Uuden politiikan aika

Pidän Keskustan ”Suomi kuntoon” -vaaliteemasta. Se on helppo ymmärtää, ja siihen on helppo yhtyä. Suomi tarvitsee kunnon kohotusta taloudellisessa ja asenteellisessa mielessä, eikä maa tule kuntoon, ellei jokainen kanna korttaan kekoon.

Konstit, joilla Keskusta laittaisi Suomen kuntoon tuntuvat vain olevan kovin vanhakantaiset ainakin energiapolitiikassa. Tekoaltaiden rakentamisinto vastoin koskiensuojelulakia ja ydinvoimamyönteisyys ovat kaukana nykyajan toimenpiteistä, joita tarvittaisiin Suomen kuntoon laittamiseksi.

Suomen ja maapallon ongelmat edellyttävät ratkaisuja, joissa toteutuu yhtä aikaa taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kun metsien kasvitaudit ovat selkeästi yhteydessä ilmastonmuutokseen ja vesien puhtaus ruokaturvaan, ei kukaan voi väheksyä ympäristön yhteyttä talouteen ja ihmisen hyvinvointiin.

Kykenevätkö puolueet tarjoamaan kevään vaaleissa toimivia ja kestäviä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Juha Sipilällä on kaikki avaimet käsissään tehdä keskustapuolueesta kaksituhatluvun puolue uusilla avauksilla ja ratkaisuilla.

Sipilä on puhunut hajautetusta energiantuotannosta ja älykkäistä sähköverkoista. Löytyykö puolueesta tilaa Sipilän ajatuksille? Löytyykö puolueista ylipäänsä tilaa uusille ajatuksille ja tavoille tehdä politiikkaa?

Suomessa vallitsevat ulkopolitiikasta, koulutuksesta ja työllisyyden hoidosta varsin yksituumaiset näkemykset, siksi puolueiden näennäiset vastakkainasettelut turhauttavat teräväkatseiset kansalaiset.

Ideologiset erot löytynevät selkeimmin akselilta perussuomalaiset ja muut. Ihmisinä varsin mukavat perussuomalaiset ovat kahlittuja puolueensa negatiivisuuteen etenkin EU:ta, maahanmuuttajia ja luonnonsuojelua kohtaan. Puolueen taipumus jättäytyä päätöksenteossa eri linjoille, marginaaliin, saattaa koitua sen kohtaloksi kevään vaaleissa.

Puoluejohtajana kutsuisin kollegat koolle jo tässä vaiheessa miettimään keinoja, kuinka Suomi saadaan kuntoon. Tarkoituksenmukaisinta pienelle maalle olisi, että jätettäisiin keinotekoinen erileirisyys ja haettaisiin yhdessä keinoja päästä tavoitteisiin, joista vallitsee yksimielisyys.

Lopuksi, pohjoisesta valittavan edustajan on hyvä tunnistaa etelän lasikatot. Vallan piirit ovat melko pienet, ja niissä vaikuttavat toisensa hyvin tuntevat ihmiset. Jotta pääsee ytimeen, on hyvä hahmottaa, missä valta sijaitsee. Pohjoisen on pidettävä yhtä ja pidettävä puolensa.

Ja kun ministerinpaikat tulevat jakoon, on välttämätöntä, että pohjoinen ja Oulu saa omat ministerinsä.

Julkaistu Forum24:ssa 10.01.2015.

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.