http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/mita-kestava-maatalous
Kestävä maatalous on osa hyvää ja monipuolista maaseutupolitiikkaa, johon kuuluvat hyvät elämisen edellytykset kaikille, jotka haluavat elää ja tehdä työtä maaseutumaisissa ympäristöissä. Vihreään maaseutupolitiikkaan kuuluu hyvät asumisen ja monipuoliset elinkeinojen harjoittamisen edellytykset maaseudulla.
Vihreä maatalous on ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Ruoan riittävyys on tärkeää, mutta sen laatu ja ympäristön huomioiminen tuotannossa ei saa peittyä massatuotannon alle. Suomalainen ruoka on luokiteltu Euroopan puhtaimmaksi, mutta tämä ei vielä riitä. On pyrittävä parempaan.
Hallituksen tavoite nostaa luomun viljelyala 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on hyvä. Hallituksen luomuohjelman kehittämiseen voi osallistua myös jokainen kansalainen vast’ikään avatulla sivustolla aina huhtikuun 17. päivään asti. Luomutuotanto kestää tarkastelun niin luonnonkuormituksen kuin eläinten hyvinvoinninkin osalta. Suomalainen ruoka kokonaisuudessaan on tuotettava siten, että se on ilmaston kannalta vähäpäästöistä ja lannoitevirtaamat vesistöihin minimaaliset.
Ruoan tuottaminen pitää olla mahdollista eri puolilla Eurooppaa ja kolmannen maailman ruoantuotannon esteitä tulee purkaa. Tämä takaa riittävän ruoantuotannon ja on myös sosiaalisesti kestävää. Omavaraisuudesta huolehtiminen takaa ruokaturvan myös kriisiaikoina. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ruoan riittävyyden takaamiseksi maailman köyhimmille vihreät kannattavat eläinperäisten tuotteiden syönnin vähentämistä ja kasvisravinnon lisääntyvää käyttöä.
Kestävään maatalouteen kuuluu viljelijöiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen. Euroopan yhteisen maatalouspolitiikankaan eli CAP-uudistukseenkaan ei sisälly jaksamisen tukemiseen tarkoitettuja varoja. Sen sijaan vuosikausia jatkuvat maatalousneuvottelut venyttävät viljelijän jaksamista ja vaikeuttavat työn pitkäjänteistä suunnittelua. Maatilojen tarkastukset ja sanktioiden pelko aiheuttavat turhaa huolta ja pelkoa. Viljelijöiden jaksamista edesauttaisi lyhyempi tukien neuvotteluprosessi, hyvä neuvonta tiloille ja varmuus riittävistä lomista. Viljelijöiden saama osuus tuotteen hinnasta pitää nousta. Tätä edistää tuotteen saaminen suoramyyntiin, ja isojen kauppaketjujen markkina-aseman väärinkäytöksiin puuttuminen.
Jo kaksi vuotta jatkunut CAP-neuvotteluprosessi on todella pitkä. Alkamassa ovat komission, parlamentin ja neuvoston eli ministereiden väliset neuvottelut. Lopullista päätöstä odotellaan vielä kesäkuun loppuun saakka.
Komission alkuperäinen esitys oli ympäristön kannalta hyvä, mutta nyt uudistus näyttää matkan varrella vesittyvän aidosta vihertymisestä viherpesuksi. Sinänsä suorien tukien viherryttämisesitys on ajatuksena koko Euroopan ympäristön näkökulmasta hyvä. Mutta keinot viherryttämiseen ovat ympäristön kannalta riittämättömät. Viiden prosentin ekologinen ala (suojakaistat, pientareet, pysyvät nurmet, niityt) on liian pieni ekosysteemipalveluiden tehokkaalle toimimiselle ja luonnon monimuotoisuuden takaamiseksi. Kolmen kasvin vaatimus yli 15 hehtaarin tiloilta olisi voitu ulottaa 10 hehtaarin tiloihin.
Vesipuitedirektiivi olisi tullut sisällyttää täydentäviin ehtoihin vesistöjen ja varsinkin Itämeren suojelemiseksi lannoitevalumilta. Turvemaiden raivauskiellon poistaminen on huono ilmaston kannalta, vaikka sen ongelmallisuuden pohjoisten viljelijöiden näkökulmasta ymmärränkin. Lannan käsittelyyn tulee löytää muita keinoja kuin sen levittäminen pellolle – esimerkiksi kuivatus ja biokaasun tuottaminen.
Hyönteispölytyksen varmistamiseksi ja puhtaan hunajantuotannon varmistamiseksi tulisi Euroopan maatalousministereiden rohkeasti kieltää neonikotinoiden käyttö tuholaishyönteisten torjunnassa.
Aivan lopuksi, myös kuluttajalla on vastuu maatalouden ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Suosimalla lähiluomuruokaa tuemme paikallista työllisyyttä ja kestävää kehitystä. Voimme vaatia kuntiamme hankkimaan suurkeittiöiden einekset läheltä. Itse voimme pyytää luomua kaupan hyllyille ja ostaa ruokapiirien tuotteita ja sesonkiruokaa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ruoan tuhlauksen on loputtava.
