Kolme sokeaa pointtia

Julkaistu Kalevassa 12.11.2014.

Politiikassa kuurous ja sokeus on vaaraksi. Kuuntelemalla voitaisiin estää monta vahinkoa ja kauas katsomalla tehdä tarkoituksenmukaisia ja toimivia valintoja ja päätöksiä.

Jälkiviisaus on helppoa. Siltä kuitenkin vältyttäisiin, jos yrityksen ja erehdyksen sijaan tehtäisiin ennakolta riittävän tarkka analyysi ja päätösten vaikutusten arviointi. Myös testaaminen olisi hyväksi ennen toimeenpanoa, olipa asia mikä tahansa.

Talvivaaran kaivos olisi saattanut olla menestystarina, jos olisi kuunneltu kansalaisten heikkoja signaaleja. Kun ensimmäiset viestit hajuhaitoista ja marjamaiden pilaantumisesta tulivat kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen, olisi kaivoksen omistajien ja viranomaisten pitänyt ottaa tilanne tosissaan. Sen sijaan korvat suljettiin kansalaisten ääneltä ja heidät leimattiin työllisyyden vastustajiksi. Edes lintukuolemat ja työntekijän menehtyminen eivät pysähdyttäneet kysymään, kuinka pahasti metsään mennään.

Ja sinnehän mentiin, täydellä rytinällä. Puolentoista millin suojamuovin rikkoutuminen päästi jätevedet Vuoksen vesistöön. Liuotuskasat yskivät pahasti, ja kaivos on ollut koko ajan tappiollinen. Nyt on edessä konkurssi ja iso siivousurakka. Särkyneistä unelmista puhumattakaan.

Sokea pointti on myös kuntien osallistuminen ydinvoimabisnekseen. Kunnan päätehtävä on huolehtia kuntalaisista myös taloudellisessa mielessä, ja välttää riskibisneksiä. Tähän johtopäätökseen tultiin Kuopiossa, joka luopui Fennovoima-osakkuudestaan. Kuopion kokoomuksen johdolla uskallettiin kysyä, sopiiko vesivoiman yhteisomistuksesta tullut mankala-periaate ydinvoimaan, ja todettiin, ettei välttämättä sovi. Riskit ovat liian suuret, ja loppupelissä tappiot maksaa kuntalainen. Etelä-Savossakin on ydinvoima vaihdettu uusiutuvaan. Mikkelissä on uusittu polttokattila puuperustaiseksi, alettu saneerata vesivoimalaa, ja sijoitettu sekä tuuli- että aurinkovoimaan.

Ja vielä kolmas soppa, jota on keitetty välittämättä ruokailijoista: sote – ja kuntauudistus. Jos alusta pitäen olisi oikeasti kuunneltu kuntia ja kokemuksen ääntä, olisi meillä kuntauudistus valmiina. Kauhan varteen tomerasti tarttuminen ei riitä, täytyy tuntea ainekset, joista hyvä soppa syntyy, ja varsinkin syömämiehet eli kuntakenttä. Nyt on soppa haaleaa ja taitaa jäähtyä kokonaan. Taitaa saada uudet kokit pistää hatun päähän ja uudet padat tulelle.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Oulun ei ole viisasta säästää opetuksestaan

Julkaistu Kalevassa 1.11.2014.

Suurten yritysten irtisanomisten jälkeen Oulu on satsannut voimakkaasti kasvuyrityksiin ja saanut elinkeinoelämän elvyttämiseksi valtiolta huomattavaa tukea.

Myös kouluissa satsataan tulevaisuuteen. Joka päivä ja iltaisinkin omalla ajallaan opettajat tekevät parhaansa, että lapsemme taustoistaan riippumatta saisivat parhaat eväät elämälleen. Hiljaista pitkäjänteistä investointia lasten kasvatukseen ja opetukseen ei usein osata nähdä tuottoisana sijoituksena.

Kasvava Oulu rakentaa uusia kouluja 70 miljoonalla eurolla, mikä on hyvä asia. Vanhat koulut ovat huonossa kunnossa, ja nuori väestömme tarvitsee koulutiloja. Rakennuksia olennaisempaa on kuitenkin, mitä seinien sisällä tapahtuu. Rakentaminen ei saa viedä resursseja pois opetukselta. Jos murramme säästämisen nimessä vuosien aikana kouluihin rakennetun asiantuntemuksen, emme saa sitä koskaan takaisin. Sen sijaan, että pyrimme keskinkertaisuuteen, tulisi meidän kurottaa entistäkin korkeammalle ja vaalia erinomaisuutta siellä, missä sitä on. Jos Oulun koulu olisi tuote, olisi se liike-elämässä kovaa valuuttaa, kasvun ja mahdollisuuksien ala.

Erikoisluokat tarjoavat lapsille ja nuorille taustoista riippumatta mahdollisuuden saada taito- ja taideaineisiin erikoistunutta, ammattitaitoista opetusta, joka ilman erikoisluokkia ei olisi kaikille perheille saavutettavissa. Tämä ei ole keneltäkään pois, vaan erikoisluokat rikastuttavat koko kaupungin elämää ja auttavat lapsia löytämään vahvuutensa ja samalla tukevat perheitä kasvatustyössä.

Kansainvälinen koulu puolestaan on ainoa vieraskielistä opetusta tarjoava koulu koko Pohjois-Suomessa. Sen rooli kaupunkimme houkuttelevuudessa ulkomaalaisten osaajien tai suomalaisten paluumuuttajien saamiseksi kaupunkiin on kiistaton. Oulun kansainvälinen koulu on yksi Suomen neljästä peruskoulusta, joka on vuosien kovan työn ansiosta onnistunut täyttämään kansainväliset International Baccalaureat -vaatimukset. IB-koulut maailmalla takaavat opetuksen laadun, sillä ne ovat läpäisseet tiukan arvioinnin ja niiden tutkivaa oppimista painottavat opetussuunnitelmat ovat yhteneväiset maasta riippumatta. Oulun kansainvälinen koulu antaa myös oululaislapsille mahdollisuuden opiskella englanniksi omassa kaupungissa, mikä on valtava vahvuus, kun he lähtevät myöhemmin työelämään sekä heidän itsensä, että koko maakunnan kannalta. Koulun toimivuuden kannalta on tärkeää, että sen oppilasmäärää ei lähdetä supistamaan.

Alueellisen tasa-arvon näkökulmasta pidän erittäin tärkeänä, että Pohjois-Suomessa huolehditaan, että lapsillamme ja nuorillamme ovat samanarvoiset mahdollisuudet saada erikoistunutta ja kansainvälistä opetusta kuin Etelä-Suomen lapsilla. Olemme onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että meillä on erityisen pätevät opettajat Oulussa ja maakunnassamme. Annetaan heille mahdollisuus käyttää asiantuntemuksensa lastemme ja nuortemme parhaaksi, olipa kyse erikoistuneista, kansainvälisestä tai ns. tavallisista kouluistamme. Samalla vahvistamme kaupunkimme ja maakuntamme asemaa kansainvälistyvässä ja erityisiä taitoja tarvitsevassa maailmassa.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Pohjoismaisia visioita

http://www.oululehti.fi/edoris?tem=ou_blogi2&blogentryid=1556

Millainen on tulevaisuuden Pohjola? Sitä pohdittiin tällä viikolla monelta kantilta Pohjoismaiden neuvoston 66. täysistunnossa Tukholmassa. Eniten kiinnostusta herätti Norjan entisen puolustus- ja ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin puhe Pohjoismaiden yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Varsinkin hänen ajatuksensa pohjoismaisesta puolustus- ja turvallisuuskomissiosta herätti suurta huomiota.
Stoltenberg ei ole kuka tahansa pohjoismainen poliitikko, vaan hänen viiden vuoden takaiset ehdotuksensa pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä on tarkkaan luettu ja toimeenpantukin esimerkiksi Islannin ilmavalvonnan kohdalla. Hänen arvovaltaansa ei vähennä hänen poikansa Jensin nousu Norjan pääministerin paikalta Naton pääsihteeriksi. Ei siis ihme, että pohjoismaiset poliitikot esittivät innokkaasti hartaat ajatuksensa Thorvald Stoltenbergille, jonka tiedetään olevan edelleen vaikutusvaltainen mies ammattipolitiikasta vetäydyttyäänkin.

Pohjoismaisiin visioihin kuuluu myös saamelaisten toive saada pysyvä edustajanpaikka pohjoismaiden neuvostossa. Tällä hetkellä heitä kuullaan useasti, mutta heiltä puuttuu oikeus osallistua keskusteluihin istunnoissa. Sen sijaan pohjoismaiden itsehallintoalueet Grönlanti, Färsaaret ja Ahvenmaa ovat edustettuina osana Tanskan ja Suomen valtuuskuntia.
Pohjoismaisiin visioihin kuuluu näkemys Pohjoismaisesta liittovaltiosta. Tämä ajatus ei vielä saa enemmistön kannatusta, mutta toisaalta yhdistymistä monilla aloilla pidetään toivottavana päämääränä.
Esimerkiksi neuvoston keskiryhmä, johon kuuluvat muun muassa Suomen keskustapuolue, vihreät ja rkp peräänkuuluttavat rajatonta terveydenhoitoa ja energiayhteistyötä. Yhteistyötä tehdään jo ilmastonmuutoksen torjunnan eteen ja kaikenlaisten rajaesteiden poistamiseksi. Nuorten pohjoismainen neuvosto ehdottaa yhteistä sähköistä valintaportaalia opiskelijoille.

Minun visiooni Pohjolasta kuuluu luonnonvarojen ekologisesti lestävä hyödyntäminen. Tulevaisuuden Pohjolaan kuuluu suvaitsevaisuus ja jokaisen hyväksyntä omana itsenään. Tulevaisuuden Pohjolassa eletään ilman raja-aitoja ja ennakkoluuloja. Tulevaisuuden Pohjolassa jokaisella on toivo ja tulevaisuus eli mahdollisuus kehittyä ja löytää oma mielekäs paikkansa yhteiskunnassa. Huomisen Pohjolassa jokaisella on turvallinen olo.
Olemme jo hyvällä matkalla kohti parempaa, kaikille tasa-arvoista ja turvallista Pohjolaa.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Työtä tarvitaan edelleen Itämeren tilan parantamiseksi, päästöjen vähentämiseksi ja myrkyllisistä arjen kemikaaleista pääsemiseksi. Yhdessä pohjoismaat voivat vaikuttaa turhien antibioottien vähentämiseksi Euroopassa. Yhdessä pohjoismaat voivat vaikuttaa oppimistulosten parantamiseen ja viranomaisten työn tehostamiseen paremmin kansalaisia palvelevaksi. Toistensa hyviä käytäntöjä jakaen ja voimavaroja yhdistäen pohjoismaat voivat kamppailla rikollisuutta, ihmiskauppaa ja prostituutiota vastaan.
Yhdessä pohjoismaat voivat suojella arktista haurasta luontoa ja säästää luonnonvaroja tuleville sukupolville. Yhdessä pohjoismaat voivat osoittaa muulle maailmalle elettyään kaksisataa vuotta toistensa kanssa rauhassa, että konflikteihin löytyy ratkaisuja demokratian keinoin ja että ihmiset voivat luottaa siihen, että heidän ihmisoikeutensa ovat turvattuja huolimatta siitä, kuka maata kulloinkin hallitsee.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Mistä leipää maanviljelijän pöytään vuonna 2015?

http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/mista-leipaa-maanviljelijan-poytaan-vuonna-2015

Eihän CAP-uudistuksen näin pitänyt mennä. Yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan uudistuksen piti vähentää maanviljelijöitä rasittavaa byrokratiaa, eikä ainakaan vaikeuttaa tulon saantia.

Reilulla vuodella viivästynyt CAP-uudistusprosessi on aiheuttanut huolta ja epävarmuutta viljelijöille. Päätöksiä Brysselistä odotellessa myös muu taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt. Viljelijöiden kansallinen tuki on yleisen huonon taloustilanteen vuoksi alentunut ja Venäjän pakotteet ovat kouraisseet etenkin maitotilallisia maidon hinnan laskettua. Sianlihan tuottajat joutuivat ahdinkoon jo aiemmin keväällä Venäjän vientikiellon astuttua voimaan. Viljan hinnan aleneminen laskee sekin tuottajatuloa ja halpatuonti Euroopan Venäjään tarkoitetuista varastoista vaikeuttaa kotimaan tuotteiden menekkiä. Osa kuluttajista onneksi on reagoinut suomalaisen ruoan tuotannon ahdinkoon ja suosinut ostoskorissaan suomalaista. Näin pitääkin tehdä, ja toivottavaa olisi, että myös kunnat hankinnoissaan asettaisivat lähiruoan ja kotimaisen ruoan etusijalle.

Maatalousuudistuksen positiivisia asioita ovat olleet kestävään maatalouteen ohjaava tukiin sidottu viherryttäminen, nuorille viljelijöille maksettava erityinen tuki sekä tuotantoon sidottu tuki, jossa voidaan kansallisesti maksaa enemmän tukea tuotannon mukaan. Positiivista on tuen lakkauttaminen ns. näennäisviljelijöiltä ja sen myöntäminen aktiiviviljelijöille.

Suurta huolta viljelijöiden joukossa sen sijaan aiheuttaa tieto, että vuoden 2015 perustuki eli entinen tilatuki tullaan maksamaan pahasti jälkijunassa – vasta sitten, kun kaikki valvonnat on suoritettu. Uusien tukimuotojen negatiivinen kääntöpuoli onkin valvontojen lisääntyminen, joka viivästyttää maksatusta. Valvontoja suorittavien ELY-keskusten puutteelliset henkilöstömäärät myös hidastavat valvontojen tekemistä ja siten tukien maksatusta. Viljelijää uhkaa ensi vuonna tilanne, että häneltä jää jopa kolmannes palkasta saamatta!

Tilanne olisi karmaiseva kenen tahansa palkansaajan kohdalla, mutta erityisen kirpaisevaa se on maatiloille, joissa täytyy joka tapauksessa ruokkia eläimet ja huolehtia niiden hyvinvoinnista, huoltaa välineet, maksaa isojen investointilainojen erät ja hankkia vielä perheellekin ruokaa ja lämmintä.

Ensi vuosi näyttää ruoan tuottajille kestämättömältä, jos rahat kertakaikkiseti loppuvat niin kuin nyt näyttää tapahtuvan. Kuinka nuoret viljelijäperheet silloin ruokkivat lapsensa?

Maa- ja metsätalousministerin onkin syytä kutsua nopeasti Maatalousviraston ja ELY-keskusten henkilöstö miettimään, miten tukien maksatusta voidaan jouduttaa. Myös talousarviossa on varauduttava vastaamaan viljelijöiden hätään, ellei EU:sta löydy järkevää ratkaisua tilanteeseen. Tilatuen alkuperäinen tarkoitus taata viljelijälle säännöllinen toimeentulo näyttää kokonaan unohtuneen asetuksia laativalta porukalta.

Maksatusten vaiheistus valvontojen välille ja valvontojen muuttaminen riskiperustaiseksi eli harventaminen niiden viljelijöiden osalta, jotka hoitavat hommansa muutenkin hyvin helpottaisi valvontasumaa ja takaisi rehelliselle viljelijälle työrauhan. Ongelma on taloudellistakin vakavampi. Kyseessä on, riittääkö meillä maanviljeliöitä enää tulevaisuudessa, kun ala näyttää näinkin epävarmat kasvonsa, eli loppuuko meiltä kokonaan suomalainen leipä, maito ja liha pöydästä.

EU:n virkamiesten olisi ymmärrettävä taloudellisen ahdingon ja Venäjän pakotteiden keskellä, ettei se enää omilla säädöksillään vaikeuttaisi viljelijän työtä ja tulon saantia. Kotimaassa on syytä varautua tilanteeseen, että viljelijät tarvitsevat rahallista tukea vaikkapa korottoman lainan muodossa siihen asti, kunnes tukiraha eli osa viljelijän palkasta on varmasti viljelijän tilillä. Väärin maksetut tuet voidaan joka tapauksessa periä myöhemmin takaisin, joten parasta olisi, että tuet viljelijälle maksettaisiin säällisesti ajallaan. Turva päivittäisestä leivästä kuuluu viljelijällekin

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Satu’s speech in Bali at the United Nations Alliance of Civilizations Global Forum 29.-30.8.2014

Your excellences, ladies and gentlemen,

My name is Satu Haapanen and I am a member of the Finnish Parliament. I have the pleasure and great honour of representing the Government of Finland and representing the Nordic Council where I work as a vice chairperson of the Citizens’ and Consumer Rights Committee.

The government of Finland has from the very beginning strongly supported the objectives and the actions of the UN Alliance of Civilization to act as a soft power tool to improve the dialogue and cooperation between cultures and religions. Crisis and conflicts in many parts of the world tragically demonstrate that the need for dialogue and cooperation has maybe never been greater than in today’s world. During the last years, Finland has been actively striving to strengthen the standing of mediation in the sphere of international relations and international organizations and supported various mediation and dialogue processes. We therefore, also strongly support the role of the Alliance in conflict prevention and mediation and welcome a more focused discussion on this topic in the Global Forum.

During conflicts, young people unfortunately often pay the highest price and are much too often mobilized to fighting rather than to peace building and mediation. Moreover, security concerns often override other issues such as opportunities for youth. We have not yet fully realized the potential of the predominately young populations in many conflict ridden countries. They can be important agents of change in their societies if given the right educational tools and opportunities to actively participate in peacebuilding and conflict resolution. Finland therefore, welcomes all efforts of the Alliance to seek ways to increasingly incorporate young people in various mediation and peace-building efforts and processes.

Most conflicts today are very complex and involve multiple issues. Religion is rarely the principal cause but it can be a contributing factor to conflicts and instability. At the same time, religion can be invaluable in promoting understanding and reconciliation between the conflicting parties, it can open a window of opportunity and provide a basis for mediation and peacebuilding efforts. Recently, the potential of religion has been increasingly recognized as a positive force in conflict prevention, management and conflict resolution. Although religious leaders or other faith-based actors may not be able to resolve the conflict alone, they can significantly contribute to the official mediation and other more formal methods of settlement.

This is one of the recommendations of the UN Secretary-General’s report from 2012 on mediation which highlights the enhancement of partnerships with religious and traditional leaders and encourages systematic work with them in conflict resolution. Finn Church Aid was invited to coordinate the establishment of the Network for Religious and Traditional Peacemakers. The setting up of the Network, supported by the Finnish Foreign Ministry, has received positive feedback but it has also raised high expectations.
It is clear, however, that the Network can succeed in bringing expected grass-root support to wider mediation efforts only if it receives full support from other international actors and partner organizations. Finland also believes that more can and must be done to fully engage women in conflict resolution and mediation and looks forward to strengthening the participation of women also in the newly established Network.

I would like to tell you also what we have done in the Nordic Council to promote the aims of the Alliance of Civilization. The early initiative to create a regional strategy within the frames of the Alliance of Civilization was proposed as early as in 2011. Now we are at the point the Nordic Council has become a member of the Groups of Friends. We have realized in the Nordic Council that learning from each other’s experiences helps everyone to develop best practices. After joining the Group of Friends, the co-operation between the Nordic countries in the field of human rights can be expected to become even closer and more intense. While no specific finances have been allocated by the Nordic Council to the initiative itself, there has been a strong political recommendation from the Nordic Council to the governments to take part and exchange the experiences from the UNAOC initiative. By joining the Alliance of Civilizations the Nordic Council wants to promote the areas of mediation, human rights and freedom of expression and to encourage the Nordic governments to gather and distribute good practices in the field of intercultural dialogue. As Nordic Countries have long traditions in promoting equity and equality between its citizens, belonging to the group of friends of the Alliance of Civilizations naturally highlights this aspect of Nordic societies.

It is up to – and even a responsibility – of each member of the Alliance of Civilizations to promote the values of the Alliance and to give the contents to these values. Finland is willing and committed to continue the work and co-operation within the Alliance of Civilizations. As we are all respectively concerned about the rising tensions and uncertainty, and witness tragic conflicts in almost every continent, the Alliance’s work is no doubt needed today more than ever before.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Oulaskankaan synnytysosasto säilytettävä

Julkaistu Kalevassa 16.5.2014

Oulaskankaan synnytysosasto säilytettävä

Oulaskankaan synnytysosastolla syntyy vuosittain noin 1000 vauvaa.
Uuden päivystysasetuksen myötä keskusteluun on noussut Oulaskankaan
synnytysosaston lakkauttaminen päivystävän lastenlääkärin puuttumisen
vuoksi.

Mielestäni Oulaskankaan synnytysosasto on säilytettävä. Jo nyt osastolle
saapuu synnyttäjiä pitkien matkojen päästä. Jos synnytysmatka pitenee
Ouluun asti, maallikkokin ymmärtää, että 100 – 200 kilometrin matkaan
sisältyy monia riskejä sekä äidin että lapsen kannalta. Lue loppuun

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Sadun pitämä puhe Kyproksella 15.5. suomalaisten Kyproksen rauhanturvaajien 50-vuotisjuhlassa

Dear Members of Parliament, your Excellences’, dear Major General, dear ladies and gentlemen, Honorary Consul, and especially dear peacekeeping veterans.

I have the honour and a great pleasure to bring you respectful greetings from the Parliament of Finland on this occasion of the 50th Anniversary of Finnish Peacekeeping in Cyprus.

The Finnish peacekeeping contingent was sent to Cyprus in 1964. A full battalion in strength, it was much better armed and equipped than the first mission to Suez. The importance of peacekeeping, as well as its limits, became clearer. The loss of a Finnish soldier also showed the risks involved in peacekeeping operations. Lue loppuun

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Eurovaalien ennakkoäänestys 14.-20.5.

Hei!

Ennakkoäänestys alkaa! Numeroni on 158. Toivottavasti olen ehdokkaasi ja voit suositella ystävillesikin äänestämistäni!

Terveisin,
Satu

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Satu Haapanen – Vastuullinen Eurooppa

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Oulu takaisin menestyksen uralle

Julkaistu Kalevassa 11.4.2014

Oulu on pohjoisen Suomen pääkaupunki, jolla olisi kaikki mahdollisuudet olla nykyaikainen ja tulevaisuuteen katsova elävä ja asukkaille viihtyisä suurkaupunki. Kaupunkirakenne tiiviine keskustoineen ja satelliittimaisesti sijoittuvine kaupunginosineen antaa mahdollisuuden kehittää joukkoliikennettä nykyaikaisesti.

Kuitenkin kaupunginhallitus päätti vastoin joukkoliikennejaoston tahtoa huonontaa joukkoliikenteen tilaa alkuperäisestä.

Oulu on teknologiaosaamisellaan ja Nokian myötä nostanut koko Suomen kansantaloutta huikealle tasolle.
Nyt Oulu on jäänyt jälkeen uusien innovaatioiden tuottamisessa, vaikka meillä olisi siihen kahden korkeakoulun kaupunkina kaikki mahdollisuudet.

Osaamista Oulusta löytyisi hyvinvointiteknologian, puhtaan ympäristöteknologian ja koulutusosaamisen alalta. Kuitenkin joku mättää markkinoinnissa ja tuotekehittelyssä.

Sen sijaan, että Oulu harkitsee rahojensa laittamista epävarmaan ja vanhaa maailmaa edustavaan venäläiseen ydinvoimaan, tulisi nämä vähäiset resurssit suunnata oululaiseen ja kotimaiseen tuotekehittelyyn, prototyyppien testaamiseen ja uusien hankkeiden pilotointiin.

Oulussa on myös vahvaa kulttuuriosaamista. Jos Sodankylä ja Tromssa onnistuvat sijainneistaan huolimatta vetämään kansainvälistä yleisöä festivaaleille ja kulttuuritapahtumiin, miksi ihmeessä Oulu tyytyy aluetoimijan rooliin?
Vastaus on siksi, että päättäjien ja virkamiesten joukossa ei ole ymmärretty niitä voimavaroja, mitä oululaisilla kulttuuriosaajilla on tarjottavana.

Luova talous nähdään edelleen marginaali-ilmiönä, jota tuetaan sen verran, että se voidaan vieraille mainita – jos muistetaan – mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että nähtäisiin luova talous – kulttuuri ja sen ympärille rakentuvat palvelut – taloudellisen menestyksen ja henkisen hyvinvoinnin lähteenä.

Pohjanoteeraus on kaupunginhallituksen Sanginjoki-päätös.
Kun luontomatkailun matkailijamäärät kasvavat koko ajan ja tuovat kansallispuistoille ja niiden lähialueille miljoonia euroja, päättää Oulu jättää tilaisuuden käyttämättä ja jatkaa Sanginjoen metsien hakkaamista lyhytnäköisesti sen sijaan, että suojelisi lähimetsänsä kaupunkilaisten ja luontomatkailijoiden iloksi ja omaksi taloudelliseksi hyödykseen.

Tällä menolla huonot uutiset eivät lopu.
Jos tahtotilaa uusiutuvan energian käyttämiseen ei löydy, Oulu jatkaa turpeen polttamista uuden lämpökattilan myötäkin, kun muu maailma menee vähähiiliseen ja päästöttömään suuntaan.

Pahin skenaario on Viinivaaran lähteiden kuivattaminen, mikäli Oulu alkaa ottaa vetensä Viinivaaran arvokkaalta pohjavesialueelta.

On harmillista, että Oulu näyttää vapaaehtoisesti valinneen taantumuksellisen tien maailmassa, joka menee aivan toiseen suuntaan uusiutuvien luonnonvarojen ja älykkään teknologian käytössä.

Toimillaan Oulu itse jättäytyy pois nykyaikaisesta kehityksestä ja tyytyy olemaan keskisuuri kaupunki, joka ei mielikuvituksettomuudellaan paljoa vaadi, mutta ei paljoa annakaan.

On korkea aika kääntää suunta takaisin menestyksen uralle.

Satu Haapanen
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
kansanedustaja
Oulu

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti