Eduskunta käsitteli viikon ensimmäisessä istunnossaan hallituksen esitystä ympäristönsuojelulaiksi. Lakiesitys on laaja, sivumäärältään peräti 349 sivua. Kuitenkin tiivistettynä, ympäristösuojelulain tarkoituksena on säännellä ja vähentää elinkeinotoiminnan harjoittamisesta syntyviä haitallisia päästöjä. Siten ympäristönsuojelulailla pyritään ilman, vesien ja maaperän laadun parantamiseen. Rajoittamalla päästöjä, ympäristösuojelulaki myös vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.
Suomi on metsien, järvien ja soiden maa. Suomalaiset ovat luonnon suurkuluttajia monessa mielessä. Ympäristönsuojelulailla on merkitystä esimerkiksi hillasoiden turvaamisessa ja luonnon virkistyskäytössä. Turvetuotantoa ohjataan ojitetuille soille, jotka ovat jo köyhtyneet merkittävästi luontoarvojensa osalta.
Lakipaketissa on muitakin merkittäviä muutoksia. Se toimeenpanee EU-lainsäädäntöä teollisuuspäästödirektiivin osalta. Direktiivi koskee Suomessa 1000 teollisuuslaitosta, joissa on mukana myös suurimmat sikalat ja kanalat. Direktiivi vähentää teollisuuden ympäristö- ja terveyshaittoja ja vähentää veden, energian ja materiaalin kulutusta. Energiatehokkuuteen tähtäävä direktiivi velvoittaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämistä päästöjen vähentämiseksi. Puhtaan teknologian yrityksille tämä lienee hyvä uutinen, sillä niiden kannattaa kehittää entistä parempia tekniikoita, joita voidaan soveltaa päästöjen vähentämisessä.
Lakiesitys sisältää keinoja ympäristölupien nopeammalle käsittelylle. Luvitusta nopeuttaa sähköisiin järjestelmiin siirtyminen ja luontoarvojen kartoitus jo hankkeen alkuvaiheessa. Näin vältytään turhilta valituksilta, kun turvetuotanto osataan ohjata heti oikeanlaisille soille. Lupa-aikojen lyhentyminen on kaikkien etu.
Lakiesitys jakaa lupien valvonnan kustannukset viranomaisten ja valvottavien kesken. Onkin hyvä, että suurimmat päästäjät kantavat taloudellista vastuuta sekä luvituksesta, että valvonnasta. Valvontaa kohdistetaan enemmän sinne, missä ovat suurimmat ympäristöriskit, ja myönteinen ja odotettu korjaus on se, että valvontamaksut pienille yrityksille ja pienille tiloille kohtuullistetaan. Mielestäni on oikein veronmaksajia kohtaan, että ne jotka päästävät eniten myös maksavat luvistaan ja lupaehtojen valvomisesta. Valvonnasta saadut maksut käytetään valvonnan voimavarojen lisäämiseen. Tämä on tarpeen, sillä lakimuutos ei valitettavasti lisää henkilöstöresursseja. Lain valmistelussa onkin otettu opiksi Talvivaaran puutteet lupien noudattamisessa ja niiden valvomisessa.
Lakiesityksen eniten keskustelua herättänyt kohta liittyy turvetuotannon jatkamiseen ja soiden suojeluun. Oulun eteläpuolisista soista peräti 75 prosenttia on jo ojitettu ja siten ne ovat menettäneet ison osan luontoarvoistaan. Ympäristönsuojelulakiluonnoksen ja jo edeltävän hallituksen periaatepäätöksen esitys ohjata turvetuotantoa ojitetuille soille tuo turvaa niille harvoille Etelä-Suomen soille, joita ei ole ojitettu. Kun suot luokitellaan asteikolla 0 – 5, turvetuotanto ohjataan luonnontilaluokituksen soille 0-2.
Kuitenkin 2 kategorian soissakin on tyyppejä, joilla on vielä merkittäviä luonnonarvoja. Siksi niiden kohdalla pitäisi tarkastella vielä tarkemmin niiden luonnontilaisuutta ja luontoarvoja. Esimerkiksi ennallistamalla voidaan vielä palauttaa parhaita soita virkistyskäyttöön, vaikkapa hillasoiksi tai metsästäjien iloksi.
Monet ovat aiheetta nostaneet mekkalan, että uusi ympäristönsuojelulaki rajoittaisi merkittävästi soiden energiakäyttöä. Mielestäni laki selkeyttää soiden käyttöä, kun toiminanharjoittajalta vaaditaan selvitystä suon luontoarvoista. Siten jo lupaprosessin alkuvaiheessa määritellään suon käyttömahdollisuus, ja silläkin tavalla nopeutetaan prosessia.
Hanke nopeutuu myös siten, että jos maakuntakaavassa on selvitetty turvetuotannon sijoituspaikan luonnonarvot, niitä ei tarvitse enää toista kertaa selvittää. Näin säästetään sekä kaksinkertaista työtä, aikaa, että varoja.
Huolenaihe, että uusi ympäristönsuojelulaki heikentäisi turpeen saatavuutta on turha. Turvetta voidaan nostaa edelleen kakkosluokan soilta, mikä mielestäni on jossain määrin myös valitettavaa, sillä osa kakkosluokan soista sisältää myös tärkeitä luontoarvoja. Ojitettuja soita ennallistamalla on niitä saatu virkistyskäyttöön ja esimerkiksi suomalaisille rakas marja, hilla on alkanut jälleen kukkia. Turpeen tuottajien tyydytykseksi, lakiesitys sisältää myös mahdollisuuden poikkeuslupaan ottaa turvetta kolmosluokan suolta, mikäli aluetalous niin vaatii, suon luontoarvot eivät ole merkittäviä ja alueella on runsaasti soita.
Lakiesityksen ympärillä velloneet pelot ovat mielestäni turhia. Lakiesitys on syntynyt ministeriöiden, asiantuntijatahojen ja puolueiden välisten pitkien keskustelujen jälkeen ja se tuli hallituksesta ulos yksimielisenä. Mielestäni lakiesitys on tasapainoinen esitys, joka selkeyttää ja vahvistaa arvokkaiden soiden asemaa ja toisaalta se varmistaa turpeen noston edelleen energiakäytöön niiltä soilta, jotka luonnon monimuotoisuuden kannalta ovat jo tuhoutuneet.
Ympäristönsuojelulakiesitys etenee nyt ympäristövaliokunnan käsittelyyn sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaan, perustuslakivaliokuntaan ja talousvaliokuntaan lausunnolle. Siitä on tarkoitus äänestää täysistunnossa vielä tämän eduskuntakauden aikana.
