Arvoisa puhemies,

Ukrainan ja siihen kuuluvan Krimin historia Venäjän ja Euroopan välissä on ollut myrskyisä jo vuosisatojen ajan. Krimin niemimaasta taisteltiin jo 1800-luvulla osmanien ja eurooppalaisten sekä venäläisten kesken. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Ukraina jaettiin kahtia Puolan ja Neuvostoliiton välillä. Kun Saksa ja Neuvostoliitto vuonna 1939 jakoivat Puolan, liitettiin länsi Ukraina sosialistiseen neuvostotasavaltaan, jonka osana se oli aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti 1991. Krimin niemimaasta tuli osa neuvosto-Ukrainaa vuonna 1954 ja se jäi osaksi Ukrainaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Ukrainan nykyinen kriisi puhkesi marraskuussa, kun presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa ja asetti sen edelle tiiviimmän taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa. Mellakat alkoivat Maidanin aukiolla ja niiden takana piili myös tyytymättömyys hallintoa, korruptiota ja huonoa taloudellista tilannetta kohtaan. Venäjän reaktio vallankumoukseen kärjisti kriisiä entisestään, kun Venäjä aktivoi sotilasjoukkonsa Krimillä.

Venäjän sekaantuminen Ukrainan tilanteeseen ja sen sotilaallisen voiman aktivoiminen Krimillä on erittäin vakavaa ja loukkaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Venäjän toimet eivät kunnioita kansainvälistä oikeutta eivätkä Ukrainan perustuslakia. Krim on osa Ukrainaa ja päättää omista asioistaan Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa. Ukrainan perustuslain mukaan maan rajojen muuttamisesta ei voi päättää muuten kuin koko Ukrainaa koskevalla kansanäänestyksellä.

Myös kansainvälisen oikeuden näkökohdasta ajatus muuttaa maan rajoja maan jollakin alueella pidettävällä äänestyksellä on vieras. Jos tämä olisi hyväksyttävää, maailma olisi täynnä rajakahakoita ja rajariitoja. Krimille suunniteltu kansanäänestys 16.3. on siis kansainvälisoikeudellisesti laiton, ja rajojen muuttaminen vaatisi koko maata koskevaa kansanäänestystä.

Ukraina ansaitsee hallituksen, joka ottaa huomioon maan kaikkien osien tarpeet ja kunnioittaa myös vä-hemmistöjen oikeuksia. Pidämme luonnollisena, että venäjänkielisten oikeudet Ukrainassa turvataan. Näiden oikeuksien turvaamiseen oikea tapa on maan lainsäädännön kehittäminen sekä ETYJ:n että Euroopan Neuvoston periaatteiden noudattaminen. On tärkeää, että Ukrainan tulevat vaalit ovat rehelliset ja kansainväliset tarkkailijat pääsevät paikalle.

Ukrainan ja Krimin kriisi on ajanut EU:n ja Venäjän ristiriitaan, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös Suomeen EU:n jäsenmaana. Suomi tukee rauhanomaista ratkaisua ja on tärkeää, että kannustamme osapuolia takaisin neuvottelupöytään. Siitäkin huolimatta, että Venäjään mahdollisesti kohdistuvat talouspakotteet tuntuisivat Suomen taloudessa enemmän kuin muiden EU-maiden, on tärkeää, että Suomi toimii yhtenäisesti muiden EU-maiden kanssa Ukrainan suhteen. EU osoitti neuvotteluvoimansa Kiovassa, kun Puolan, Saksan ja Ranskan ulkoministerit olivat tekemässä sopimusta sekä uusista vaaleista että hallitusta muutosprosessista. EU on tukenut myös objektiivisten kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyä Krimille.

Arvoisa puhemies,

Viime viikolla EU päätti Venäjää koskevista poliittisista pakotteista kuten EU:n ja Venäjän uuden perussopimuksen neuvotteluiden ja viisumivapausneuvotteluiden lopettamisesta siihen saakka, että kriisille löydetään ratkaisu. Talouspakotteista voisi koitua taloudellista tappiota EU:lle, mutta tilanteen ratkaisemiseksi Vihreät kannattavat asteittain kovenevien talouspakotteiden mahdollista käyttöönottoa, jos tarve niin osoittaa. Myös asekaupan jatkaminen Venäjän ja joidenkin EU-maiden välillä tulisi pistää jäihin.

Ukraina on itsenäinen valtio ja sen tietä demokratiaan ja taloudellista vahvistumista on tuettava. Viktor Janukovytšin legitimiteetti hallitsijana murtui viimeistään helmikuussa, kun Ukrainan parlamentti päätti erottaa hänet tehtävästään. Ulkomaille kavalletut varat ja presidentin ja maan hallinnon korruptoituneisuus ovat vieneet uskottavuuden vanhalta hallinnolta. Venäjän sekaantuminen vararikon partaalla olevan maan asioihin on mielestämme tuomittavaa. Koska konfliktin vaikutukset ulottuvat todella laajalle ja konflikti uhkaa Venäjän ja Euroopan suhteita sekä koko maanosan turvallisuutta, toivomme Ukrainan ja Venäjän johdolta yhdessä Euroopan päättäjien kanssa voimakasta tahtoa ratkaista Ukrainan kriisi rauhanomaisesti.

Ukrainan kansa on osoittanut sinnikkäällä vastarinnallaan, että se ei siedä hallinnon korruptoituneisuutta ja että se haluaa solmia tiiviimmän yhteistyön Euroopan Unionin kanssa toisin kuin Janukovytš tahtoi. Tätä tahtoa on myös Venäjän kunnioitettava, mikäli Ukraina haluaa lähentyä Euroopan Unioniin. Sen retoriikka suojella venäläisvähemmistöä toisen valtion alueella ei myöskään voi oikeuttaa sen sotilaallisia toimenpiteitä. Pidämme kansainvälisen oikeuden mukaan luonnollisena, että vähemmistöjen oikeuksista huolehditaan kaikkien valtioiden alueella.

On tärkeää, että Ukraina saa käydä toukokuussa vapaat ja rauhalliset vaalit, joissa kansa voi valita halua-mansa presidentin. Toivomme, että Ukrainan tilanne vakautuu mahdollisimman pian ja itsenäiset valtiot osoittavat, että en kykenevät kunnioittamaan toistensa itsemääräämisoikeutta.

Nokia ei suinkaan ollut ensimmäinen Suomen maailmanmenestys, ei laisinkaan! Varhainen suomalainen hittituote oli puiset lankarullat, joiden valmistajana Suomi oli maailmanmarkkinoiden ykkönen noin sata vuotta sitten. Ennen lankarullia kuljetettiin maailmalle tietysti tervaa ja lankarullien jälkeen siirryttiin sellunkeittoon ja paperinvalmistukseen.

Metsät ovat tarjonneet suomalaisille vakaata toimeentuloa vuosisatojen ajan. Menestystuotteet ovat aikojen kuluessa vaihtuneet, mutta metsät ovat edelleen Suomen voimavara. Niistä elantonsa saavat suoraan kymmenettuhannet ihmiset ja välillisesti 700000 metsänomistajaa. Metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja puuta korjataan noin 60 miljoonaa kuutiometriä. Puu kasvaa enemmän kuin sitä korjataan. Maamme pinta-alasta yli kolme neljännestä on metsää. Suomi onkin Euroopan metsäisin maa.

Metsän käytön rajana on vain mielikuvitus. Puu raaka-aineena on perinteisesti uusiutuvan energian, paperin ja sellun lähde. Metsä on marjojen ja sienien aarreaitta. Puusta voidaan valmistaa lääkkeitä, vaatteita, kosmetiikkaa ja jopa kulkevia autoja. Monia tuotteita, joita käytetään vuonna 2050 ei ole vielä edes keksitty, mutta varmaa on, että luonnonvaroiltaan rajallisessa maailmassa puu on kysytty materiaali. Puurakentaminen energiatehokkaana ja ilmastoystävällisenä tapana lisääntyy.

Metsät ovat myös maapallon keuhkot. Ne sitovat hiiltä tehokkaasti, ja siksi metsien merkitys hiilinieluina on korvaamaton. Metsien hakkaamisen sijaan niitä voi hyödyntää muutenkin, vaikka matkailussa.

Luontomatkailu lisääkin vuosi vuodelta suosiotaan. Viime vuonna Suomen kansallispuistoissa kävi 2,3 miljoonaa matkailijaa. He jättivät rahaa puistojen lähialueille yli 115 miljoonaa euroa ja työpaikkoja lähes 1500 henkilötyövuoden verran. Suosituin kansallispuistoista on Pallas-Ylläksen kansallispuisto, jossa kävijöitä oli lähes puoli miljoonaa. Myös luontokeskukset vetivät väkeä. Uusi vetonaula on Haltian luontokeskus Nuuksion kansallispuistossa ihan pääkaupungin kupeessa. Liminganlahden luontokeskuksessakin kävi yli 56 000 vierailijaa.

Suomen metsien erityispiirre on kaikille kuuluvat jokamiehenoikeudet. Maailman mittakaavassa onkin ihmeellistä, että jokainen saa kulkea, hiihtää, marjastaa, sienestää, bongata lintuja, kalastaa ja telttailla kenenkään rajoittamatta. Metsä rauhoittaa, lohduttaa, antaa voimia ja kannustaa. Jokaisessa suomalaisessa asuu kaipuu metsään, väittäisin.

Metsä tarvitsee huolenpitoa. On hyvä, että uusi metsälaki kannustaa metsien eri-ikäisrakenteiseen kasvatukseen. Se turvaa paremmin monimuotoisutta toisin kuin avohakkuut, ja suojaa metsiä myös kasvituholaisilta, jotka lisääntyvät mielellään kuumien hakkuuaukeiden reunamilla. On myös tärkeää, että EU sallii tuen metsien hoitotöille, metsäteiden ylläpitämiselle ja pienpuun korjuulle. Koska metsistämme 60 prosenttia on yksityismetsiä, korostuu metsänomistajien rooli hoidossa ja suojelussa.

Maapallon eläin- ja kasvilajeista valtaosa elää metsissä. Yksistään Suomen metsissä on yli 800 uhanalaista lajia. Etelä-Suomen metsistä vain 2,3 prosenttia on suojeltuja ja niiden pirstaleisuus ja pienialaisuus uhkaa vakavasti monimuotoisuuden säilymistä. Suomi on osaltaan sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, on lajien ja harvinaisten luontotyyppien suojelun eteen tehtävä edelleen hartiavoimin töitä.

Ilman puhdasta ympäristöä ei ole ruokaa, eikä työpaikkojakaan. Valiokunnassani olen joutunut puolustamaan metsien monimuotoisuutta ja uhanalaisia suotyyppejä, kiinnittämään huomiota turkistarhojen ympäristövaikutuksiin ja puolustamaan ympäristösuojelulakiesitystä, jossa turvetuotanto ohjataan jo luontoarvonsa menettäneille ojitetuille soille. Uusia soita ei pidä enää turvetuotannolle avata.

Suurhankkeista ympäristölle haitallisimpina pidän Pyhäjoen ydinvoimalahanketta ja suunnitelmia kultakaivoksista Kuusamoon. Olisi järjetöntä antaa ulkomaisen yhtiön pilata Kuusamon luonto ja puhtaat vedet, jotka antavat työtä paljon pitemmäksi aikaa kuin lyhytikäiset kaivokset.

Pyhäjoen voimalahanke puolestaan on muuttunut periaateluvastaan huomattavasti. Laitostoimittaja on vaihtunut samoin kuin laitostyyppi. Ydinvoimalan käyttämä uraani on peräisin lähteistä, joiden työolosuhteet tai ympäristövaikutukset eivät ole hallinnassamme. Käytetyn uraanin loppusijoituspaikka Pyhäjoen ydinvoimalan tapauksessa ei ole tiedossa. Hanke on muuttunut vuosien aikana aivan toiseksi, eikä mielestäni vastaa alkuperäistä periaatelupapäätöstä.

Ranskalaisilla on ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia Olkiluodon voimalan kanssa. Sen olisi pitänyt valmistua jo viisi vuotta sitten, mutta nyt voimalan rakennuttaja TVO ei pysty antamaan edes aikataulua voimalan valmistumiselle. Hanke on yksi maailman kalleimmista. Sen kustannusarvio on noussut lähes kolminkertaiseksi kahdeksaan miljardiin euroon.

Kokemusten Olkiluoto 3: sta pitäisi varoittaa Pyhäjoen ydinvoimalaan sijoittaneita. Osakkaille luvattu sähkön hinta voi olla markkinahintoja paljon korkeampi. On myös syytä perusteellisesti arvioida, mitä Rosatom 34 tai jopa 49 prosentin omistajuudellaan voi tehdä.

Ukrainan tilanne on muuttanut ilmapiirin lähialueillamme erittäin jännitteiseksi. Mikäli energiahuollostamme nykyistäkin suurempi osa olisi venäläisistä riippuvaista, voisiko Venäjä maailman tilanteen muuttuessa vaikuttaa jollain tavalla Suomen energiapolitiikkaan? Varmasti voisi. Rosatomin varallisuus ei riipu Pyhäjoen voimalasta, kun takaajana ja maksumiehenä on todellisuudessa Venäjän valtio. Rosatomhan on Venäjän entinen atomienergiaministeriö, joka on yhtiöitetty, jotta se saisi hankkeilleen markkinoilta lainaa.

Ydinvoimaa perustellaan sen tuomilla työpaikoilla. Pysyvämmät työpaikat syntyvät kuitenkin palvelujen ja biotalouden alalle, ei ydinvoimaan. On todennäköistä, että Rosatomin työmaalla suurin osa olisi muita kuin paikallisia työntekijöitä kuten Olkiluoto 3 on osoittanut.

Perustavanlaatuinen ero kannattajien ja vastustajien välillä on näkemys ydinvoiman vaarallisuudesta. En voi kannattaa ydinvoimaa sen vuoksi, että sen riskit ulottuvat sukupolvien päähän. Suomen päätöksillä on vaikutusta myös maihin, jotka suunnittelevat ydinvoiman rakentamista.

Ennen antautumista Rosatomille on hyvä tarkastella sen toimia muualla maailmassa. Rosatom suunnittelee ydinvoimaloita Turkkiin, joista toinen sijoittuu Välimeren rannalle maanjäristysherkälle alueelle. Jo ennen rakentamis- ja ympäristölupien myöntämistä Rosatom on aloittanut voimalan valmistelutyöt ja tuhonnut Välimeren rannikon vanhoja metsiä. Olisikin syytä tarkastella, missä kaikessa Rosatom on maailmalla mukana.

Pyhäjoen ydinvoimala on vielä epävarman tien päässä. Oikeuskanslerin on odotettu arvioivan kevään aikana, onko muuttunut hanke periaatepäätöksen mukainen. Hallitus on sopinut kesällä 2011, että uusia periaatelupia ei tämä hallitus myönnä.

Tervetuloa keskustelemaan ja kuulemaan asiantuntijoiden arvioita EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta ja sen vaikutuksista Suomen maatalouteen ja ympäristöön.

Aika: Keskiviikkona 26.2 klo 14.30- 16.00
Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo, Pikkuparlamentti (Arkadiankatu 3)

Ohjelma:

klo 14.30 Tilaisuuden avaus: Kansanedustaja Satu Haapanen

klo 14.35 Puheenvuoro: Maatalousneuvos Kari Valonen, Maa- ja metsätalousministeriö

klo 14.50 Puheenvuoro: Ympäristöneuvos Tarja Haaranen, Ympäristöministeriö

klo 15.05 Puheenvuoro: Maanviljelijä Jukka Ojantakanen

klo 15.20 Puheenvuoro: Johtaja Juha Ruippo, MTK

klo 15.40 Puheenvuoro: Johtaja Matti Puolimatka, Evira

klo 15.55 Loppupuheenvuoro: Kansanedustaja Johanna Karimäki

Lämpimästi tervetuloa!

Järjestäjä: Vihreä eduskuntaryhmä yhdessä kansanedustajien Satu Haapasen ja Johanna Karimäen kanssa

http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/milta-metsa-nayttaa-vuonna-2050

Eduskunta kävi tänään lähetekeskustelun hallituksen metsäpoliittisesta selonteosta, joka ulottuu vuoteen 2050.

Suomi on Euroopan metsäisin maa. Kolme neljäsosaa maamme pinta-alasta on metsää. Metsä on Suomelle voimavara monessa mielessä. Se tarjoaa työtä, on uusiutuvan energian, paperin ja sellun lähde, luonnontuotteiden aarreaitta sekä monipuolisen virkistymisen mahdollistaja.

Suomen 37 kansallispuistossa oli vuonna 2012 kävijöitä yli 2 miljoonaa. Jokainen kansallispuistoon satsattu euro tulee keskimäärin kymmenkertaisena takaisin. On hienoa, että saamme pian kaksi uutta kansallispuistoa, Teijoon ja Etelä-Konnevedelle.

Suomalaisen metsän erityinen piirre ovat kaikkia kansalaisia koskevat jokamiehen oikeudet. On erikoista maailman mittakaavassa, että metsissämme voi vapaasti samoilla, hiihtää, marjastaa, kerätä sieniä, bongata lintuja, telttailla ja kalastaa ja kaikki tämä hupi on koko kansan saatavilla ilmaiseksi.

Runsaat metsävaramme velvoittavat pitämään niistä huolta parhaalla mahdollisella tavalla ekosysteemien näkökulmasta. Metsissämme on 814 uhanalaista lajia ja noin puolet Suomen 45000 eliölajista. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2020 mennessä.

Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kuitenkin vain 2,3 prosenttia. Tätä osuutta olisi kasvatettava, sillä metsien pienialaisuus ja pirstaleisuus ei kykene tällä hetkellä turvaamaan monimuotoisuutta. Metso-ohjelma hehtaaritavoitteisiin päästäkseen vaatii lisäresursseja.

Harva meistä kykenee ennustamaan maailman tilaa vuoteen 2050 asti. Monia silloin käytössä olevia tuotteita ei ole vielä edes keksitty. Metsäalallamme onkin jatkettava tutkimusta, kehitystä ja uusien tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista. Yritysrahoituksen on tuettava tutkimusta, tuotekehitystä ja keksintöjen piloitointia. Todennäköistä on, että maailmassa on vuonna 2050 kymmenisen miljardia ihmistä ja ilmastonmuutos on lisännyt kuivuutta, tulvia ja kasvien tauteja. Materiaali- ja energiatehokkaat sekä ilmastoystävälliset tuotteet ovat todennäköisesti silloin erittäin kysyttyjä.

Metsien monimuotoisuus eliölajien suhteen ja sen tuottamat ekosysteemipalvelut ovat elinehto maapallomme hengissä säilymiselle. Luonnonvaroista puhuttaessa, olisi hyvä pitää alinomaa mielessä kysymys, missä kulkevat maapallon kantokyvyn rajat. Missä tulee vastaan raja, jolloin luonnon monimuotoisuuden väheneminen kääntyy ihmistä vastaan myös taloudellisessa mielessä. Vai onko tämä raja jo ylitetty? Vuosittain se päivämäärä, jolloin ihmiskunta on kuluttanut vuoden uusiutuvat luonnonvarat, aikaistuu. Viime vuonna se oli jo elokuun 20. päivä. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin eurooppalaiset, tarvitsisimme 2,6 maapalloa.

On hyvä, että kansallinen suunta kulkee tehometsätaloudesta ja avohakkuista monipuolisempaan, eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon ja metsänomistajien suurempaan vapauteen metsien hoidossa. Koska metsistämme jopa 60 prosenttia on yksityismetsiä, korostuu yksittäisten metsänomistajien rooli ja vastuu metsien hoidossa ja suojelussa.

Metsätuholakia laadittaessa ja kasvintuhoojista puhuttaessa kysymys luonnon monimuotoisuudesta tiivistyi muun muassa kysymykseen lahopuun määrästä metsissä. Luonnon monimuotoisuuden ja luonnon omien puolustusmekanismien ylläpitämiseksi olisi tärkeää säilyttää metsissä riittävä määrä lahopuuta.

Metsistä puhuminen herättää intohimoja, koska jokaisella on henkilökohtainen suhde metsään. Toisinaan häiritsee se, että metsätalouden ja metsien suojelun välille rakennetaan vastakkainasettelua. Talousmetsillä on valtava merkitys virkistyskäytön ja monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta. Metsien kestävä ja hyvä hoito ja metsien monimuotoisuuden vaaliminen on ehto myös metsien taloudelliselle hyödyntämiselle.

Suomi on vahvasti mukana niissä pöydissä, missä tehdään kansainvälisiä ja eurooppalaisia metsälinjauksia. On tärkeää, että metsäpolitiikkamme reagoi muutoksiin ja ennakoi tulevia haasteita ja mahdollisuuksia. Suomalaisella metsäosaamisella on kysyntää maailmalla sekä suojelu- että tuotekehitysmielessä. Metsäpolitiikkamme tulee rakentua ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle perustalle. Kansallista metsästrategiaa 2025 laadittaessa on tärkeää taloudellisen hyvinvoinnin päämäärän rinnalle asettaa strategiset päämäärät myös metsien ekologiselle kestävyydelle.

Eduskunta käsitteli viikon ensimmäisessä istunnossaan hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaiksi. Lakiesitys on laaja, sivumäärältään peräti 349 sivua. Kuitenkin tiivistettynä, ympäristösuojelulain tarkoituksena on säännellä ja vähentää elinkeinotoiminnan harjoittamisesta syntyviä haitallisia päästöjä. Siten ympäristönsuojelulailla pyritään ilman, vesien ja maaperän laadun parantamiseen. Rajoittamalla päästöjä, ympäristösuojelulaki myös vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.

Suomi on metsien, järvien ja soiden maa. Suomalaiset ovat luonnon suurkuluttajia monessa mielessä. Ympäristönsuojelulailla on merkitystä esimerkiksi hillasoiden turvaamisessa ja luonnon virkistyskäytössä. Turvetuotantoa ohjataan ojitetuille soille, jotka ovat jo köyhtyneet merkittävästi luontoarvojensa osalta.

Lakipaketissa on muitakin merkittäviä muutoksia. Se toimeenpanee EU-lainsäädäntöä teollisuuspäästödirektiivin osalta. Direktiivi koskee Suomessa 1000 teollisuuslaitosta, joissa on mukana myös suurimmat sikalat ja kanalat. Direktiivi vähentää teollisuuden ympäristö- ja terveyshaittoja ja vähentää veden, energian ja materiaalin kulutusta. Energiatehokkuuteen tähtäävä direktiivi velvoittaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämistä päästöjen vähentämiseksi. Puhtaan teknologian yrityksille tämä lienee hyvä uutinen, sillä niiden kannattaa kehittää entistä parempia tekniikoita, joita voidaan soveltaa päästöjen vähentämisessä.

Lakiesitys sisältää keinoja ympäristölupien nopeammalle käsittelylle. Luvitusta nopeuttaa sähköisiin järjestelmiin siirtyminen ja luontoarvojen kartoitus jo hankkeen alkuvaiheessa. Näin vältytään turhilta valituksilta, kun turvetuotanto osataan ohjata heti oikeanlaisille soille. Lupa-aikojen lyhentyminen on kaikkien etu.

Lakiesitys jakaa lupien valvonnan kustannukset viranomaisten ja valvottavien kesken. Onkin hyvä, että suurimmat päästäjät kantavat taloudellista vastuuta sekä luvituksesta, että valvonnasta. Valvontaa kohdistetaan enemmän sinne, missä ovat suurimmat ympäristöriskit, ja myönteinen ja odotettu korjaus on se, että valvontamaksut pienille yrityksille ja pienille tiloille kohtuullistetaan. Mielestäni on oikein veronmaksajia kohtaan, että ne jotka päästävät eniten myös maksavat luvistaan ja lupaehtojen valvomisesta. Valvonnasta saadut maksut käytetään valvonnan voimavarojen lisäämiseen. Tämä on tarpeen, sillä lakimuutos ei valitettavasti lisää henkilöstöresursseja. Lain valmistelussa onkin otettu opiksi Talvivaaran puutteet lupien noudattamisessa ja niiden valvomisessa.

Lakiesityksen eniten keskustelua herättänyt kohta liittyy turvetuotannon jatkamiseen ja soiden suojeluun. Oulun eteläpuolisista soista peräti 75 prosenttia on jo ojitettu ja siten ne ovat menettäneet ison osan luontoarvoistaan. Ympäristönsuojelulakiluonnoksen ja jo edeltävän hallituksen periaatepäätöksen esitys ohjata turvetuotantoa ojitetuille soille tuo turvaa niille harvoille Etelä-Suomen soille, joita ei ole ojitettu. Kun suot luokitellaan asteikolla 0 – 5, turvetuotanto ohjataan luonnontilaluokituksen soille 0-2.
Kuitenkin 2 kategorian soissakin on tyyppejä, joilla on vielä merkittäviä luonnonarvoja. Siksi niiden kohdalla pitäisi tarkastella vielä tarkemmin niiden luonnontilaisuutta ja luontoarvoja. Esimerkiksi ennallistamalla voidaan vielä palauttaa parhaita soita virkistyskäyttöön, vaikkapa hillasoiksi tai metsästäjien iloksi.
Monet ovat aiheetta nostaneet mekkalan, että uusi ympäristönsuojelulaki rajoittaisi merkittävästi soiden energiakäyttöä. Mielestäni laki selkeyttää soiden käyttöä, kun toiminanharjoittajalta vaaditaan selvitystä suon luontoarvoista. Siten jo lupaprosessin alkuvaiheessa määritellään suon käyttömahdollisuus, ja silläkin tavalla nopeutetaan prosessia.
Hanke nopeutuu myös siten, että jos maakuntakaavassa on selvitetty turvetuotannon sijoituspaikan luonnonarvot, niitä ei tarvitse enää toista kertaa selvittää. Näin säästetään sekä kaksinkertaista työtä, aikaa, että varoja.
Huolenaihe, että uusi ympäristönsuojelulaki heikentäisi turpeen saatavuutta on turha. Turvetta voidaan nostaa edelleen kakkosluokan soilta, mikä mielestäni on jossain määrin myös valitettavaa, sillä osa kakkosluokan soista sisältää myös tärkeitä luontoarvoja. Ojitettuja soita ennallistamalla on niitä saatu virkistyskäyttöön ja esimerkiksi suomalaisille rakas marja, hilla on alkanut jälleen kukkia. Turpeen tuottajien tyydytykseksi, lakiesitys sisältää myös mahdollisuuden poikkeuslupaan ottaa turvetta kolmosluokan suolta, mikäli aluetalous niin vaatii, suon luontoarvot eivät ole merkittäviä ja alueella on runsaasti soita.
Lakiesityksen ympärillä velloneet pelot ovat mielestäni turhia. Lakiesitys on syntynyt ministeriöiden, asiantuntijatahojen ja puolueiden välisten pitkien keskustelujen jälkeen ja se tuli hallituksesta ulos yksimielisenä. Mielestäni lakiesitys on tasapainoinen esitys, joka selkeyttää ja vahvistaa arvokkaiden soiden asemaa ja toisaalta se varmistaa turpeen noston edelleen energiakäytöön niiltä soilta, jotka luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat jo tuhoutuneet.
Ympäristönsuojelulakiesitys etenee nyt ympäristövaliokunnan käsittelyyn sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaan, perustuslakivaliokuntaan ja talousvaliokuntaan lausunnolle. Siitä on tarkoitus äänestää täysistunnossa vielä tämän eduskuntakauden aikana.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan viimeisimmästä tutkimuksesta koskien suomalaisten asenteita ruokaan ja ruoantuotantoon sekä suomalaisen ruoan tulevaisuudesta.

Aika: Torstaina 13.2 klo 17-19
Paikka: Eduskunnan kansalaisinfo, Pikkuparlamentti (Arkadiankatu 3)

Klo 17 Kansanedustaja Satu Haapanen: Tervetuloa

Klo 17.05 Klaus Hartikainen, MTK: Ajankohtaiskatsaus suomalaisten ruoka-asenteisiin

Klo 17.20 Kansanedustaja Anni Sinnemäki: Kalat ruokana

klo 17.30 Keskustelua

klo 17.45 Minna Nurro, Pro Luomu : Luomukulutus Suomessa

klo 18.10 Kansanedustajien puheenvuorot: Sari Sarkomaa ja Sirkka-Liisa Anttila

klo 18.20 Kansanedustaja, eduskunnan lähiruokakerhon puheenjohtaja Anne Kalmari: Ruoan alkuperämerkinnöistä

klo 18.35 Keskustelua ja kysymyksiä

klo 18.55 Yhteenveto: Kansanedustaja Satu Haapanen

http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/dynaaminen-demo-eli-miten-demokratiaa-vahvistetaan

Ennen eduskuntaan tuloani en ollut kuullutkaan Demosta, puolueiden kansainvälistä demokratiayhteistyötä tekevästä järjestöstä. Luulenpa, että monelle muullekin Demo on vielä melko tuntematon yhteistyöverkosto. Kuitenkin Demolla on laajapohjainen omistajuus; organisaatio, joka pyrkii kansainväliseen demokratian vahvistamiseen, kuuluu kaikille eduskunnassa edustettuina oleville puolueille. Asiantuntijajärjestön tehtävänä on kanavoida puolueiden politiikkaosaamista hauraiden valtioiden ja kehitysmaiden käyttöön eri yhteistyömuotojen kautta. Puolueet ovat toiminnassa tasavertaisia, hallituksen puheenjohtajuus vaihtuu kahden vuoden välein ja hallituksessa on edustus jokaisesta eduskuntapuolueesta. Demon resursseina ovat kuusi työntekijää Suomessa, pieni toimisto Nepalissa sekä puolueet, joiden osaaminen muodostaa perustan poliitikkojen väliselle kansainväliselle yhteistyölle.

Demo pyrkii tukemaan kehittyviä demokratioita monin tavoin. Perustamisestaan vuonna 2006 Demo on toiminut Tansaniassa, Nepalissa, Ghanassa, Sambiassa, Tunisiassa ja Libyassa. Tällä hetkellä maakumppaneita on neljä. Demo tukee esimerkiksi nuorille poliitikoille suunnattua politiikkakoulua Tunisiassa. Koulun tarkoituksena on luoda mahdollisuus vuoropuhelulle eri puolueiden nuorten välillä ja antaa nuorille yhteiskunnallisille vaikuttajille tietoa ja välineitä toimia monipuoluejärjestelmässä. Tunisiassa ollaan parhaillaan laatimassa maalle perustuslakia, joten tunisialaispoliitikot ovat hyvin kiinnostuneita, kuinka suomalainen lainsäädäntöelin ja oikeuselimet toimivat.

Tansaniassa Demo on työskennellyt Tansanian naisten poliittisen osallistumisen vahvistamiseksi. Tansanialaisten puolueiden naisjärjestöjen välille on perustettu yhteistyöfoorumi ja vuoropuhelu Suomen ja Tansanian naispoliitikkojen välillä on vilkasta. Nepalissa on luotu maan ensimmäinen nuorten yhteispoliittinen ohjelma. Sambiassa demokratiatyön painopisteenä on naisten kunnallispoliittisen osallistumisen vahvistaminen.

Moni kansanedustaja on osallistunut vapaaehtoisesti Demon ohjelmiin kohdemaissa. Itse pääsin keväällä 2012 vetämään työpajaa libyalaisille naisille, jotka valmistautuivat maan historian ensimmäisiin parlamenttivaaleihin. Vuorovaikutus innostuneiden ja sydämellisten libyalaisnaisten kanssa oli ainutlaatuista ja auttoi itseäni ymmärtämään demokratian hienoa ja syvää olemusta.

Kotimaassa Demo pyrkii lisäämään puoluetoimijoiden kiinnostusta ja osallistumista kehitysyhteistyöhön ja demokratiatukeen. Demon vuoden 2014 työohjelmaan kuuluukin sen työn tietoiseksi tekeminen kotimaassa, niin valtakunnan kuin paikallispolitiikankin tasolla.

Silloin tällöin tuntuu, että Suomessa ei osata arvostaa sitä hienoa kansanvallan kehitystä, mitä meillä on tapahtunut 150-vuotisen valtiopäivätoiminnan aikana. Se, että valta on todellakin kansalaisten käsissä ja päätöksenteko tapahtuu rauhanomaisesti kansalaisyhteiskunnan ollessa vahvasti läsnä ei ole itsestäänselvyys. Suomalaisten naisten matka vallankahvaan on ollut sekin pitkä, mutta ei mahdoton, mikä toimii kannustavana esimerkkinä kehittyvien demokratioiden naisille. On etuoikeus saada kertoa tulevansa maasta, jossa naiset saivat ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet. On mukava myös kertoa esimerkiksi valiokuntatyöstä, jossa hallitus ja oppositio sorvaavat yhdessä mietintöjään ja lausuntojaan lakiesityksiin. Demon päämääränä kehitysmaissa onkin eri puolueiden, myös pienimpien ryhmien, tuonti samojen pöytien ääreen, joka on mitä parhainta konfliktien ehkäisyä.

Elämme maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkiksi akuutti Syyrian tilanne vaikuttaa kaikkialle, myös meihin. Emme voi katsella sivusta, kun ihmisoikeuksia poljetaan, ja joidenkin ihmisryhmien ääni vaiennetaan. Ulkopoliittisesti Suomi on profiloitunut rauhanrakennukseen, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Puolueilla on tässä työssä oma vahva roolinsa. Alkavana vuonna Demo pyrkii tekemään osuutensa, jotta maailma olisi vähemmän tulenarka ja enemmän kannustava, sovitteleva ja demokraattinen – jotta sinun, minun ja hänen äänensä kuuluisivat.