http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/lukiota-uudistetaan

Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti hallitusohjelman mukaisesti vuosi sitten työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella lukiokoulutuksen valtakunnalliset tavoitteet ja lukion uusi tuntijako. Työryhmä luovutti esityksensä tällä viikolla ja esitys on lähtenyt lausuntokierrokselle. Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön lukioissa 1.8.2016.

Lukion tehtävä on antaa yleissivistävää koulutusta. Mitä yleissivistys tarkoittaa, sitä ei lukiolaissa tarkasti määritellä. Siksi tarvittaisiinkin laajempaa keskustelua siitä, mitä on yleissivistys nyt ja vuonna 2050, jolloin nykylukiolaiset ovat vielä täysillä työelämässä. Yleissivistyksen määrittelyssä tarvitaan näkemystä, millaisessa maailmassa elämme ja mihin suuntaan haluamme maapallomme menevän. Yleissivistykseen kuuluu ihmiskunnan historian tuntemus ja yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtäminen. Sivistynyt ihminen osaa myös kunnioittaa toisen näkemyksiä.
Lukiouudistuksessa puhutaan muuttuvista työelämän tarpeista, mutta ummistetaan silmät makrotason muutoksilta, joiden keskellä ihmiskunta ja luonto elävät. Ilmastonmuutos, rajalliset luonnonvarat ja ruokaturvan varmistaminen asettavat osaamisen aivan uudenlaisten haasteiden eteen. Tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät laskemaan ja ymmärtämään monimutkaisia prosesseja, joilla on tuntemusta muuttuvista luonnonolosuhteista, jotka osaavat kehittää ratkaisuja tulla toimeen vähemmillä resursseilla ja jotka osaavat ratkoa ihmisryhmien välisiä konflikteja. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat soveltaa tietojaan ja kommunikoida omalla ja vierailla kielillä. Työryhmä olisi voinut kuulla tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka näkevät aikaamme hieman pidemmälle, ja jotka pystyvät ennakoimaan edes jollain lailla, miltä maailma sadan vuoden päästä näyttää, ja millaisia taitoja tämä ja seuraava sukupolvi tulevat tarvitsemaan muuttuvassa maailmassa.

Lukiouudistuksella on hyvä tavoite vähentää opintojen pirstaleisuutta ja syventää opiskelijan osaamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työryhmä esittää opintojen alkuun sijoittuvia oppiainerajat ylittäviä yhteisiä opintokokonaisuuksia luonnontieteellisiin, humanistisiin ja yhteiskunnallisiin aineisiin. Uutena lukio-opintoihin tulisivat teemaopinnot, joiden tarkoitus olisi syventää ja soveltaa opittua ja vahvistaa yhteisöllisyyttä ympäröivä yhteiskunta huomioiden.

Työryhmä esittää kolme vaihtoehtoa lukion tuntijaon uudistamiseksi. Äidinkielen, matematiikan ja taideaineiden osalta oppimäärä pysyisi ennallaan, tosin yhdessä mallissa esitetään äidinkielen vähentämistä yhdellä kurssilla, mitä pidän huolestuttavana. Liikuntaa lisättäisiin yhden kurssin verran.

Uudistus koskisi malleissa A ja B eniten luonnontieteellisten, humanistis-yhteiskuntatieteellisten ja katsomuksellisten aineiden opetusta. Ehdotuksen mukaan opiskelija kävisi vain yhden pakollisen oppiainekokonaisuudelle yhteisen kurssin ja sen lisäksi hänen tulisi valita vähintään kahdeksan syventävää kurssia sekä luonnontieteellisiä aineita että humanistis-yhteiskunnallisia ja katsomuksellisia oppiaineita sekä kolme kurssia taideaineiden opintoja. Mallissa A oppiaineet ylittäviä pakollisia teemaopintoja olisi kolme kurssia ja mallissa B viisi kurssia.

Vaihtoehto C on eniten nykymallin mukainen. Siinä opiskeltaisiin jokaista oppiainetta pakollisena vähintään yksi kurssi. Opintojen alussa olevia yhteisiä opintokokonaisuuksia ei olisi.

Vihreä eduskuntaryhmä antaa keväällä lausuntonsa ehdotuksesta. Olemme keskustelleet ryhmässä muun muassa kaikille uskontokunnille yhteisestä maailmankatsomus- tai uskontotiedosta vaihtoehtona nykyiselle uskonnon opetukselle.

Työryhmän esitys herättää vielä monia kysymyksiä kuten, mitä eheyttävät teemakurssit olisivat? Olisiko mahdollista muuttaa uskonnon ja terveystiedon lakisääteistä erityisasemaa tai niiden yhden kurssin pakollisuuden lisäksi opiskella pakollisena esimerkiksi historiaa? Voitaisiinko oppiaineitten vuorovaikutusta lisätä paremmin nykymallia muistuttavassa C-mallissa?

Esitys painottaa oppilaiden ja yhteiskunnan vuorovaikutteisuutta ja opetusmenetelmien monipuolistamista, mikä on hyvä asia. Myönteistä on valinnaisuuden lisääminen luonnontieteellisten ja humanistis-yhteiskunnallisten aineiden sisällä, mikä varmasti lisää opiskelijoiden motivaatiota opiskella heitä kiinnostavia aineita.

Työryhmän jäsenet eivät ole olleet yksimielisiä. Lukiolaisten liitto pitää valinnaisuuden lisäämistä erinomaisena uudistuksena. Opettajien ammattiliitto OAJ sen sijaan pitää tärkeänä keskeisten yleissivistävien oppiaineiden säilyttämistä pakollisina. Vihreä eduskuntaryhmä käy asiasta perusteellisemman keskustelun istuntokauden alettua helmikuussa. Sitä ennen on ansaitun joulutauon aika niin kouluväelle kuin muillekin työtä tekeville.

What should society expect from mining companies?

The unfortunate journey of Finland’s Talvivaara nickelmine has accelerated a discussion about the social responsibility of the mining industry. The Talvivaara mine which is situated in Kainuu, north-eastern part of Finland, did not even get its production fully started before the problems commenced.

First the bad smell of sulphide and observations from the local residents about the changes in the colour of the water. Then mysterious death of some birds in the water reservoir and later, a tragic death of a worker because of the leakage of hydrogen sulphide. Finally, the unfortunate accident, that broke the thin plastic bottom of the water reservoir and caused a series of large scale leaks that managed to pollute a part of the Vuoksi waters. When problems of this scale occur there is no light at the end of the tunnel.

The recent news from Talvivaara mine is that it is applying a complete reorganisation of the company that gives it extension to avoid a total bankruptcy.

However, Talvivaara cannot be compared to any other mine in Finland, because the bioleaching technology they use is so exceptional. The bacteria together with sulphuric acid dissolves the mineral from ore. It is a unique example in Finnish context. The other mines in Finland still use traditional mechanic and chemical ways for separating the minerals and metals from the ore.

Nevertheless, all the mines, face challenges that are common to all of them. They have to respond to many expectations and to gain their acceptance. They must be transparent and interactive enough to build trust in the surrounding community and in the society, as whole.

There are four major prerequisites that mines have to fulfill: economic, environmental, social and cultural sustainability. The right technology is needed to fulfill these prerequisites. The first couple of prerequisites are strictly regulated by regulation whereas the demand of social sustainability is in the law, but with no specific criteria how to fulfill it. It is however natural, that the social sustainability is required also by the financers in order to avoid the complaints that would delay the opening of the mine.

No self-respecting company can operate without producing a social impact study in order to gain the trust of the local people. In addition, taking into account the Sami perspective and especially their traditional livelihood, reindeer herding, is already included in the new mining law.

Fulfilling these expectations is just the beginning for gaining trust. A well-managed and responsible mine requires constant interaction with the society, constant evaluation and improvement of its practices, strict maintenance of safety regulations and continuous awareness of possible impacts on surrounding nature. A well-managed mine takes good care of its workers, as well.

The ultimate proof of how responsible a company has been is defined by what it leaves behind after the mine closes after a few decades of operation. In the best case, this is a healthy sustainable environment and community.

Kansainvälisen PISA-arvioinnin eilen tulleet tulokset herättävät monia kysymyksiä. Miksi suomalaisten nuorten matematiikan taidot ovat laskeneet jyrkästi kymmenen vuoden aikana? Miksi oppimiserot ovat kasvaneet suuremmiksi tyttöjen ja poikien välillä? Miksi heikoiten suoriutuvat oppilaat osaavat entistä heikommin matematiikkaa ja äidinkieltä?

Se, että tyttöjen osaaminen matematiikassa on kirinyt poikia edelle ei tarkoita, että tyttöjen osaaminen olisi huomattavasti parantunut. Hyvän tuloksen tyttöjen osalta selittää suureksi osaksi se, että heikkojen poikien osuus on entisestään kasvanut, ja tämä panee hälytyskellot soimaan. Meidän on tehtävä jotain sille, että heikoimmat oppilaat, joista suurin osa on poikia eivät putoa kokonaan kelkasta.

Kun heikot oppimistulokset ovat entistä vahvemmin yhteydessä perheiden sosioekonomiseen asemaan, on oppimattomuuden ongelma laajempi kuin pelkästään kouluun sijoittuva. Jatkokysymys kuuluukin, miten saamme sosiaalisten erojen kasvun pysäytettyä.

Pisa-tulosten heikkeneminen etenkin matematiikan, mutta myös lukemisen ja luonnontiedon osalta on monitahoinen ongelma, johon ratkaisu ei löydy pelkästään koulun sisältä. Koulun itsensä täytyy toki päivittyä tähän aikaan. Pulpetissa istumisesta täytyy päästä tekemiseen. Tekniikka täytyy valjastaa tukemaan oppimista, ja tämä vaatii laajaa opettajien kouluttamista uusiin oppimisympäristöihin. Sähköistä oppimismateriaalia pitää olla ladattavaksi älypyhelimiin ja iPadeihin.

Lukemisen osalta löytyy moniakin ratkaisuja, kuinka saada lapset ja nuoret lukemaan. Kaikki lähtee iltasadusta ja siitä, että monipuolista lukemista on tarjolla ja käsillä päiväkodeista korkeakouluihin asti. Lukemiselle täytyy antaa aikaa, ja vielä parempi, jos lukemisesta muodostuu koko oppimisen ydin ja runko, jonka kautta hahmotetaan maailmaa.

Opettajien haaste tänä päivänä on, kuinka saada lapsen ja nuoren huomio kiinnittymään oleelliseen. Hälyinen luokka, jossa opetus keskeytyy vähän väliä, ei ole paikka oppia. Valitettavasti monelle nuorelle yläkoulu on pelkkä välivaihe, jossa kulutetaan aikaa ja jota täytyy sietää, että pääsisi seuraavaan vaiheeseen. Näin ei saa olla maassa, jossa tavoitteeksi on asetettu maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Yläkouluikäisten nuorten on oikeus saada hyvää ja tarpeeksi haastavaa opetusta opettajilta, joiden koulutus on maailman huippua. Yläkoulun oppilailla ja opettajilla on oikeus työrauhaan.

Pisa-tulokset pistävät kouluväen nyt pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Ehdotan, että ainakin yläkoulua muutettaisiin entistä enemmän kasvavaa ihmistä, nuorta, tukevaksi. Koulu on niin pirstaleinen tällä hetkellä niin aikuisten kuin oppiaineiden osalta, että muutenkin monimutkaisessa ja levottomassa maailmassa itseään hakeva nuori sotkeutuu jalkoihinsa yläkoulujen käytäville. Olisi hyvä, että jokaisessa koulussa olisi vastuuaikuinen, joka ottaa todellisen vastuun nuoren kehittymisestä ja oppimisesta niiden vuosien ajalta, mitä nuori koulussa viettää. Luokanvalvojan yksi tunti viikossa ei tähän riitä.

Pisa-tuloksia arvioidessa on hyvä kysyä, mitä me voimme tehdä paremmin omassa maassamme, siinä kulttuurissa ja arvomaailmassa, jossa elämme. Ei ole syytä lähteä kilpajuoksuun Aasian maiden ehdoilla. Niissä moni lapsi palaa loppuun jo alle kouluiässä, ja lapsen onnellisuus on kaukana siitä, mitä me onnellisuudella ymmärrämme. Syvällisen oppimisen perustana on edelleen hyvinvoiva lapsi. Sosiaalisten erojen kasvettua on entistä aiheellisempaa huolehtia siitä, että lapset ja nuoret nukkuvat ja syövät tarpeeksi, ja että heidät hyväksytään ja heitä rakastetaan sellaisina kuin he ovat. Vaikka maailma on kiireinen, on hyvä muistaa, että kasvava ihminen tarvitsee aikaa ja rauhaa kasvuun ja oppimiseen.

Suomalainen koulujärjestelmä on edelleen hyvä, mutta ottaako koulu tarpeeksi huomioon lapsen ja nuoren, joka kohtaa tyystin toisenlaisen maailman kuin hänen vanhempansa? Onkin aiheellista kysyä, mitä lapsi ja nuori tässä ajassa eniten tarvitsevat. Luulenpa, että välittävä aikuinen ja kasvurauha ovat ne, mitä tällä hetkellä eniten tarvitaan – hyvän opetuksen lisäksi.

Yksi jos toinenkin päättäjä ja viranhaltija hieroo aivonystyröitään miettiessään, kuinka taantuman selkä taitetaan. Valtion velka ylittää pian 100 miljardia euroa ja kestävyysvaje eli menojen ylitys tuloihin nähden on jopa kymmenen miljardia. Hallituksen uusin rakennepaketti sisältää merkittäviä ehdotuksia kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Niistä osa vaikuttaa suoraan pienten ja suurten kansalaisten arkeen.

Oulua on kurittanut etenkin yhteisöverotulojen romahdus ja työpaikkojen väheneminen. Siksi valtuusto onkin vaikeiden ratkaisujen edessä, jotta Oulun oma kestävyysvaje saadaan kuriin. Ongelmana on tietää, kuinka lyhytnäköinen säästäminen auttaa. Tarvittaisiin työtä, yrittäjiä ja ideoita.

Esille ovat nousseet lomautukset. Suhtaudun niistä saatavaan hyötyyn hyvin epäileväisesti. Erityisen hankalia lomautukset ovat, kun ne kohdistuvat lasten ja nuorten kanssa työskenteleviin. Opettajien lomautukset tarkoittavat koulun arjessa, että lapsi tai nuori ei saa hänelle lain mukaan kuuluvaa opetusta. Oppilaat ovat pääasiassa keskenään luokassa, koska valvojalla on myös toinen ryhmä tai toisia töitä hoidettavanaan ja osa aineista jää kokonaan opettamatta. Liikuntaa on vaikea järjestää turvallisuusseikkojen vuoksi. Lomautuksista kärsivät erityisesti lapset, jotka tarvitsevat tuttua aikuista ja säännöllistä koulurytmiä, sekä lapset joiden erityisopetus laiminlyödään. Kouvolan karut kokemukset opettajien lomautuksista kertovat, että oppilaat joutuivat suoranaisiin vaaratilanteisiin itsestään tai toisista oppilaista johtuen, kun aikuinen ei voinut valvoa. Kenen on vastuu, jos joku lyö toista tai pistää vaikka saksilla?

Työrauhan häiriintyminen aiheuttaa koko kouluväessä motivaation laskemista. Sekä opettajia, että oppilaita vaivaa tunne, että heidän työnsä ei ole arvokasta, ja yleinen hälläväliä tunne lisääntyy. Lukiolaisten lähettäminen itsenäiseen opiskeluun ei toimi läheskään kaikkien kohdalta, eikä videoiden katselu korvaa osaavaa opettajaa. Jokainen opettaja tietää, että yhden ja kahdenkin kollegan puuttuminen vaikeuttaa kaikkien koulutyötä ellei tuttua, pätevää sijaista ole saatavilla. Lomautusten aikana sijaisia ei luonnollisestikaan palkata. Vielä lomautusten päätyttyä kestää kuukausia saada koulutyö raiteilleen.
OAJ:n mukaan lomautuksista tulleet säästöt ovat jääneet pieniksi, kun opettajien sairauspoissaolot ovat kasvaneet, lasten ja nuorten tukiopetuksen ja erityisopetuksen tarve lisääntynyt ja jopa lasten psykiatrisen hoidon tarve kasvanut.

Ja mitä lomautukset aiheuttavat kodeissa? Huolta siitä, onko turvallista lähettää lasta kouluun, josta puuttuu tuttu aikuinen ja riittävä valvonta. Rytmin muutoksesta kärsivät erityisesti hiljaiset, masennukseen taipuvat tai kiusaamisuhan alla olevat lapset. Kouluissa on paljon lapsia, joiden terveydentila vaatii jatkuvaa seuraamista. Nuorten vanhemmilla on luonnollisesti huoli, laskevatko numerot, ja pääseekö opiskelija haluamaansa jatkopaikkaan, kun tiedot ja taidot ovat jääneet puutteellisiksi.
Ennen kuin ryhdytään lomauttamaan, pitää päättäjien tiedostaa kaikki sen mahdolliset seuraukset. Lyhytnäköinen hyöty voi kostautua pahimmillaan vakavin ja kallein seurauksin.

Ihmiskaupasta

Arvoisa puheenjohtaja! Kiitän keskiryhmän puolesta ministerineuvoston raportista koskien ihmiskaupan vastaista toimintaa vuonna 2013. Raportti on selkeä ja antaa selkeän kuvan toimista, joita ministerineuvostossa on tehty ja tehdään ihmiskaupan torjumiseksi.
Meidän on aika aukaista silmät sille, että ihmiskauppaa esiintyy yhtälailla Pohjoismaissa kuin muuallakin ja seksikauppaan ja prostituutioon liittyvä väkivalta on aivan yhtä raakaa ja väkivaltaista kuin muuallakin. Siksi on tärkeää, että paitsi että kehitämme yhteistyötä viranomaisten kesken, keskitymme myös ihmiskaupan uhrien suojelemiseen ja heidän hoitoonsa sekä heidän elämänuskonsa, toivonsa ja itsetuntonsa palauttamiseen. Uhrit tarvitsevat erityistä suojelua.
Koska ilmiö on hankala lähestyä ja jopa hankalasti tunnistettava, on tärkeää, että kuten kolmivuotisessa ohjelmassa on tehty, osaamista vahvistetaan ja varmistetaan riittävät resurssit taisteluun ihmiskauppaa vastaan. On tärkeää vahvistaa poliisiyhteistyötä. Esimerkiksi Norjan poliisilla on Suomessa hyvä maine hyvien käytäntöjen kehittämisessä, ja näitä käytäntöjä voi varmasti jakaa muiden Pohjoismaiden kesken.

Etsivää työtä tekevät henkilöt saattavat nähdä sellaista, joka herättää epäilyksiä, että toiminta ei mene enää normaalin toiminnan piiriin. Onkin tarpeellista laajentaa myös ihmisten tietoisuutta siitä , millaisia muotoja ihmiskauppa ottaa ja mitä tehdä , jos näkee esimerkiksi hyvin nuoren henkilön paljon vanhemman henkilön seurassa paikassa , missä heidän ei missään tapauksessa kuuluisi olla.
Ainakin Suomessa on huomattu oikeusprosesseissa, että heikossa tilanteessa ja heikossa kunnossa oleva ihminen ei aina osaa hyödyntää mahdollisuutta käyttää avustajaa oikeusprosesseissa. Kysymys “ Oletko ihmiskaupan uhri?” Saattaa olla hyvin teoreettinen, eikä ihminen välttämättä osaa huonon kuntonsa tai huonon kielitaitonsa vuoksi hahmottaa tilannetta kokonaisuudessaan.

Lopuksi, on tärkeää, että yhteistyötä tehdään edelleen kaikilla tasoilla tämän ilkeimmän ja ihmistä nöyryyttävimmän ilmiön kohdalla ha että työhön varataan vahvat resurssit. On myös tärkeää, että Pohjoismaina toimimme myös kansainvälisissä elimissä ihmiskaupan torjumiseksi.

Tasa-arvosta

Arvoisa puheenjohtaja, arvoisa ministeri. Kun katsoo kansainvälisiä raportteja ja eurooppalaisia tasa-arvoindeksejä, voi huomata selvästi, että Pohjoismaat ovat huomattavasti muuta Eurooppaa edellä, mitä tulee esimerkiksi naisten asemaan työmarkkinoilla, käytettävissä olevan rahan määrään, koulutuksen tasoon ja vallankäyttöön. Silti meilläkin on vielä paljon kurottavaa esimerkiksi naisten palkoissa suhteessa miesten palkkoihin ja ikääntyneiden naisten köyhyyden poistamisessa. Naisen eläke on edelleen noin 70 prosenttia miehen eläkkeestä , ja eläkeikäisten naisten köyhyysriski on eurooppalaisittainkin hyvin korkea. Tätä ei voi hyväksyä.
Kuten kaikki kuulimme ja olimme huomanneet, tehdään pohjoismaista yhteistyötä tasa-arvosektorilla paljon. Ministerineuvoston tasa-arvoselonteko, josta kansalais-ja kuluttajavaliokunta haluaa kiittää, osoittaa, että ministerineuvostossa tasa-arvo otetaan vakavasti sisällyttämällä tasa-arvonäkökulma hankkeisiin ja yhteistyöohjelmiin sekä asettamalla tavoitteet yhteistyölle.

Tasa-arvo on siis korkealla priorisoitu pohjoismaisessa yhteistyössä ja aihepiiri, jota tuodaan esille myös kansainvälisissä yhteyksissä. Siksi on tärkeää, että työn etenemistä seurataan tiiviisti ministerineuvostojen välillä.

Ministeri kertoi äsken hyvin, mitä se työ ministerineuvostoissa tarkoittaa. Kuitenkin sukupuolinäkökulman valtavirtaistuminen erityisalojen ministerineuvostoissa vaatii erityistä huomiota laadun ja tulosten varmistamiseksi. Vuodesta 2014 alkaen otetaankin käytäntöön n yhtenäinen raportointimalli ja muutenkin tehostetaan toimia sukupuolinäkökulman valtavirtaistumiseksi.

Saamen kielestä

Arvoisa presidentti! Saamelaiset ovat Euroopan Unionin alueella ainoa alkuperäiskansa. En puhu nyt saamelaissopimuksesta, josta neuvottelut tulisi saattaa loppuun vuoteen 2015 mennessä ja johon kansalais-ja kuluttajavaliokunnassakin olemme kiinnittäneet erityistä huomiota. Puhun sen sijaan saamen kielistä. Niitähän puhutaan vielä 9-10 kappaletta, mutta pienimpien saamen kielten puhujia on vain muutamia kymmeniä.

Kieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja minuutta. Ihminen on kokonainen ainoastaan, jos hänellä on oma kieli. Suomessa on kielipesätoiminnalla saatu hyviä tuloksia, mutta esimerkiksi Koltan saame on hyvin uhanalainen.

Kysyisin vaikkapa Norjan uudelta pääministeriltä onnittelut: Millä tavalla Pohjoismaina voisimme tukea paremmin saamen kielen asemaa ja millä tavalla voisimme tukea saamen kielten ja identiteetin säilymistä myös Venäjällä Kuolan alueella?

Norjan eläkeläiset Ruotsissa

Kiitän ministeriä tästä selonteosta, jonka kansalais- ja kuluttajavaliokunta on teiltä pyytänyt. Ongelmahan on se, että tämä informaatio, jonka norjalaiset eläkeläiset ovat saaneet, on ollut suullista. Käsittääkseni se on ollut suullista, ja sen vuoksi siitä ei ole jäänyt kirjallisia dokumentteja, joiden perusteella voitaisiin arvioida informaation oikeellisuutta.

Tosiasia on se- valiokuntakin on kuullut eläkeläisiä että joukko eläkeläisiä, oli se siten iso tai pieni , on joutunut erittäin suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, menettänyt käytännössä omaisuutensa tämän heidän mukaansa virheellisen informaation vuoksi.

Jos asiaa ei voida ratkaista oikeusteitse, mitkä ovat silloin keinot helpottaa eläkeläisten tilannetta ja korjata nämä ilmeisesti veroviranomaisten itse tietämättömyydestä tai jostain syystä väärinymmärryksestä tai mikä syy sitten on ollutkin – aiheutuneet virheet? Mitkä ovat keinot korvata tämä tilanne eläkeläisille?

http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/elainten-hyvinvoinnista-ei-pida-tinkia

Tänään vietetään Maailman eläinten päivää, jonka kunniaksi kokoonnutaan pohtimaan eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita ei vain tänään vaan myös sitä seuraavalla Eläinten viikolla. Kouluissa järjestetään eläimiin liittyviä tempauksia ja eduskunnassakin pohditaan eläinsuojelulain uudistusta. Ajankohtainen kysymys on, millä tavalla valmisteilla oleva uusi eläinsuojelulaki voi parantaa eläinten hyvinvointia.

Eläinten hyvinvointi puhuttaa koko Euroopassa. Eläinsuojelukäytännöt ovat hajanaiset ja joissain Euroopan maissa erittäin puutteelliset. Eläinkuljetukset ovat järjettömän pitkiä, myös ihmisten asenteissa eläimiin on vielä paljon parantamisen varaa. Onkin tärkeää, että kuten Euroopan komissio on esittänyt, eläinsuojelulle saataisiin yhteisiä eurooppalaisia mittareita ja standardeja. Tämä ei kuitenkaan estä maiden menemistä eläinsuojelussaan vielä pidemmälle. Väitän, että Suomen uusi eläinsuojelulaki toimii monelle maalle oman eläinsuojelulain vertailukohtana. Siksi sen eläinsuojelullisista kriteereistä, ja eläinten hyvinvointia parantavista seikoista ei pidä tinkiä.

On tärkeää, että eläinsuojelujärjestöjen työtä tuetaan, jotta ne voivat eläinsuojelutehtävien ohella hoitaa myös kasvatuksellista tehtävää kouluissa ja kotien kanssa. Eläinten hyvä kohtelu tulisi olla myös opettajankoulutuksien sisällöissä. Monilla ihmisillä Euroopassa on vielä tietämättömyyttä, kuinka eläimiä tulisi kohdella. Ei ymmärretä, että eläin tuntee kipua ja tuskaa kuten ihminenkin. Säälittävintä on, jos eläin joutuu ihmisen vallan näytön tai välinpitämättömyyden kohteeksi. Tämän hetken karmaisevin esimerkki löytyy Romaniasta, jossa koirat ovat joutuneet ihmisten säälimättömyyden ja tietämättömyyden uhreiksi. Onkin tärkeää vaatia Euroopan unionin tasolta, että koirien teurastuksen pitää välittömästi loppua, ja koirien tappamisesta langetetaan rangaistus. Löytökoirien parissa tekevät järjestöt tarvitsevat nyt kaiken tuen.

Vaikka Suomessa eläinten hyvinvointiin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota, on meilläkin vielä tehtävää. Hylätyt kissat ovat edelleen Suomessa tavallinen ilmiö. Kissoja hylätään vuodessa jopa 20 000. Parsinavetoissa asuu vielä puolet nautaeläimistämme (Suuri kiitos heille jotka ovat satsanneet pihattoihin!). Luomubroiler on harvinaista ja geenimuunneltu rehu valitettavasti yleistynyt broilertiloilla. Eläintuotteiden alkuperämerkinnöt ovat puutteellisia, eivätkä ne kerro tarpeeksi kasvatusolosuhteista. Tarvitsemmekin lainsäädännön, jossa kuluttaja tietää varmasti, onko hänen ostamansa eläintuote eettisesti tuotettua ja onko tuote geenimuuntelusta vapaata.

Suomen eläinten suojelussa on edistytty vuosien aikana, eikä eläimiä esimerkiksi kosmeettisiin kokeisiin ole saanut käyttää enää pitkään aikaan. Yleinen mielipide eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi on erittäin myönteinen. Vaikka turkistarhausaloite ei tullut hyväksytyksi, merkittävää on, että puolet ministereistä oli sen kannalla. Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön sisältyi monia ehdotuksia, joilla pystytään parantamaan turkiseläinten vointia parempaan suuntaan. Oma kantani on, että seuraavan hallituksen tulee ottaa kielteinen kanta turkistarhaukseen. Mielelläni näen tämän tavoitteen myös uudessa eläinsuojelulaissa.

Muutakin on eläintensuojelun osalta kuluneena vuonna tapahtunut. Uusi koe-eläinlainsäädäntö astui voimaan elokuun alusta ja siinä vahvistetaan kolmen R:n periaatetta: toisin sanoen vähennetään eläinkokeita, parannetaan niiden laatua eläinten hyvinvoinnin kannalta ja korvataan eläinkoe vaihtoehtoisilla menetelmillä, kun se on mahdollista. Kolmen R:n periaatetta edistämään perustetaan neuvottelukunta, jonka tehtävä on antaa suosituksia eläinten hyvinvointiin liittyen ja keskustella EU -jäsenvaltioiden vastaavien tahojen kanssa. Eläinkokeista tiedottamista suurelle yleisölle on parannettu. Poliitikkojen keskuudessa vallitsee suuri yksituumaisuus siitä, että eläinkokeet tulisi korvata vaihtoehtoisilla eläinkokeilla. Siksi esimerkiksi Finnish Centre for Alternative Methods -keskuksen, vaihtoehtoisten eläinkokeiden tutkimuskeskuksen, resurssit tulee turvata.

Elokuussa aloitti työnsä maa- ja metsätalousministeriössä eläinsuojeluasiamies. Hänen tehtävänsä on edistää eläinten hyvinvointia yhteiskunnan kaikilla alueilla. On hyvä, että on ihminen, joka pystyy keskittymään täysipäiväisesti eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Eläinten teurastukseen liittyen on päätetty, että eläin tulee tainnuttaa aina ennen teurastusta.

Uuden eläinsuojelulain tulisi olla valmis vuoden 2014 aikana. Aikataulu tuntuu tiukalta, sillä työryhmän työskentely on kuulemma vielä melko alkuvaiheessa. Onkin äärimmäisen tärkeää, että eläinsuojelulain valmisteluun nimetään täysipäiväinen henkilö, joka pystyy katsomaan kokonaisuuksia kaikkien eläinryhmien kannalta ja joka tuntee eläinten suojelun historiaa ja taustoja. Eläinsuojelulakihan kattaa kaikkien eläinten suojelun tuotantoeläimistä kotieläimiin ja aina luonnossa eläviin eläimiin asti.

Suomen eläinsuojelulaki on varmasti suurennuslasin alla, kun Euroopassa ja muualla maailmassa uudistetaan eläimiä koskevaa lainsäädäntöä. Eläinten suojelu on useimmille kohtaamilleni poliitikoille yli puoluerajojen erittäin tärkeä asia. Uusi eläinsuojelulaki näyttää, olemmeko eläinten suojelun mallimaa vai vesittyykö uusi laki resurssien puutteeseen ja hätiköintiin. Kuten sanoin, vallitsee eläinten hyvinvoinnista melko suuri konsensus; ymmärretään, että eläinten hyvinvointi heijastuu myös ihmisten hyvinvointiin. Vanha sanonta, että se miten hyvin yhteiskunta huolehtii heikoimmistaan on sen sivistyksen ja vahvuuden mitta, pätee mitä parhaiten myös eläinten suojelusta puhuttaessa.

http://www.demofinland.org/index.php/fi/blog5/310-demokratian-nykytilasta

Mitä tulee mieleesi, kun kuulet sanan demokratia? Minun mieleeni tulee ensimmäiseksi vaalit, kansanvalta, naisten oikeudet ja kuntalaisten osallistumismahdollisuudet. Kahden ja puolen kansanedustajavuoden aikana olen useasti pohtinut demokratian olemusta. Käsite on saanut uutta sisältöä monesta näkökulmasta tarkasteltuna. Olen päässyt muun muassa seuraamaan Libyan naisten tuloa mukaan politiikkaan, tapaamaan eduskunnassa ihmisiä eri maista ja osallistumaan pohjoismaiseen päätöksentekoon Pohjoismaiden neuvostossa. Alla olevassa pohdin kuitenkin demokratian nykytilaa Suomessa.

Silloin tällöin kuulee toteamuksen: “ne päätökset tehdään aivan muualla”. Kuullessani tämän kysyn itseltäni, missä sitten päätetään ellei siellä, missä päättäjät kansan valitsemana kokoontuvat.

Kansalaisen ääni päätöksenteossa

Vaaliuurnalla ihminen antaa äänensä edustajansa käsiin. Hän valtuuttaa edustajansa viemään eteenpäin hänelle tärkeitä arvoja ja asioita. Hänelle luotetun äänen valtuuttamana kunnanvaltuutettu tai kansanedustaja joutuu muistuttamaan itseään, että hänen valtansa ja vastuunsa sanoista ja teoista kulkevat käsi kädessä.

Ennen vaalipäivää on kuitenkin tapahtunut jo paljon. Eri toimijat, puolueet ja erilaiset edunvalvojat ovat huolehtineet, että heidän näkemyksensä tulee esille vaaliohjelmissa, vaalikeskusteluissa ja poliitikkojen antamissa vaalilupauksissa. Vaalipäivän jälkeen hiotaan ohjelmia ja strategioita vastaamaan teemoja ja tavoitteita, joita on noussut esille jo ennen vaalipäivää.

Mistä kansalainen voi tietää, mitä hänen äänellään tehdään, jos päätöksenteko tapahtuu julkisuudesta piilossa ja siitä raportoidaan vain puolueiden verkkosivuilla tai toimittajien välityksellä? Demokratian perusolemukseen kuuluu avoimuus ja läpinäkyvyys. Ihmisillä on oikeus tietää, miten päätökset syntyvät ja minkä prosessien summana.

Julkista vai suljettua demokratiaa?

Olen vieraillut useassa maassa, jossa parlamentin valiokuntien kokoukset ovat julkisia. Niitä voidaan seurata joko paikan päältä ja/tai mediasta suorana lähetyksenä. Suomen eduskunnan valiokuntatyöskentely tapahtuu vielä kameroilta piilossa. Tämä antaa valiokunnan jäsenille toisaalta työrauhan pohtia asioita monelta kantilta ilman kameroiden tuomaa painetta, toisaalta kameroiden edessä esiintyminen pakottaisi poliitikot tuomaan näkemyksensä esille selkeästi ja perustellen. Julkiset asiantuntijakuulemiset mahdollistaisivat ihmisille asioiden tarkastelun eri näkökulmista käsin. Nykypäivänä tämä on teknisesti täysin mahdollista.

Valtuustojen avoimista kokouksista kunnissa on jo hyviä kokemuksia. Jo antiikin Kreikassa väiteltiin julkisesti, miksei siis kaksituhatluvullakin? Nykykeskustelua poliitikkojen välillä ja mediassa ei valitettavasti voi kuitenkaan sanoa väittelyksi. Ennemminkin se on huutelua ja irrallisia lausahduksia. Perusteluja ei vaadita, eikä niitä tarvitse siten tarjotakaan. Puhetaito ei mahdu nyky-yhteiskuntaamme, jossa yksinkertaistukset ja satunnaiset heitot näyttävät olevan suosiossa. Media metsästää poikkeavuuksia, riitoja ja skandaaleja, koska niiden uskotaan myyvän paremmin kuin yhteistyöhakuisuuteen ja ratkaisujen löytämiseen perustuva rakentava ja usein aikaa vievä keskustelu, jota kuitenkin demokraattinen päätöksenteko ja politiikka pitkälti on. Viime aikoina olen kuullut monen kyselytuntia seuraavan sanovan, etteivät he jaksa katsoa poliitikkojen riitelyä. Väsymistä median pinnallisuuteenkin on havaittavissa ihmisten keskuudessa.

Kun kansalaisaloite turkistarhauksesta tuli eduskuntaan käsiteltäväksi, huomasin demokratiamme heikon kohdan. Sen sijaan, että eduskunta päättäisi kansalaisaloitteiden kohtalosta, olisi mielestäni parempi, että kansalaisaloite kyllä muokattaisiin eduskunnassa lakiesityksen muotoon, mutta kansa päättäisi siitä kansanäänestyksellä Sveitsin malliin. Tällöin oltaisiin todellisessa suorassa demokratiassa. Voihan nimittäin olla niin, että kansalaisaloitteeksi päätyy aihe, joka ei ole noussut esiin esimerkiksi vaalikoneissa, jolloin äänestäjä-kansalainen ei voi tietää, kuinka hänen edustajansa asiaan suhtautuu.

Demokratiaan kuuluu erilaisten näkökulmien kirjo

Demokratiaa pitää vaalia. Siihen kuuluu erilaisten näkemysten esille tuonti, niistä keskusteleminen ja väitteiden tarkastelu niiden aatehistoriallisessa kontekstissa. Poliitikkojen toiminta ja puheet täytyy pystyä arvioimaan laajemmissa yhteyksissä kuin nykyään julkisuudessa tehdään.

Elämme tällä hetkellä melko kovassa ja pinnallisessa yhteiskunnassa, jossa harva kykenee perustelemaan näkemyksensä ja vielä harvempi haastamaan näkemysten oikeellisuutta tai eettisyyttä. On mielestäni erittäin huolestuttavaa, jos mikä tahansa mielipide tai väite “päästetään läpi” sitä kyseenalaistamatta, ja vielä huolestuttavampaa on, jos hihasta vedetyt nokkeluudet, yleistykset, kovat puheet ja virheellisyydet alkavat vaikuttaa ihmisten käytökseen niin, että se johtaa toisten ihmisten aliarvioimiseen ja väheksymiseen. Toisen nonchaleeraus eli näkymättömäksi tekeminen on tuttua perinteisesti naisten ja lasten kohdalla, mutta väheksymisen ja pilkan kohteeksi voi joutua kuka tahansa, joka ei vastaa tai mahdu omaan maailmankuvaan. Yksi huolistani on, että Suomi tukehtuu omaan ahdasmielisyyteensä, ja joku alkaa määritellä normit, joihin mahtuu vain osa kansalaisista. Silloin lähtevät maasta ne, jotka haluavat elää tätä vuosituhatta maailmassa, jossa jokaiselle ja jokaisen mielipiteille on tilaa toisia loukkaamatta. Avarakatseinen Suomi, jossa eri näkemykset keskustelevat ja jossa jokaisen on “helppo hengittää” on myös taloudellisesti ja ympäristön kannalta hyvinvoiva.

Sivistystä, kriittisyyttä ja yhteistä keskustelua

Mielestäni Suomen Pisa-tulokset ovat vain yksi peili osaamiseen. Sivistystä ne eivät heijasta, eivätkä varsinkaan sydämen sivistystä. Opettajien koulutukseen tulisi sisällyttää aate- ja oppihistoriaa ja mediakriittisyyttä entistä enemmän. Median täytyy vaatia poliitikoilta perusteluja sanomisilleen, ja otettava heidät kiinni löysistä puheista. Jos lehdistö ja tiedotusvälineet sortuvat kelpuuttamaan pinnallista otetta yhteiskunnallisten ja maailman haasteiden käsittelyssä, kuinka voidaan olettaa, että kansalaiset olisivat sen kriittisempiä? Miten voidaan taata yhteiskunnan kehitys, jos kansalaiset eivät saa kuin murusia siitä tiedosta ja niistä vaiheista ja prosesseista, jotka päätöksentekoa edeltävät? Miten voidaan olettaa, että kansalaiset sitoutuvat tehtyihin päätöksiin, jos ne on tehty ikään kuin demokraattisesti, mutta kuitenkin iso osa taustoista ja faktoista kokoushuoneiden ovien takana pitäen? Voidaanko enää ylipäätään puhua demokratiasta tai sivistysvaltiosta, jos mahdollisuutta julkiseen keskusteluun rajataan vaikkapa puutteellisella taustoituksella tai viihteen nimissä? Siksi mielestäni avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatiminen kaikessa päätöksenteossa kouluruokailusta valiokuntatyöskentelyyn on ainoa demokratian säilymisen ja siten yhteiskunnan vahvistumisen ja vakauden ehto.

Demokratia vaatii osallisuutta, toisin sanoen mahdollisuutta vaikuttaa vähintäänkin itseä koskeviin asioihin. Demokratia edellyttää myös sivistystä, toisen kuuntelemista rauhassa, historian ja nykyisyyden tuntemista ja yhteistä keskustelua tulevaisuudesta. Demokratian lähtökohtana on vapaus omaan ajatteluun ja mielipiteeseen. Jokaisen mielipide on arvokas, myös niiden, joiden ääni ei kanna otsikoihin.

Viime viikolla kulkukoirien puremiin kuolleen pikkupojan kohtalo kiehuttaa kansalaisia Romaniassa. Romanian presidentti Traian Basescu on vaatinut hätätilalakia , jonka seurauksena voitaisiin tappaa tuhansia kulkukoiria.

Eläinsuojeluyhdistykset ovat yhteisymmärryksessä siitä, että ainoa inhimillinen tapa kontrolloida koirapopulaatiota on kulkukoirien sterilisaatio.

13. lokakuuta 2011 Euroopan parlamentti kehotti EU:n jäsenvaltioita laatimaan kattavia koirakannan hallintastrategioita. Kannanoton mukaan tähän kuuluvat koirakannan valvonta ja eläinrääkkäyksen kieltäminen lainsäädännöllä, sekä sterilisoinnin tapaisten eläinlääkintätoimien tukeminen ei-toivottujen koirien lukumäärän valvomiseksi.

Romanian kulkukoiraongelma ei suinkaan ole uusi. Kaupungistumisen myötä 1980-luvulta lähtien ihmiset usein hylkäsivät koiriaan, kun niitä ei voitu pitää kaupunkiasunnoissa. Romanian viranomaiset ovat tappaneet kyseenalaisesti tuhansia kulkukoiria tähän mennessä ja maan eläinsuojeluntaso on olematon. Pelkästään Bukarestin kaduilla arvellaan elävän noin 50 000 koiraa. Romaniassa astui voimaan eläinsuojelulaki vuonna 2008 missä sanotaan , että mitään tervettä eläintä ei saisi lopettaa, mutta eläinsuojelujärjestöjen mukaan tämä on lisännyt erityisesti eläinten myrkyttämistä.

Viime viikon traagisen tapaturman vuoksi Romanian media lietsoo vihaa koiria kohtaan ja käyttää vääristyneitä tilastoja. Todennäköistä on, että ne koirat jotka joutuvat kärsimään tämän tapaturman vuoksi ovat ne koirat, jotka ovat jo löytöeläinkodeissa ja ovat sterilisoituja ja rokotettuja.

Euroopan parlamentin jäsenet on valittu demokraattisesti EU:n jäsenvaltioista vaaleilla. Näin ollen Romanian hallituksen tulee kuunnella parlamentin kehotuksia. Romanian ei myöskään sovi unohtaa, että EU:n perussopimusten mukaan eläimet ovat tuntevia olentoja ja EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon. Nyt vaaditaan toimia ja painostusta EU-tasolla tähän ongelmaan, jotta Romanian hallitus saadaan pysäytettyä.

Kesä kuljettaa monen ihmisen yli rajojen.

Moni ylittää rajoja fyysisessä, moni henkisessä mielessä. Rajojen ylittäminen on yleensä kasvattavaa. Ihminen oppii itsestään enemmän, ja löytää uusia mahdollisuuksia ja merkityksiä elämälleen.

Rajojen ylittäminen voi olla kokemattomalle myös pelottava ja vahingoittava kokemus. Lue loppuun →

Suomen ensimmäinen kansalaisaloite on käsitelty eduskunnassa. Turkistarhauksen kieltävän kansalaisaloitteen käsittely päättyi eilen äänestykseen. Äänestystulos oli 146 maa- ja metsätalousvaliokunnan tarhausta jatkamista puoltavan mietinnön puolesta ja 36 turkistarhauksen lakkauttamista puoltavan vastalauseen puolesta, jossa esitin turkistarhauksen lakkauttamista siirtymäajalla. Esitystäni suuressa salissa kannatti edustaja Johanna Karimäki. Lue loppuun →