Kesä kuljettaa monen ihmisen yli rajojen.
Moni ylittää rajoja fyysisessä, moni henkisessä mielessä. Rajojen ylittäminen on yleensä kasvattavaa. Ihminen oppii itsestään enemmän, ja löytää uusia mahdollisuuksia ja merkityksiä elämälleen.
Rajojen ylittäminen voi olla kokemattomalle myös pelottava ja vahingoittava kokemus.
Etenkin lasten ja nuorten kohdalla on hyvä, jos he voivat ylittää rajoja, kasvaa ja levittää siipiään vastuullisten aikuisten tukemana.
Maantieteellisten rajojen ylittäminen on ollut mielestäni aina kiehtovaa. Siirtyä paikasta toiseen, kuulla eri kieliä, ja nähdä ihmisten elävän muualla on aina mielenkiintoista. Interrail-sukupolvi oppi kulkemaan Euroopassa kuin kotonaan. Nykynuorilla on mahdollisuus vierailla, asua ja opiskella lähes missä tahansa Euroopan maassa, jos he haluavat mahdollisuuden käyttää.
Valtakunnan politiikassa tulisi rajojen ylittämisen tarjoamia mahdollisuuksia tutkia ja hyödyntää niitä paljon tarkemmin.
Tulisi esimerkiksi kannustaa ihmisiä hakemaan töitä sieltä, missä niitä on tarjolla ja toisaalta kyetä vastaanottamaan ihmisiä meille töihin aloille, joilla on työvoimapula. Olen sitä mieltä, että lasten ja nuorten pitäisi päästä opiskelemaan vieraita kieliä monipuolisemmin ja nykyistä aikaisemmin esimerkiksi päiväkodeista lähtien.
Kuntien opetuksesta vastaavien tulisi ponnistella tosissaan, jotta kieliryhmiä saadaan muodostetuksi. Kyseessä on tulevaisuuden kansallinen osaaminen ja maamme kansainvälisyys kaikilla aloilla. Ilman rajojen ylittämistä myös taloudellinen kasvu ja kehitys loppuvat.
Rajoilla asuvat ihmiset ovat mielestäni muita rikkaampia ja vahvempia monella tapaa. Kaksikielisillä ihmisillä on moninkertaiset mahdollisuudet hakea ja saada opiskelupaikkoja ja töitä. Ruotsin kieltä taitavilla on pelikenttänään koko Skandinavia. Samoin Venäjän kieltä taitavilla koko suuri Venäjä. Rajojen ihmiset pääsevät tarkastelemaan maailmaa kahden kulttuurin perspektiivistä käsin ja harjoittelemaan jatkuvaa kanssakäymistä kulttuurisesti monipuolisessa ympäristössä.
Tätä kirjoittaessani olen Flensburgissa Pohjois-Saksassa tanskalaisvähemmistön vieraana. Tanskan valtio tukee täällä tanskan kielen ja kulttuurin opetusta ja pitää yllä tanskalaisia kouluja. Rajalla kasvavilla lapsilla on vahva kaksoisidentiteetti, johon kuuluu kaksi kieltä, kaksi kulttuuria, kahden maan arkea ja juhlaa. He ovat tulevaisuuden diplomaatteja, jotka luovat kontakteja Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden välille. Myös suomalaislapsista voi kasvaa diplomaatteja idän ja lännen kulttuurien välille, jos annamme heille välineet kasvaa monikulttuurisiksi ihmisiksi.
Toivotan hyvää ja antoisaa rajojen ylittämisen kesää, tarkoittipa se sitten matkaa maailmalle tai omaan itseen.
Julkaistu Kalevassa 27.6.2013
