Julkaistu Kalevassa 12.11.2014.
Politiikassa kuurous ja sokeus on vaaraksi. Kuuntelemalla voitaisiin estää monta vahinkoa ja kauas katsomalla tehdä tarkoituksenmukaisia ja toimivia valintoja ja päätöksiä.
Jälkiviisaus on helppoa. Siltä kuitenkin vältyttäisiin, jos yrityksen ja erehdyksen sijaan tehtäisiin ennakolta riittävän tarkka analyysi ja päätösten vaikutusten arviointi. Myös testaaminen olisi hyväksi ennen toimeenpanoa, olipa asia mikä tahansa.
Talvivaaran kaivos olisi saattanut olla menestystarina, jos olisi kuunneltu kansalaisten heikkoja signaaleja. Kun ensimmäiset viestit hajuhaitoista ja marjamaiden pilaantumisesta tulivat kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen, olisi kaivoksen omistajien ja viranomaisten pitänyt ottaa tilanne tosissaan. Sen sijaan korvat suljettiin kansalaisten ääneltä ja heidät leimattiin työllisyyden vastustajiksi. Edes lintukuolemat ja työntekijän menehtyminen eivät pysähdyttäneet kysymään, kuinka pahasti metsään mennään.
Ja sinnehän mentiin, täydellä rytinällä. Puolentoista millin suojamuovin rikkoutuminen päästi jätevedet Vuoksen vesistöön. Liuotuskasat yskivät pahasti, ja kaivos on ollut koko ajan tappiollinen. Nyt on edessä konkurssi ja iso siivousurakka. Särkyneistä unelmista puhumattakaan.
Sokea pointti on myös kuntien osallistuminen ydinvoimabisnekseen. Kunnan päätehtävä on huolehtia kuntalaisista myös taloudellisessa mielessä, ja välttää riskibisneksiä. Tähän johtopäätökseen tultiin Kuopiossa, joka luopui Fennovoima-osakkuudestaan. Kuopion kokoomuksen johdolla uskallettiin kysyä, sopiiko vesivoiman yhteisomistuksesta tullut mankala-periaate ydinvoimaan, ja todettiin, ettei välttämättä sovi. Riskit ovat liian suuret, ja loppupelissä tappiot maksaa kuntalainen. Etelä-Savossakin on ydinvoima vaihdettu uusiutuvaan. Mikkelissä on uusittu polttokattila puuperustaiseksi, alettu saneerata vesivoimalaa, ja sijoitettu sekä tuuli- että aurinkovoimaan.
Ja vielä kolmas soppa, jota on keitetty välittämättä ruokailijoista: sote – ja kuntauudistus. Jos alusta pitäen olisi oikeasti kuunneltu kuntia ja kokemuksen ääntä, olisi meillä kuntauudistus valmiina. Kauhan varteen tomerasti tarttuminen ei riitä, täytyy tuntea ainekset, joista hyvä soppa syntyy, ja varsinkin syömämiehet eli kuntakenttä. Nyt on soppa haaleaa ja taitaa jäähtyä kokonaan. Taitaa saada uudet kokit pistää hatun päähän ja uudet padat tulelle.
