Maaseudun pojat ja kaupungin tytöt

Ketkä näissä vaaleissa pärjäsivät? Perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto. Ja millaisilla arvoilla pärjättiin? Perussuomalaisten uhoavat sankarit huusivat tai puhuivat korostetun rauhallisesti videoilla, kadulla ja julisteissaan rajoja kiinni, ”omat ensin ja maassa maan tavalla tai maasta ulos”. He halveksuivat toisten huolta ilmastonmuutoksesta kutsumalla sitä ilmastovouhotukseksi. Ensimmäinen teema resonoi erityisesti keski-ikäisissä ärtyisissä miehissä ja nuorissa maaseudun pojissa ja toinen teema upposi moniin vanhempiin miehiin. Vihreiden ja vasemmiston akateemiset nuoret naiset ja kukkahattutädit (itseni mukaan lukien) saarnasivat ilmastonmuutosta ja köyhyyden torjuntaa sekä rahaa koulutukselle. Tämä näyttää kiinnostaneen erityisesti kaupunkien asukkaita ja luultavasti keskimääräistä enemmän akateemisia naisia kuin vähemmän koulutettuja miehiä. Nämä ryhmät – maaseudun pojat ja kaupunkien tytöt – ratkaisivat näiden vaalien voittajat.

Maltillisemmat isot puolueet jäivät politiikan uusilta supersankareilta oman vanhanaikaisuutensa jalkoihin etenkin keskusta ja demarit. Kokoomuksen näkyvät hahmotkaan eivät menestyneet edes rahan voimalla.

Neljät vaalit käyneenä voin sanoa, että nämä olivat merkillisimmät vaalit ikinä. Keskustan kojulla ei ole koskaan ollut niin autiota kuin näissä vaaleissa. Sen sijaan perussuomalaisten makkarat ja hernekeitto upposi köyhään vaiennettuun kansaan, joka kärsivällisesti jonotti osuuttaan kuin leipäjonoissa konsanaan. Siinä samalla ketsupin kanssa upposi suuhun myös palanen kitkeryyttä ja katkeruutta ilmastovouhottajia ja kaiken maailman ”matujen hyysääjiä” kohtaan. Oma olo tuntui niin vahvalta, kun saattoi kerrankin kuulua osaksi jotakin suurempaa sankaritarinaa, jossa vihollisena on ”suuri tuntematon” – turvapaikanhakijat tai ilmastonmuutosvouhotus. Maahanmuuttovastaisuus tuli esille leppoisien kaljapoikien kommentissa röyhtäyksen säestämänä eräässä pikkukaupungissa: ”ne vievät kaikki meidän naiset” ja kossien huutelussa Pudasjärven S-marketilla: ”me ollaan persuja”.  

 Voi pojat. Keskustalla olisi ollut tuhannen taalan paikka onnistua lempilapsissaan aluepolitiikassa ja maaseutupolitiikassa, mutta kaikki mureni isorikas Bernerin taksilakeihin ja lomarahojen vientiin tavalliselta kansalta. Maaseudun nuoriin iskivät erityisesti ammatillisen koulutuksen heikennykset. Ja veikkaan, että väkevämmän alkoholin tulo ruokakauppoihin ja hinnan halpeneminen on kurjistanut ihmisten elämää. Sen verran huonokuntoista väkeä tuli pikkupaikkakunnilla vastaan.   

Nyt jos koskaan on aika kertoa ja osoittaa pikkukaupunkien ja kylien nuorille, että elämää on muutakin kuin mopoilla pärtsäily marketin pihalla. Pian aloittelevan hallituksen on syytä tehdä kunnon maaseutupoliittinen ohjelma, jolla luodaan näköaloja, koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja harvaan asuttujen seutujen ihmisille. Siikalatvan kunta on tehnyt viisaan päätöksen tarjota maksuton lukio kuntansa nuorille. Tämä on houkutellut nuoret jäämään omaan lukioon ja omalle paikkakunnalle. Tämä on viisasta aluepolitiikkaa.

Nyt jos koskaan olisi syytä lisätä yhteiskunnan ja yleensäkin maailmanpolitiikan tuntemusta erityisesti nuorten keskuudessa, sillä äänestämällä puoluetta keisarin vaatteissa, joka tarjoaa isoihin yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisuksi rajojen kiinni laittamista tai joka ummistaa silmänsä ilmaston lämpenemiseltä ei suoraan sanoen paranneta nuorten omaa tulevaisuutta. Nämä vaalit olivatkin melkoiset ihmisten sumutusvaalit ainakin perussuomalaisten taholta, sillä heillä ei ole ainakaan tällä hetkellä tarjottavana mitään toimivaa ratkaisua työllisyyden lisäämiseksi, koulutuksen laadun parantamiseksi tai vanhusten hoidon turvaamiseksi. Mutta ehkä sieltä niitä ratkaisuja alkaa löytyä, kun huomataan, ettei rajojen sulkeminen parilta tuhannelta turvapaikanhakijalta – joka ei muuten ole edes mahdollista – ratkaise Suomen ongelmia ja kun on vain pakko alkaa hillitä ilmaston lämpenemistä. Mutta luulen, että ratkaisuja ei löydy, vaan he luottavat siihen, että valta säilyy, kun mekastusta jatketaan suuren salin tuoleilta. Se on sinänsä harmi, sillä Jussi Halla-ahon aivokapasiteetilla olisi kyllä käyttöä valtion talouden tasapainottamisessa ja vaikkapa koulutuksen laadun parantamisessa.

Näissä vaaleissa menestyivät siis perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto, sillä näillä puolueilla on tarjota äänekkäitä ja kauniita supersankareita, jotka erottuvat tylsästä massasta. Kukapa haluaisi enää Tapani Töllin kaltaisia viisaita päättäjiä, joilla on malttia pohtia sivistyneesti asioita eri kantilta, kun tarjolla on somessa mesoavia ja vihaa lietsovia vihaista poliitikkoa näytteleviä hahmoja, joita ei kirjat tai maaseudun elinvoima liiemmin kiinnosta. Supersankareihin lukeutuu myös pikku Greta, joka istuu perjantait ilmastolakossa ja jolla on miljoonia seuraajia ympäri maailmaa. Hän saa vastakaikua ympäristöstä huolissaan olevissa ihmisissä, jotka antavat äänensä todennäköisesti vihreille tai vasemmistolle. Ketä yleensä kiinnostaa enää perinteinen politiikka, kun kentillä liikkuu vaikka minkälaista narria ihmisiä viihdyttämässä? Joku Tuomioja, Tölli, Haavisto tai Jaakonsaariko? EVVK.

Ja sitten on se joukko, joka valvoo yöt ja nukkuu päivät. Tämä on uusi joukko ihmisiä, joita en ole aiemmin tavannut. He ovat huppupäistä kansaa, jota ei edes politiikan superhahmot jaksa enää kiinnostaa, jos on koskaan kiinnostanutkaan. He liikkuvat hiljaa, vaivihkaa silmissä pistemäiset pupillit. Luulen, että tämä on sitä nukkuvaa neljännestä, jota ei enää valtamedia tavoita, jos yleensäkään mikään media hashiskanavia lukuun ottamatta. Jos jostain, niin tästä väestä olen päättäjänä erityisen huolissani, jopa enemmän huolissani kuin mopopojista ABC:n peliautomaateilla. Sillä heidän syrjäytymisensä on alkanut todennäköisesti jo äidin kohdussa. Jos nämä nuoret halutaan ”pelastaa” ns. ”normielämään” täytyy varhaisen puuttumisen alkaa jo todella varhain, jo siinä vaiheessa, kun heidän äitinsä on vielä koulunpenkillä tai luisumassa pois yhteiskunnan ulottumattomiin. Tällaista väkeä en ole tavannut ennen, ja nämä olivat minulle sentään jo neljännet eduskuntavaalit.

Olen iloinen kuitenkin siitä, että joitakin huolettaa vielä perinteisetkin politiikan kysymykset kuten koulutus, ympäristönsuojelu, maanviljelijät – vai huolettaako? – eläkkeiden indeksit sekä vanhusten hoiva. Yksinhuoltajista ei näissä vaaleissa paljoa puhuttu eikä eläinten oikeuksista. Toivon, että jotakin myös nämä teemat kiinnostavat.

Vaalit ovat mielenkiintoista aikaa, sillä vaalipiiriä kiertäessä, vaalipaneeleissa ja vaalikojulla viikkojen ajan päivystäessä saa ajantasaisen katsauksen yhteiskunnan tilasta ja maailman menosta. Ihmisten kohtaaminen ja elämäntarinoiden ja kohtaloiden kuunteleminen on mielenkiintoista, opettavaista ja monesti koskettavaakin. Toisen ihmisen kanssa ajatusten vaihtaminen ja jakaminen muutaman minuutinkin ajan on aina yhtä hieno kokemus ja joskus keskustelu kevätviimassa saattaa venyä kymmeniksikin minuuteiksi.  

Toivotan kaikille Oulun vaalipiirin edustajille voimia ja halua tehdä tästä maasta parempi kaikille sen asukkaille. Toivon, että vihan ilmapiiri liukenee yhteistyöhön ja haluun viedä Suomea sivistyneempään ja hyvinvoivampaan suuntaan.  

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kiitos!

Kiitos äänestäjilleni luottamuksenosoituksesta! Sain 2864 ääntä, mikä oli enemmän kuin viimeksi, kun pääsin eduskuntaan. Tällä kertaa se ei  kuitenkaan riittänyt kansanedustajapaikkaan ja saankin onnitella lämpimästi taitavaa Jenni Pitkoa kansanedustajanpaikasta!

Työni kaupunginvaltuutettuna ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana jatkuu. Se on mielekästä työtä, jossa saan tehdä päätöksiä oululaisten lasten ja nuorten ja kaikkien oululaisten hyväksi. Lautakunnassamme on hyvä yhteistyön henki ja todella ihania ja taitavia ja inhimillisiä ihmisiä, joiden kanssa on ilo työskennellä.

Koulutus, luonnon puolustaminen ja ihmisyys laajasti ymmärrettynä ovat asioita, joita puolustan vahvasti jatkossakin. 

Aurinko paistaa ulkona, kuulin jo peipposen laulun. Ihanaa kevättä kaikille!

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Suuri kiitos!

On kiitoksen aika. Kiitos kaikille kampanjassani eri tavoin mukana olleille, vaalipäällikölleni Sari Koskelle ja koko nelikymmenhenkiselle tukijoukolleni. Kiitän lapsiani, veljenpoikaani Eetua, äitiäni, isääni ja veljeäni kaikesta avusta ja jokaista, joka on antanut omastaan kampanjan mahdollistamiseksi.

Kiitän kanssaehdokkaita. Olemme sopineet hyvin saman pöydän ääreen ja samalle torille. Meille on ollut tärkeää puolustaa yhteisiä arvoja: luontoa, koulutusta, inhimillisyyttä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kampanja on ollut reilu ja hyväntuulinen. Ja kiitos kaikille kojun antimista huolehtineille ja erityisesti Marille venymisestä kaikkeen ja tietysti Saaralle hyvästä organisoinnista.

Olen tavannut kiertueillani laajassa vaalipiirissä ja vaalikojulla suuren joukon ihastuttavia ihmisiä, joilta olen oppinut paljon. Osa heistä on kirjoittanut nimensä sydämen vieraskirjaan ja moni on jättänyt korvan taakse asioita, joita minun on poliitikkona hyvä muistaa.

Suomi on hyvä maa. Mutta se on vielä parempi, jos saamme kitkettyä pois vihan ja katkeruuden.

Minä uskon yhteistyöhön ja haluan ymmärtää toista ihmistä hänen lähtökohdistaan käsin. Uskon koulutuksen ja sivistyksen voimaan vihan ja tietämättömyyden taltuttamiseksi. Uskon, että pitämällä huoli lapsista, nuorista ja perheistä kasvatamme ihmisiä, jotka aikanaan ottavat vastuun yhteiskunnasta ja maapallosta. Uskon, että tarvitaan vahvoja tekoja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Olen ylpeä jokaisesta vihreästä ehdokkaasta, sillä teemme vilpittömästi, taidolla, tahdolla ja rakkaudesta elämään ja luontoon päämäärätietoista työtä paremman, puhtaamman ja oikeudenmukaisemman Suomen ja maapallon eteen.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Satun esittely ja teemat viittomakielellä

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Maailman parhaan koulutuksen puolesta

Pienen maan vahvuus on vahva koulutus ja korkea sivistystaso. Tiedonhalun ja uteliaisuuden kasvattaminen alkaa jo pienestä, kun isä tai äiti lukee iltasatua lapselleen tai kun päiväkodissa tutkitaan maailman ihmeitä.

Haluan olla vahvistamassa Suomen koulutuksen tasoa. Mahdollisuus laadukkaaseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen tulee olla jokaisella lapsella, eikä sitä saa rajata vanhemman tai vanhempien elämäntilanne. Peruskoulun pienet luokkakoot mahdollistavat monen opettajan mukaan parhaalla tavalla yksilöllisen opetuksen ja opettajan jaksamisen. Siksi haluan, että seuraava eduskunta antaa rahaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen.

Nuorisobarometrin mukaan moni nuori on joutunut keskeyttämään lukion tai ammatillisen koulutuksen, koska perheen varat eivät ole riittäneet kustantamaan oppimateriaalia, asumista tai pitkiä koulumatkoja. Onkin tärkeää, että koulu pystyy tarjoamaan maksuttoman opiskelumateriaalin myös toisella asteella. Ammatilliseen koulutukseen on palautettava kontaktiopetus ja riittävä ohjaus työpaikoille.

Pohjoinen tarvitsee nuoria osaajia, joita saadaan korkeakoulupaikkoja lisäämällä. Koulupsykologien ja erityisopettajien koulutuspaikkoja on lisättävä. Opintotukeen on palautettava siitä leikattu satanen.

Kulttuurin ja taiteen parissa työtä tekevien toimeentulo on epävarma ja koostuu monista pienistä puroista. Taiteilijoiden toimeentuloa on tuettava nostamalla kulttuurin määrärahoja.

Laadukas koulutus, kulttuuri ja sivistys takaa kansakuntamme osaamisen ja avarakatseisuuden, joka on välttämätöntä muuttuvan maailman haasteiden keskellä. Meillä ei ole varaa jättää yhtään nuortamme ilman lukutaitoa, kielitaitoa tai matemaattista osaamista. Maailman paras koulutus ei toteudu puheilla vaan tarvitaan rahaa ja tekoja.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Asiaa eläkeläisille

Minulta kysytään, mitä tekisin eduskunnassa eläkeläisten hyväksi.

Olen asunut kolmen sukupolven kodissa lapsuuteni ja nuoruuteni ja tällä hetkellä seuraan läheltä eläkkeellä olevien vanhempieni elämää, joten eläkeläisten ja ikääntyvien ihmisten asiat ovat minulle hyvin tuttuja.

Tässä alla kymmenen asiaa, joilla voitaisiin parantaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien eläkeläisten asemaa. 1. Eläkeläisten verotusta on kohtuullistettava. Einole oikein, että tavallisella eläkkeellä olevilla on korkeampi veroprosentti kuin enemmän tienaavalla työssäkäyvällä. 2. Omavastuukulukattojen yhtenäistäminen. Jos henkilöllä on paljon lääke-, kuljetus- ja hoitokuluja on näille kuluille laitettava yhteinen kulukatto, jotta eläke riittää välttämättömien kulujen maksamiseen. Omavastuuosuus lankeaa vielä maksettavaksi alkuvuodesta, jolloin ihminen joutuu taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen. 3. Sähkönsiirtoveroa on tasattava ja alennettava. 4. Kotitalousvähennys on myönnettävä myös pienituloisimmille ja sen tulee olla samansuuruinen asuipa henkilö yksi tai kaksin eli yksinasuvien kotiatlousvähennystä on korotettava. 5. Eläkeläisten kotona asumista voidaan tukea palvelusetelillä, joita voidaan käyttää kodissa tarvittaviin palveluihin, joihin ihminen ei enää ikänsä tai kuntonsa puolesta kykene esim. Lumenluontiin tai lamppujen vaihtoon. 6. Liikunta- ja kulttuuriseteleitä tai vastaavia pienituloisille eläkeläisille. 7. Koteihin energia-avustus, jos haluaa vaihtaa esim. öljykattilan maalämpöön tai muuhun uusiutuvaan energiamuotoon 8. Äkillisissä sairaustapauksissa on annettava nopeaa kotiapua. 9. Pienimpiin eli takuueläkkeisiin korotus 10. Eläkkeiden indeksijäädytykset on peruttava.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Omassa kodissa

Omassa kodissa (Kalevan blogit)

Oma koti kullan kallis – tämä voi pitää monen kohdalla yllättävänkin osuvasti – ja ikävästi – paikkansa. Omakotitalossa asuminen antaa luonnollisesti tunteen ”oma tupa, oma lupa”, mutta kyllä ”luvasta” joutuu maksamaankin monin tavoin.

Omakotiasujaa koskettaa luonnollisesti asunnosta ja tontista maksettava kiinteistövero. Kiinteistöveron rasittavuus riippuu luonnollisesti asujan varallisuudesta, mutta toisaalta kohtuullisena pidettynä kiinteistövero on jokseenkin tasa-arvoinen kunnan asukkaita kohtaan. On tärkeää, että omakotitalojen kiinteistövero pysyy samalla viivalla muiden asumismuotojen kanssa, eikä sitä lähdetä nostamaan esimerkiksi kerrostaloasumista korkeammalle.

Yhdenvertaisuus asukkaiden välillä on kaukana, kun aletaan puhua sähkön siirtomaksuista. Sähkön siirto voi maksaa kymmeniä euroja enemmän pitkien välimatkojen paikkakunnilla kuin esimerkiksi suurissa kaupungeissa. Mutta myös kaupungeissa sähkön siirto voi maksaa niin paljon, että asukas joutuu sen vuoksi muuttamaan pois sähkölämmitteisestä talosta tai rivitaloasunnosta. Olisikin hyvä säätää katto sähkön siirron perusmaksulle, esimerkiksi kymmeneen euroon kuukaudessa, jotta kansalaisia kohdeltaisiin samalla tavalla maan eri osissa.

Omakotiasujakin haluaa osallistua ilmastotalkoisiin – jos siihen on varaa. Seuraavan hallituksen onkin luotava energia-avustusjärjestelmä, joka mahdollistaa esimerkiksi aurinkopaneelien asentamisen tai öljykattilan vaihtamisen ilmalämpöpumppuun tai maalämpöön.

Eriarvoisuus kansalaisten kesken näyttäytyy kahdellakin tapaa, kun puhutaan kotitalousvähennyksestä. Ensinnäkin kotitalousvähennyksen pitää olla mahdollista myös alle 12 000 euroa vuodessa ansaitseville ja kotitalousvähennyksen tulee olla samansuuruinen niin yksinasujalle kuin kahden aikuisen taloudellekin. Tällä hetkellä yksin asuva saa vain puolet siitä vähennyksestä, minkä kaksi aikuista saa, vaikka remontin hinta ja laajuus olisi aivan sama.

Ikääntyvälle ihmiselle voi omassa talossa asumisesta tulla kovin työlästä, jos apua ei ole saatavilla lumitöihin tai muihin omakotitalon lukuisista töistä. Pahimmillaan vanhus voi jäädä oman kotinsa loukkuun, jos talo ei mene kaupaksi vaikka syrjäseudulla. Siksi apua olisi saatava kunnalta sekä taloudellisessa että muussa mielessä omakotiasujalle, jos omat taidot tai varat eivät riitä esimerkiksi äkillisistä remonteista selviämiseen.

Moni ikääntyvä ihminen haluaa työuran päätyttyä ja lasten kotoa lähdettyä päästä helpommalla ja valita asumismuodon, jossa ei tarvitse taistella lumikinosten, lämmityksen ja hulevesien kanssa. Siinä vaiheessa pitäisi mahdollistaa asuminen, jossa oman kodin yhteydessä, samassa pihapiirissä tai talossa olisi muita yhteisöllistä asumista arvostavia ihmisiä. Mahdollista yksinäisyyttä lievittäisi muiden ihmisten läsnäolo, yhteiset harrastukset ja vaikkapa mahdollisuus laittaa yhdessä ruokaa. Yhteisöllinen asuminen edesauttaisi myös kotihoidon saatavuutta ja lisäisi hoitajien aikaa, jos hoitaja voisi vierailla useamman ikäihmisen luona samalla käynnillä kiirehtimisen ja kulkemiseen käytettävän ajan sijaan.

Jokaisella pitää olla mahdollisuus valita, miten ja kenen kanssa haluaa elämän eri vaiheissa asua. Tärkeää on huolehtia asumisen yhdenvertaisuudesta kulujen suhteen. Myös asumisella vaikutetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen. Siksi on tärkeää, että kotitalouksien ympäristöystävällisiin ratkaisuihin varataan tukea myös valtion toimesta.           

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Eläimistä on huolehdittava

Eläimistä on huolehdittava (Kaleva, 4.4.2019)

Sivistyneeseen valtioon kuuluu heikoimmista huolehtiminen. Eläimillä ei ole omaa ääntä. Siksi on ihmisen vastuulla pitää eläinten hyvinvoinnista huolta.

Minut tunnetaan laadukkaan koulutuksen puolustajana, mutta harvempi tietää, että eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa neljä vuotta istuessani perehdyin tarkasti eläinten hyvinvointiin ja vaelluskalakantojen tilanteeseen. Puolustin tiukasti pyyntikuhan alamitan nostamista, kalateiden rakentamista ja lohen kalastuskiintiön laskemista tutkijoiden suosittelemalle kestävälle tasolle. Haluan turkistarhauksen loppuvan ja eläinkokeiden korvaamista vaihtoehtoisilla tutkimusmenetelmillä.

Eläinten oikeudet kytkeytyvät myös Eurooppa-politiikkaan. On vaikutettava siihen, että pitkät eläinkuljetukset kielletään, kalastuskiintiöt pysyvät kestävinä, salametsästykseen puututaan ja kulkueläinten huono kohtelu tehdään rangaistavaksi.

Suomessa on syytä laatia eläinsuojelulaki, joka huomioi eläinten lajityypillisen käyttäytymisen ja takaa eläimille veden ja ruoan saannin ja riittävän ja virikkeisen tilan liikkua. On syytä vihdoin perustaa eläinsuojeluvaltuutetun virka ja turvata valvonnan resurssit.

Vaelluskalojen heikkojen kantojen vahvistamiseksi täytyy rakentaa lisää kalateitä ja velvoittaa vesivoimayhtiöt osallistumaan rakentamisen kustannuksiin. Tämä koskee erityisesti pohjoisia jokia kuten Iijokea. Kalastus on luontainen pohjoinen elinkeino ja kalakantojen elvyttäminen on tärkeää paitsi monimuotoisuuden myös alueen vetovoiman kannalta.

Eläinten hyvinvointi kytkeytyy usein ihmisen hyvinvointiin. On turvattava maanviljelijöiden jaksaminen riittävillä lomituspalveluilla ja eläinten hoitoon on saatava opastusta. Parhaimmillaan eläin antaa ihmiselle voimaa ja tukea arkeen. Mutta eläimellä on myös itseisarvonsa, eikä ahneus, eikä oman edun tavoittelu saa koskaan mennä eläimen hyvinvoinnin ohi. 

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Luonnon, koulutuksen ja ihmisyyden puolesta – Satu Haapanen

LUONNON, KOULUTUKSEN JA IHMISYYDEN PUOLESTA – VALITSE SATU EDUSKUNTAAN! 

Olen Vihreiden kansanedustajaehdokkaana kevään 2019 eduskuntavaaleissa Oulun vaalipiirissä. Vaalipäivä on 14. huhtikuuta ja ennakkoäänestys kotimaassa on 3. – 9.4. Ennakkoäänestys ulkomailla on 3. – 6.4.2019.

Vaalipiiristämme valitaan 18 kansanedustajaa. Tavoitteenamme on saada eduskuntaan Oulun vaalipiiristä kaksi vihreää kansanedustajaa. Tähän on kaikki mahdollisuudet.

Kuntavaaleissa 2017 kaksinkertaistimme vihreiden valtuutettujen paikat vaalipiirissämme. Entistä useampi haluaa olla mukana rakentamassa koulutusmyönteistä, ilmastoystävällistä ja oikeudenmukaista tulevaisuutta. Tule sinäkin mukaan tekemään kaikkien aikojen vihreä vaalivoitto! 

Tehdään näistä vaaleista oikeat ilmastovaalit ja vaalit, joissa puolustetaan koulutusta ja inhimillistä yhteiskuntaa. Äänestä vihreää. Äänestä minua – Satu Haapasta -, jos haluat eduskuntaan naisen, jolla on rohkeutta puolustaa vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia, eläinten hyvinvointia ja jolla on halua suojella kaunis maapallomme. Olen kokenut poliitikko, neljännen kauden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajana olin vuosina 2011 – 2015.  

Kategoriat: Vaalit 2019 | Jätä kommentti

Tunnistatko herruustekniikat?

Herruustekniikat 

(Julkaistu Pohjoisen ääni -blogissani , Kaleva 10 / 2018)

Arjen kommunikaatio ei ole aina helppoa. Kommunikaatio voi sujua kaksin paremmin kuin ryhmässä ja joskus toisin päin. Kovaäänisten ja sosiaalisesti lahjakkaiden on helppo hallita tilanteita. Samoin on asian laita, jos ihmisellä on rahaa, valtaa tai ulkonäköä. Menestyjän kavereita haluavat olla kaikki.

Entäpä jos olet fiksu, mutta muuten näkymätön? Entäpä jos olet liian fiksu, ja muodostat siten uhan valtaapitäville? Entäpä, jos äänesi vain hukkuu kovaäänisten alle? Silloin on hyvä tunnistaa muutamia herruustekniikoita, jotka murtamalla otat paikkasi joukossa ja saat äänesi kuulumaan.

Tasa-arvoa aluekehitykseen –opintokokonaisuudessa olemme opiskelleet muutamia herruustekniikoita ja niiden tunnistamista. Tässäpä tekniikoista muutama. Ehkäpä tunnistat niitä ympärilläsi. Kirjoitus perustuu norjalaisprofessori Berit Åsin tutkimuksiin.

Viisi herruustekniikkaa Berit Åsin määrittelemänä ovat seuraavat: 1. näkymättömäksi tekeminen, 2. halventaminen 3. tiedon pimittäminen 4. rankaisu tekemisistä ja tekemättä jättämisistä sekä 5. syyllistäminen ja häpeään saattaminen.

Herruustekniikoiden kohteeksi saattaa joutua kuka tahansa, joka määritellään tekijän asemesta kohteeksi tai toisen omaisuudeksi. Erityisessä riskiryhmässä ovat naiset, lapset ja muuten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Seuraavaksi pureudun lyhyesti kuhunkin tekniikkaan.

Näkymättömäksi tekemistä tapahtuu hyvin usein sosiaalisissa tilanteissa. Kovaääniset ja itsevarmat tyypit valtaavat tilan, ja kun arempi sanoo jotain, häntä ei noteerata, hänen puheitaan ei siteerata ja hänet jätetään yksin ajatuksineen ilman vastakaikua. Tämä reaktio – tai pikemminkin reagoimattomuus – antaa viestin, että sanomasi on yhtä mitätön kuin sinäkin, eikä ansaitse huomiota. Valtaapitävien puhetapa on vallitseva puhetapa ja sen horjuttaminen ei-totutuilla argumenteilla tai huomion kiinnittäminen ei-totuttuun aiheuttaa myös puhetavan horjuttajassa epävarmuutta ja tunteen, että minä olen häirikkö, joka ravisuttaa vallitsevaa tilaa ja aiheutan näin epävarmuutta ja epämukavuutta. Kukaanhan ei halua olla ikävä ihminen! Kuitenkin, asioiden muuttaminen on välttämätöntä etenkin silloin, kun valta-asetelmat ja valtadiskurssit jatkavat tiettyjen ryhmien syrjimistä tai vain yksinkertaisesti jättävät huomiotta näkökulmat, jotka olisivat kaikkien, jopa koko yhteiskunnan, kehitykselle tarpeellisia.

Halventamisen tekniikalla vähätellään ihmisen osaamista. Hänen älyään verrataan kanan älykkyyteen tai vakavaa suhtautumista johonkin asiaan väheksytään kuittaamalla asia, että se on vain ”naisten juttuja” tai ”turhanpäiväistä löpinää”. Ihmisen annetaan ymmärtää, että hänen kiinnostuksenkohteensa ovat turhia. Lasten mielipiteet jätetään huomioimatta, nuoria naisia arvioidaan vain ulkonäön perusteella ja vanhemman naisen sanomaa tulkitaan katkeran vanhan naisen sanomaksi. Pojittelu ja tytöttely vähättelevässä tai halventavassa mielessä on yleistä. Sivistyneessä yhteiskunnassa harva osoittaa suoraan halveksuntaa sanallisesti, mutta elekieli puhuu paljon. Takanapäin halveksiminen lienee yleisempää kuin edessäpäin. Siksikin on syytä tunnistaa tämä herruustekniikka ja puuttua siihen silloin, kun joku halveksuu toista joko tämän läsnä- tai poissaollessa.

Entäpä kuinka monta kertaa olet törmännyt tilanteeseen, että porukka hiljenee sinun astuessa huoneeseen tai vaihtaa lennosta puheenaihetta? Tällöin voi hyvinkin olla kyseessä herruusdiskurssi numero kolme: tiedon pimittäminen. Saat lukea päätöksistä myöhemmin lehden palstalta tai kuulet asiasta sattumalta kahvihuoneessa. Tunnet olevasi koko ajan hieman hukassa, koska et tiedä tarkasti, mihin asiaan toiset viittaavat, koska sinut on pidetty pimennossa. Kaiken maailman saunaparlamentit ja pienten työporukkojen – usein miesten – tapaamiset työajan ulkopuolella pitävät sinut tehokkaasti ulkona asioista, joista on päätetty aivan muualla kuin työpaikalla tai kokouksessa. Onkin tärkeää pitää huolta siitä, että kaikilla on mahdollisuus yhdenvertaiseen tiedon saantiin. Tämä koskee myös sähköistä tietoa, ja on aivan varmaa, että jokaisessa pienessäkin ryhmässä on joku, jolla on hankaluuksia päästä käyttämään sähköisiä tiedonjakamis- ja vaikuttamiskeinoja. Siksi on hyvä varmistaa teknisen tuen saatavuus silloin, kun kommunikaatiosta suurin osa tapahtuu verkossa. Tiedon pimittäminen on vanha ja pirullinen tapa pitää toiset tehokkaasti ulkona siitä, mikä on tärkeää ja mikä sosiaalisesti yhdistää.

Vallan tuttu tunne monessa roolissa olevalle vanhemmalle on jatkuva pieni kalvava syyllisyyden tunne siitä, että olet aina väärässä paikassa väärään aikaan. Jos jäät kotiin hoitamaan lasta, kun sinun pitäisi olla kokouksessa koet syyllisyyttä ja jos taas pyydät jotakuta hoitamaan lastasi saatat kokea olevasi huono vanhempi. Syyllistäminen – herruustekniikoista neljäs – on vahva vallan väline, joka osuu arimpaan kohtaan. Teitpä miten vain on se aina huonosti. Kuitenkin yhteiskunta olisi kovin yksipuolinen ja vajavainen toimiltaan, jos se olisi vain lapsettomien tai työelämästä jo poistuneiden yhteiskunta. Keskustelua tuleekin käydä jatkuvasti, miten tehdä työelämästä ja vaikkapa politiikasta sellainen, että aktiivinen osallistuminen on jokaiselle esimerkiksi pienten lasten vanhemmille mahdollista, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä poisjäämisestään tai mukana olemisestaan.

Viides herruuden mekanismi on syyllistämisen ja häpäisemisen tekniikka. Jos henkilö esittää jotain uudenlaista tapaa toimia, saatetaan esitys saattaa naurunalaiseksi ja sen lisäksi vielä syyllistetään henkilö, että ”eiköhän jätetä ne sukankutomiset kotia” tai ”eihän nyt lasta voi työpaikalle tuoda”. Esitys uudenlaisesta tavasta toimia saa täystyrmäyksen ja henkilö jää itsekseen miettimään, että jopas teinkin huonon esityksen ja samalla nolasin itseni.

Luulenpa, että jokainen meistä arvottaa toisten sanoja ja puhumisia sen mukaan, kuka sanat lausuu. On kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi mekanismeista, jotka alistavat toisia ja tekevät toiset näkymättömiksi. Kuitenkin opetamme lapsillemme, että jokaisen mielipide on arvokas. Myös aikuisten maailmassa tulee pitää huolta siitä, että näin myös käytännössä tapahtuu.

Ilokseni tuttavapiiriini kuuluu monia ihmisiä – ja erityisesti nostan nyt esille miehiä – jotka pyrkivät tietoisesti tunnistamaan vallan mekanismeja, jotka ovat rakentuneet maskuliinisen kulttuurin piirissä ja pääsemään eroon niistä. Tunnistan myös käytäntöjä ja tilanteita, joissa herruustekniikoiden käyttö on yleistä, tietoista tai tiedostamatonta. Tekniikoiden tunnistaminen on alku käytännön muuttamiselle demokraattisempaan suuntaan, jossa jokainen henkilö – pieni tai iso, nuori tai vanha – tulee aidosti kuulluksi, nähdyksi, kuunnelluksi ja vakavasti otetuksi.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti