Järjestä kirjoitukset ajan mukaan tai otsikon mukaan

Kirjoitukset vuodelta 2015

Ranskan Kunnialegioonan ritarin arvonimi

Oli hieno päivä eilen , kun minulle myönnettiin  Ranskan presidentin toimesta Kunnialegioonan ritarin arvo. Ranskan kieli, ranskalainen kulttuuri ja eurooppalaisuus ovat olleet vahvasti mukana elämäni eri vaiheissa, myös kansanedustajan työssä. Eilinen tilaisuus oli arvokas ja samalla lämminhenkinen. Oli hienoa päättää neljän vuoden työ kunniamerkin vastaanottamiseen Ranskan suurlähetystössä. Puheessani korostin kielten ja kulttuurien tuntemisen tärkeyttä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja kansojen hyvien suhteiden edistämisessä.

Yle uutisoi 22.4. http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608e

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kymmenen syytä tehdä kehitysyhteistyötä

Tämän kirjoituksen on laatinut yhteistyössä Jenni Pitko ja kansanedustaja Satu Haapanen. Teeman tiimoilta järjestettiin huhtikuussa 2015 keskustelutilaisuus “10 syytä tehdä kehitysyhteistyötä”, johon kirjoitus pohjautuu.

1. Kehitysyhteistyö on muuttanut maailmaa

Kaiken kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyö onkin muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi monella tapaa. Yhä useampi lapsi on koulussa, ja absoluuttinen köyhyys on vähentynyt noin puoleen: vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 47 prosenttia maailman väestöstä ja vuonna 2010 enää 22 prosenttia. Kehitysyhteistyössä on lisätty tasa-arvoa, viety osaamista ja vähennettysyntyvyyttä ja lapsikuolleisuutta. Köyhyyden vähenemisen myötä yksilön kaikkinainen valinnanvapaus eri elämänalueilla kasvaa ja hän voi suunnitella tulevaisuuttaan.

 Myös Suomi on ollut kehitysavun saaja. 40- ja 50-luvuilla UNICEF antoi ruoka-apua 100 000 suomalaiselle lapselle. Suomen antama kehitysapu ylitti saadun avun vuonna 1968, ja Suomi nosti viimeisen kehityslainansa vuonna 1975.

 2. Tasa-arvon edistäminen

 Monissa yhteiskunnissa epätasa-arvo on läpileikkaavaa

[a] niin osallisuudessa kuin perheiden arjessakin. Kehitysyhteistyöllä edistetään tasa-arvotyötä. Tyttöjen ja naisten osallisuutta parantamalla saadaan myös toinen puoli väestöstä mukaan yhteiskuntien kehittämiseen. Kun naiset otetaan mukaan päätöksentekoon, saadaan vahvempi kansalaisyhteiskunta ja edistetään rauhaa. Esimerkiksi Sambiassa Suomen kehitysyhteistyövaroilla edistetään tyttöjen ja naisten voimaantumista opettamalla heille vaikuttamisen taitoja ja vahvistamalla heidän kapasiteettiaan toimia yhteiskunnassa. Sambia on yksi Afrikan köyhimmistä maista, jossa naisten osuus päätöksentekijöistä on noin 5 %.

 Ruohonjuuritasolla suomalaiset kansalaisjärjestöt tukevat kohdemaiden kumppanijärjestöjen kautta esimerkiksi koulutuksia, joissa kerrotaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja näihin liittyvistä oikeuksista.

 3. Eriarvoisuuden vähentäminen maailman lasten välillä

 Kehittyvien maiden lapset ovat yhtä arvokkaita kuin suomalaiset lapset, ja kaikkia maailman lapsia koskevat samat perusoikeudet. Maailmassa on kuitenkin tällä hetkellä 57 miljoonaa lasta, jotka eivät köyhyydestä johtuvien syiden takia käy koulua. Se tarkoittaa joka 10. lasta! Lapsiavioliittojen seurauksena etenkin tyttöjen koulunkäynti jää usein kesken.

 Koulunkäynti lisää tietoa oikeuksista ja vähentää riippuvuutta muista. Koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden saada luku- ja kirjoitustaito sekä ammatti ja vähentää näin eriarvoisuutta. Se myös edesauttaa maiden kehittymistä. Koulunkäynti ja sen tukeminen lisäävät erityisesti tyttöjen mahdollisuuksia elämässä. Kouluissa tuleekin kiinnittää huomiota myös tyttöjen erityisiin tarpeisiin, kuten riittävään sanitaatioon. Raskaana olevia tyttöjä ei saisi erottaa koulusta, kuten monissa maissa tehdään.

 4. Rauhan edistäminen

 Konflikti on aina suuri hidaste kehitykselle, koska se tuhoaa maan infrastruktuuria ja pakottaa tavallisia ihmisiä entistä kurjempiin oloihin joko kotiseudullaan tai pakolaisina. Demokratiaa vahvistamalla ja köyhyyttä vähentämällä vahvistetaan kehittyvien maiden turvallisuutta ja sisäistä rauhaa. Esimerkiksi Suomen kehityspolitiikka on osa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Köyhyyden vähentyminen ehkäisee konflikteja ja tukee hauraiden valtioiden kehitystä vahvemmiksi kansalaisyhteiskunniksi.

 5. Ilmastokestävyyden edistäminen

Ilmastonmuutos on sekä globaali että paikallinen uhka. Ilmastonmuutosta on pyrittävä torjumaan myös kehittyvissä maissa, joissa ympäristötietous ei ole kovin korkealla tasolla. Kouluttamalla paikallisia hallintoja ja toimijoita kestävästä kehityksestä, auttamalla valtioita toimimaan kestävästi sekä tuomalla uusia kestävämpiä elinkeinoja voimme olla edistämässä ilmastokestävyyttä kehittyvissä maissa.

 Energiankulutuksen kasvamisen seurauksena metsiä on hakattu niiden uusiutumistahtia nopeammin. Hiilinieluina toimivia metsiä hakataan huonolla hyötysuhteella varustettuihin uuneihin ja lämmitykseen. Sähköverkkoa pitäisi kehittää, ja myös aurinkoenergialla on todella suuri potentiaali kehittyvien maiden energiantuotannossa. Uusien metsien istuttaminen on kannattava pitkän tähtäimen sijoitus taloudellisessa mielessä, sillä ne muun muassa estävät eroosiota. Se on myös sijoitus koko maailman ilmaston hyväksi.

 6. Osallisuuden ja demokratian edistäminen

 Demokratiaa ei voi viedä, mutta sitä voidaan edistää. Demokratiatuki on tärkeä osa kehitysyhteistyötä. Sen tavoitteena on vahvistaa monipuoluejärjestelmää, tukea naisten ja nuorten osallistumista päätöksentekoon ja auttaa hauraita valtioita kehittämään yhteiskuntaa demokraattisin keinoin. Valtioilla, joissa kansalaiset ovat osallisena päätöksenteossa, on pienempi riski ajautua konflikteihin kuin valtioilla, joissa valta jakautuu epätasaisesti ja on harvojen käsissä. Demokratia luo vakautta, ja siksi sen tukemisella on vaikutusta myös oman maanosamme turvallisuuteen.

 7. Akuutin hädän lievittäminen

 Konfliktialueille ja luonnontuhoalueille tarvitaan aina ensiksi humanitääristä apua, jotta ihmisten elintärkeisiin tarpeisiin voidaan vastata. Akuutin hädän lievittäminen on ensiehto sille, että maan pitkän tähtäimen kehitys voi alkaa. Osa Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta on varattu juuri tähän tarkoitukseen. Erilaiset ilmastoon liittyvät onnettomuudet, kuten tulvat ja myrskyt, ovat suurin äkillinen syy pakolaisuudelle. Tuki katastrofialueille tukee ihmisten mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä omalla kotiseudullaan ja kehittää sitä.

 8. Taloudellisen toimeliaisuuden tukeminen

 Kehitysapu lisää taloudellista toimeliaisuutta paikallisesti, ja sen vaikutukset säteilevät myös Suomeen. Tasavertaisessa kumppanuussuhteessa kehittyvän maan kanssa Suomi voi edistää innovaatioiden leviämistä maailmalle. Suomi tekee kauppaa edistävää kehitysyhteistyötä (Aid for Trade), jolla voidaan edistää yrittäjyyden mahdollisuuksia ja tarjota ihmisarvoisia työpaikkoja. Taloudellista toimeliaisuutta tuottavat pienet ja keskisuuret yritykset kaikissa maissa. Erityisesti naisten pyörittämät pienyritykset edistävät paikallisia oloja. Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n johtaja Arancha Gonzálezin mukaan “naiset sijoittavat 90 prosenttia tuloistaan perheisiinsä ja yhteisöihinsä. Miehillä sama luku on 40 prosenttia. Naisten taloudellisen aseman vahvistaminen kannattaa.” (HS 6.2.2015)

 9. Suomen kehitysyhteistyö on päämäärätietoista ja vaikuttavaa

 Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön pohjana on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, ja sillä on määritellyt painopistealueet. Kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä ohjaa vuoden 2012 kehityspoliittinen toimenpideohjelma. Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön on lisäksi edistettävä kolmea läpileikkaavaa tavoitetta, jotka ovat eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastokestävyyden vahvistaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.

 Kehitysyhteistyötä ei myöskään tehdä mielikuvien varassa, kuten UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki osuvasti toteaa (5.2.2015)

[b]. Kehitysyhteistyötä ovat tekemässä asiantuntijat, jotka arvioivat jatkuvasti työn tuloksia. Ulkoasiainministeriö toimeenpanee vuosittain sekä laajojen kokonaisuuksien että yksittäisten hankkeiden evaluointeja. Evaluoinneista saatavan tiedon perusteella tiedetään, miten kehitysyhteistyö on vaikuttanut tai ei ole vaikuttanut ja mitä voidaan jatkossa tehdä paremmin. Lisäksi tutkimuksella voidaan tukea kehitysyhteistyön suunnittelua.

 Ulkoministeriön teettämä mielipidemittauksen (2014) mukaan 82 % suomalaisista piti kehityspolitiikkaa/kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä. Jatkuva avoimuuden ja läpinäkyvyyden painottaminen kehitysyhteistyössä edesauttaa varmasti kehittyneiden maiden kansalaisten ymmärrystä kehittyvien maiden tilasta. Tämä korjaa myös mahdollisesti vääristyneitä käsityksiä kehitysyhteistyön tehottomuudesta ja edistää positiivista suhtautumista kehitysyhteistyöhön.

 Kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöön tulee aina suhtautua vakavasti. Esimerkiksi Suomen ulkoasiainministeriö otti viime vuonna käyttöön korruptionapin, jota painamalla kuka tahansa voi ilmoittaa kehitysyhteistyövarojen mahdollisista väärinkäytöksistä esimerkiksi ministeriön internetsivujen kautta.

 Suomen julkisen kehitysyhteistyörahoituksen suuruus vuonna 2014 oli 1 102,6 miljoonaa euroa (UM). Suomen kehitysyhteistyömäärärahat kohdennetaan käyttöön eri kanavien kautta, ja kritiikkiä saava

[c] suora budjettituki on nykyään harvinaista; esimerkiksi kahdenvälistä kohdentamatonta budjettitukea annettiin vuonna 2013 kolmelle valtiolle yhteensä 22 miljoonaa euroa. Kaikkien kehittyneistä maista lähtevien rahavirtojen joukosta kehitysapu muodostaa pienen osan. Avun vaikuttavuus pitäisikin muistaa suhteuttaa myös muihin rahavirtoihin. Yksittäiselle suomalaiselle  kehitysyhteistyö maksoi viime vuonna 202 euroa. Kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen nähden tämä on pieni hinta..

 10. Emme elä kuplassa

 Suomi on sitoutunut tekemään kansainvälistä yhteistyötä ja nostamaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa kehitysrahoituksensa 0,7 %:iin bruttokansantulosta. Tavoite on valitettavasti osaltamme täyttämättä, kun taas lähinaapureistamme esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tavoitteen saavuttaneet. Käytimme kehitysyhteistyöhön vuonna 2014 0,55 % BKT:stä, joka siis rahallisesti tarkoitti noin reilun 1,1 miljardin investointia. Avun sitominen bruttokansantuotteeseen tarkoittaa, että avun rahallinen määrä vaihtelee vuosittain, vaikka prosentti säilyisi samana.

 Kehitysapu herättää paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kehitysapu on kuitenkin vähintä, mitä voimme tehdä monien heikossa asemassa olevan valtion tueksi. Tarve kehitysyhteistyölle osana äärimmäisen köyhyyden poistamista on edelleen todellinen. Kehitysavun vastustamista on ihmetelty osuvasti: ”Kehitysavun lakkauttamisen vaatiminen sen perusteella, että se ei ole poistanut köyhyyttä Afrikasta, on kuin vaatisi leipäjonojen poistamista sen perusteella, että ne eivät ole lopettaneet kodittomuutta Suomesta.”

 Elämme globalisoituneessa maailmassa. On Suomen edun mukaista kuulua myös jatkossa sivistysvaltiona kansainväliseen yhteisöön, joka sitoutuu politiikallaan ihmisoikeuksien universaaliin edistämiseen. Tällä tavoin edistämme globaalin kehityksen positiivisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä meille kaikille. Keskustelun painopisteen olisikin aika siirtyä kyllä-ei-keskustelusta rakentavaan vuoropuheluun siitä, kuinka kehitysyhteistyön laatua voidaan edelleen jatkuvasti kehittää tutkimukseen ja arviointiiin pohjaten.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Talvivaaralle ei pidä myöntää lupaa purkuputkelle

Talvivaaran kaivos ei voi perustaa toimintaansa ajatukselle laskea jätevetensä Nuasjärveen. Kaivoksen on keskeytettävä malmikasojen kastelu ja muut työt, ja keskityttävä vesien puhdistamiseen.

Kaivokselle on palkattava vesienkäsittelyn parhaat ammattilaiset. Koska käänteisosmoosilaitos on vesimassojen puhdistamiseen liian hidas, on Talvivaaraan nopealla aikataululla hankittava tehokas jätevedenpuhdistuslaitos, joka puhdistaa vedet tehokkaasti ja kokonaan.

Vastaavien ministerien on vierailtava kaivoksella kevättulvien aikaan saadakseen kokonaiskuvan kaivoksen laajoista ongelmista ympäristö mukaanlukien. Kaivoksella ei ole oikeutta pilata ympäristöä enää yhtään enempää, vaan sen on hoidettava velvollisuutensa kuten muutkin yritykset tekevät.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti

Uuden politiikan aika

Pidän Keskustan ”Suomi kuntoon” -vaaliteemasta. Se on helppo ymmärtää, ja siihen on helppo yhtyä. Suomi tarvitsee kunnon kohotusta taloudellisessa ja asenteellisessa mielessä, eikä maa tule kuntoon, ellei jokainen kanna korttaan kekoon.

Konstit, joilla Keskusta laittaisi Suomen kuntoon tuntuvat vain olevan kovin vanhakantaiset ainakin energiapolitiikassa. Tekoaltaiden rakentamisinto vastoin koskiensuojelulakia ja ydinvoimamyönteisyys ovat kaukana nykyajan toimenpiteistä, joita tarvittaisiin Suomen kuntoon laittamiseksi.

Suomen ja maapallon ongelmat edellyttävät ratkaisuja, joissa toteutuu yhtä aikaa taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kun metsien kasvitaudit ovat selkeästi yhteydessä ilmastonmuutokseen ja vesien puhtaus ruokaturvaan, ei kukaan voi väheksyä ympäristön yhteyttä talouteen ja ihmisen hyvinvointiin.

Kykenevätkö puolueet tarjoamaan kevään vaaleissa toimivia ja kestäviä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Juha Sipilällä on kaikki avaimet käsissään tehdä keskustapuolueesta kaksituhatluvun puolue uusilla avauksilla ja ratkaisuilla.

Sipilä on puhunut hajautetusta energiantuotannosta ja älykkäistä sähköverkoista. Löytyykö puolueesta tilaa Sipilän ajatuksille? Löytyykö puolueista ylipäänsä tilaa uusille ajatuksille ja tavoille tehdä politiikkaa?

Suomessa vallitsevat ulkopolitiikasta, koulutuksesta ja työllisyyden hoidosta varsin yksituumaiset näkemykset, siksi puolueiden näennäiset vastakkainasettelut turhauttavat teräväkatseiset kansalaiset.

Ideologiset erot löytynevät selkeimmin akselilta perussuomalaiset ja muut. Ihmisinä varsin mukavat perussuomalaiset ovat kahlittuja puolueensa negatiivisuuteen etenkin EU:ta, maahanmuuttajia ja luonnonsuojelua kohtaan. Puolueen taipumus jättäytyä päätöksenteossa eri linjoille, marginaaliin, saattaa koitua sen kohtaloksi kevään vaaleissa.

Puoluejohtajana kutsuisin kollegat koolle jo tässä vaiheessa miettimään keinoja, kuinka Suomi saadaan kuntoon. Tarkoituksenmukaisinta pienelle maalle olisi, että jätettäisiin keinotekoinen erileirisyys ja haettaisiin yhdessä keinoja päästä tavoitteisiin, joista vallitsee yksimielisyys.

Lopuksi, pohjoisesta valittavan edustajan on hyvä tunnistaa etelän lasikatot. Vallan piirit ovat melko pienet, ja niissä vaikuttavat toisensa hyvin tuntevat ihmiset. Jotta pääsee ytimeen, on hyvä hahmottaa, missä valta sijaitsee. Pohjoisen on pidettävä yhtä ja pidettävä puolensa.

Ja kun ministerinpaikat tulevat jakoon, on välttämätöntä, että pohjoinen ja Oulu saa omat ministerinsä.

Julkaistu Forum24:ssa 10.01.2015.

Kategoriat: Kirjoituksia | Jätä kommentti