Kansainvälisen PISA-arvioinnin eilen tulleet tulokset herättävät monia kysymyksiä. Miksi suomalaisten nuorten matematiikan taidot ovat laskeneet jyrkästi kymmenen vuoden aikana? Miksi oppimiserot ovat kasvaneet suuremmiksi tyttöjen ja poikien välillä? Miksi heikoiten suoriutuvat oppilaat osaavat entistä heikommin matematiikkaa ja äidinkieltä?
Se, että tyttöjen osaaminen matematiikassa on kirinyt poikia edelle ei tarkoita, että tyttöjen osaaminen olisi huomattavasti parantunut. Hyvän tuloksen tyttöjen osalta selittää suureksi osaksi se, että heikkojen poikien osuus on entisestään kasvanut, ja tämä panee hälytyskellot soimaan. Meidän on tehtävä jotain sille, että heikoimmat oppilaat, joista suurin osa on poikia eivät putoa kokonaan kelkasta.
Kun heikot oppimistulokset ovat entistä vahvemmin yhteydessä perheiden sosioekonomiseen asemaan, on oppimattomuuden ongelma laajempi kuin pelkästään kouluun sijoittuva. Jatkokysymys kuuluukin, miten saamme sosiaalisten erojen kasvun pysäytettyä.
Pisa-tulosten heikkeneminen etenkin matematiikan, mutta myös lukemisen ja luonnontiedon osalta on monitahoinen ongelma, johon ratkaisu ei löydy pelkästään koulun sisältä. Koulun itsensä täytyy toki päivittyä tähän aikaan. Pulpetissa istumisesta täytyy päästä tekemiseen. Tekniikka täytyy valjastaa tukemaan oppimista, ja tämä vaatii laajaa opettajien kouluttamista uusiin oppimisympäristöihin. Sähköistä oppimismateriaalia pitää olla ladattavaksi älypyhelimiin ja iPadeihin.
Lukemisen osalta löytyy moniakin ratkaisuja, kuinka saada lapset ja nuoret lukemaan. Kaikki lähtee iltasadusta ja siitä, että monipuolista lukemista on tarjolla ja käsillä päiväkodeista korkeakouluihin asti. Lukemiselle täytyy antaa aikaa, ja vielä parempi, jos lukemisesta muodostuu koko oppimisen ydin ja runko, jonka kautta hahmotetaan maailmaa.
Opettajien haaste tänä päivänä on, kuinka saada lapsen ja nuoren huomio kiinnittymään oleelliseen. Hälyinen luokka, jossa opetus keskeytyy vähän väliä, ei ole paikka oppia. Valitettavasti monelle nuorelle yläkoulu on pelkkä välivaihe, jossa kulutetaan aikaa ja jota täytyy sietää, että pääsisi seuraavaan vaiheeseen. Näin ei saa olla maassa, jossa tavoitteeksi on asetettu maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä. Yläkouluikäisten nuorten on oikeus saada hyvää ja tarpeeksi haastavaa opetusta opettajilta, joiden koulutus on maailman huippua. Yläkoulun oppilailla ja opettajilla on oikeus työrauhaan.
Pisa-tulokset pistävät kouluväen nyt pohtimaan, mitä pitäisi tehdä. Ehdotan, että ainakin yläkoulua muutettaisiin entistä enemmän kasvavaa ihmistä, nuorta, tukevaksi. Koulu on niin pirstaleinen tällä hetkellä niin aikuisten kuin oppiaineiden osalta, että muutenkin monimutkaisessa ja levottomassa maailmassa itseään hakeva nuori sotkeutuu jalkoihinsa yläkoulujen käytäville. Olisi hyvä, että jokaisessa koulussa olisi vastuuaikuinen, joka ottaa todellisen vastuun nuoren kehittymisestä ja oppimisesta niiden vuosien ajalta, mitä nuori koulussa viettää. Luokanvalvojan yksi tunti viikossa ei tähän riitä.
Pisa-tuloksia arvioidessa on hyvä kysyä, mitä me voimme tehdä paremmin omassa maassamme, siinä kulttuurissa ja arvomaailmassa, jossa elämme. Ei ole syytä lähteä kilpajuoksuun Aasian maiden ehdoilla. Niissä moni lapsi palaa loppuun jo alle kouluiässä, ja lapsen onnellisuus on kaukana siitä, mitä me onnellisuudella ymmärrämme. Syvällisen oppimisen perustana on edelleen hyvinvoiva lapsi. Sosiaalisten erojen kasvettua on entistä aiheellisempaa huolehtia siitä, että lapset ja nuoret nukkuvat ja syövät tarpeeksi, ja että heidät hyväksytään ja heitä rakastetaan sellaisina kuin he ovat. Vaikka maailma on kiireinen, on hyvä muistaa, että kasvava ihminen tarvitsee aikaa ja rauhaa kasvuun ja oppimiseen.
Suomalainen koulujärjestelmä on edelleen hyvä, mutta ottaako koulu tarpeeksi huomioon lapsen ja nuoren, joka kohtaa tyystin toisenlaisen maailman kuin hänen vanhempansa? Onkin aiheellista kysyä, mitä lapsi ja nuori tässä ajassa eniten tarvitsevat. Luulenpa, että välittävä aikuinen ja kasvurauha ovat ne, mitä tällä hetkellä eniten tarvitaan – hyvän opetuksen lisäksi.
