(Kaleva blogi 1.5.19)
Oulun kaupunkikuvaa moititaan usein tylsäksi. En voi välttyä samalta ajatukselta, kun katson vauhdilla nousevia rakennuskokonaisuuksia, jotka hetken uutena näyttävät hyvältä, mutta ajan kuluessa alkavat näyttää kylmiltä nukkumalähiöiltä. Jos jo uusi rakennus herättää ajatuksen, että tuolla en ainakaan haluaisi asua, on rakentamisessa jotakin pielessä. Tiivis rakentaminen vielä lisää riskiä, että viihtyisyys kärsii etenkin, jos viheralueille, taiteelle tai yhteisöllisyydelle ei jätetä tilaa.
Kaupunkikuvan elävöittäminen taiteella ja kulttuurilla on Oulussa vielä alkutekijöissään siitäkin huolimatta, että prosenttiperiaate otettiin kaupungissamme käyttöön valtuuston kirjauksella jo vuonna 1964. Monessa kaupungissa taidemaksuperiaatetta on laajennettu yksityiseen rakentamiseen. Oulussa asiaa aiotaan edistää kannustamalla yksityisiä rakennuttajia lisäämään vapaaehtoisesti taidetta rakennuksiin. (Kaupunginhallituksen päätös 29.4.2019). Tilanne ei siis paljoa nykytilanteesta muutu. Jo nyt voi rakennuttaja halutessaan lisätä taidetta rakennuksiinsa. Harva niin kuitenkaan tekee.
Suomen Taiteilijaseuran vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta haluaa nähdä kuvataidetta arkisissa ympäristöissään kuten asuinalueilla, kouluissa, kirjastoissa ja työpaikoilla. 90 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että taide tuottaa elämyksiä ja 67 prosenttia suomalaisista uskoo taiteen nostavan asuinalueen tai kiinteistön arvoa. Taiteen merkityksen hyvinvoinnille voi olettaa kasvavan paikoissa, joissa ihmisen liikkuminen on rajallista kuten sairaaloissa, palvelukodeissa tai vankiloissa.
Oulussa prosenttitaideperiaate koskee siis tällä hetkellä julkista rakentamista, jolloin rakennuksen budjettiin varataan 0,5 – 1,5 prosenttia taidehankintoihin. Taidemaksuperiaate pitäisi kuitenkin laajentaa koskemaan velvoittavasti myös yksityistä rakentamista, jolloin taide yleistyisi kaupunkikuvassa sitä elävöittäen ja tehden kaupungista mielenkiintoisen paikan asua ja kulkea. Teosten huoltamisen velvoite yksityisen rakentamisen osalta olisi yksityisillä toimijoilla. Omakotirakentajalle velvoitetta ei luonnollisesti laitettaisi vaan ainoastaan liiketoimintaa rakentamisella harjoittaville yksityisille toteuttajille. Kaupunki voisi halutessaan edistää taidetta ja kulttuuria edellyttämällä tontinluovutuksen yhteydessä, että rakennuttaja sisällyttää taidetta osaksi rakennuskustannuksia. Näin on toimittu muun muassa Helsingin Arabianrannassa, jossa taiteen avulla on kaupunginosasta saatu jännittävä ja ulkomaisia matkailijoitakin kiinnostava alue. Helsingin Kruunuvuorenrannassa puolestaan tehdään valotaidetta siten, että alueen rakennuttajat käyttävät noin prosentin hankkeen määrärahoista taiteeseen.
Prosenttiperiaatetta voisi soveltaa myös Ympäristötaidemaksun muodossa. Tätä mallia onkin valmisteltu Oulussa viime valtuustokaudella osana kaupunkikulttuuria edistävää Elämysten kaavaa, mutta jostain syystä asia ei ole edennyt kaupunginhallituksen päätettäväksi vaikka sekä ympäristö- ja yhdyskunta- että sivistys- ja kulttuurilautakunnat ovat antaneet asiasta puoltavat lausunnot. Onkin kummallista, että asian käsittely saattaa katketa valtuustokauden vaihtuessa. Toivottavasti Elämysten kaavan toteuttamista jatketaan ja Ympäristötaidemaksuasia viedään päätökseen tällä valtuustokaudella. Ympäristötaidemaksu suoritettaisiin tontinluovutuksen yhteydessä ja se koskisi ainoastaan yhtiömuotoisia tontteja. Raha ohjattaisiin sivistys- ja kulttuuripalveluille, josta kaupungin hallintokunnilla ja kuntalaisilla olisi oikeus esittää käyttökohteita kertyneille maksuille.
Myös Kuopiossa on laadittu jo vuonna 2004 taiteen kaava. Kulttuuripääkaupunkihankkeeseen valmistauduttaessa olisi syytä laatia Oululle vastaava. Siinä kartoitettaisiin kulttuurillinen tilanne ja luotaisiin visio taiteellisista ja kulttuurisista mahdollisuuksista. Lisäksi taiteen kaavassa esitettäisiin sopivia paikkoja visuaaliselle taiteelle, mutta myös muille taiteen lajeille. Taiteen kaava palvelisi kulttuuripääkaupunkihanketta, mutta ennen kaikkea se palvelisi jokaista kaupunkilaista kaupungin eri osissa. Taiteen kaava koskisi rakennusten lisäksi puistoja, aukioita ja muita julkisia tiloja.
Näen, että prosenttitaideperiaatteen tai vastaavan ulottaminen yksityiseen liiketoiminnalliseen rakentamiseen olisi keino tehdä Oulusta miellyttävämpi ja viihtyisämpi kaupunki. Sen vuoksi laadin asiasta valtuustoaloitteen, johon siis kaupunginhallitus äänin 7 – 6 vastasi yllämainitulla vapaaehtoisuuteen perustuvalla laimealla tavalla vaikka vastaehdotuksena olisi ollut velvoittavuuteen perustuvan pilotin kokeileminen. Taiteen sisällyttäminen yksityiseen rakentamiseen tarjoaisi monipuolisia työtilaisuuksia taiteilijoille. Ennen kaikkea taide osana kaupunkikuvaa nostaisi kaupungin imagoa ja tekisi kaupungista mukavamman paikan asua.
Oulu järjestää asuntomessut vuonna 2025, jolloin olisi hyvä hetki sisällyttää taidemaksuperiaate asuntomessualuekaavaan. Jo ennen sitä taidemaksu- tai ympäristötaideperiaatetta voitaisiin kokeilla erilaisissa kohteissa. Jotta taiteen määrä kaupunkikuvassa kasvaisi aidosti, täytyy prosenttiperiaate yksityisessä liiketoiminnallisessa rakentamisessa tehdä vapaaehtoisuuden sijaan velvoittavaksi.
