Satu Haapanen, Kaleva, mielipide 6.11.2012
Ministeri Koskinen hoppuilee
Viime maaliskuussa astui voimaan laki kansalaisaloitteesta. Tuolloin harva uskoi, että ensimmäiseen kansalaisaloitteeseen ehdittäisiin keräämään nimet kuudessa kuukaudessa, koska nimet piti sähköisen järjestelmän puuttuessa kerätä käsin, yksi kerrallaan.
Niinpä ilo turkistarhausta vastustavien joukossa oli suuri, kun juuri historian ensimmäinen kansalaisaloite nimeltään Turkistarhaton Suomi keräsi yli 55 000 ihmisen nimet alle kuudessa kuukaudessa.
Kansanedustajana saan paljon postia ihmisiltä, jotka pitävät turkistarhausta turhana ja eläinten kannalta sietämättömänä. He eivät halua lopettaa maidontuotantoa, eivätkä vastusta kotieläinten kasvattamista ihmisille ruoaksi. He eivät ole piipertäjiä, vaan järkeviä kansalaisia, jotka perustelevat mielipiteensä.
Turkistarhausta puolustavien argumentointiin sisältyy monia virheitä. Väite, että Suomen turkistarhauksen loputtua tarhaaminen siirtyy maihin, joissa eläimiä kohdellaan huonosti, on ontuva. Emme voi tietää kuluttajien käyttäytymisestä, emmekä markkinoiden vaihteluista. Tarhauksen lopettaminen Suomessa saattaa päinvastoin olla signaali kuluttajille turkisten epäeettisyydestä, ja vähentää turkisten kuluttamista. Toisaalta, emme voi ylläpitää huonoja käytäntöjä siksi, että jos lopettaisimme esimerkiksi saastuttamisen, joku kuitenkin saastuttaisi.
Moni väittää turkiksen olevan luonnonmukainen tuote. Se on kaikkea muuta. Turkiseläimet on jalostettu ominaisuuksiltaan pelkkää turkista tuottamaan, ja niiden luonnonmukaiset tarpeet on jo jalostusvaiheessa laiminlyöty. Turkistarhat ravinnepäästöineen itsessään eivät ole ympäristöystävällinen tuotantomuoto.
Vaikka turkiseläinten olosuhteita kuinka parannettaisiin, niitä ei saada koskaan lajityypillisiksi. Turkiseläin ei ole kesy eläin, se on edelleenkin villieläin, joka voidakseen hyvin tarvitsisi lajinsa mukaan laajan reviirin.
Hämmästelen ministeri Koskisen rohkeutta lähteä arvioimaan lakialoitteen menestystä tilanteessa, jossa aloitteen käsittely on aivan alussa ja ainoastaan RKP aloitteen luovuttamistilaisuudessa on puolueena ilmoittanut yksimielisesti vastustavansa turkistuotantoa. Muissa puolueissa lakialoitteen kannattaminen tai kannattamatta jättäminen on omantunnon asia, todennäköisesti myös ryhmäpäätöksiin pyrkivässä keskustapuolueessa.
Ministeri tai ministeriö eivät päätä lakialoitteen etenemisestä. Sen tekevät kansanedustajat jokainen yhdellä äänellään.
Kansalaisaloite on poikkeuksellinen, sillä se on todellakin kansalaisaloite, eikä sidoksissa hallitusohjelmaan. Siksi hallitusohjelma ei määrää kansalaisaloitteen etenemistä, vaikkakin olen sitä mieltä, että hallitusohjelman kirjaus turkistuottajien tukemisesta siirtymään toiseen elinkeinoon on perusteltu. Jos ihmiseltä viedään elinkeino, tulee hallituksen korvata menetykset.
Suomen talous ei voi riippua siitä, että ihminen käyttää valta-asemaansa tai markkinoihin vedoten hyväksi muita luontokappaleita. Turkisten tuotto ei vastaa ihmisen perustarpeisiin, vaan tapahtuu ainoastaan taloudellisen hyödyn ja turhamaisuuden vuoksi. Hyväksyn tuotantoeläinten kasvattamisen ihmisen ravinnoksi, jos eläimen elinolosuhteet ovat hyvät, mutta turkistuotantoa en voi hyväksyä. Turkikset Suomessa on korvattu jo aikaa sitten muilla materiaaleilla ja näin uskon tapahtuvan aikaa myöten myös Venäjällä ja muualla maailmassa.
Turkistuottajille pitää korvata heidän menetyksensä siirtymäajalla, mikäli kansalaisaloite hyväksytään. Toivon Suomen historian ensimmäiselle lakialoitteeseen verrattavissa olevalle kansalaisaloitteelle menestystä, ja toivon, että enemmistö kansanedustajista tulee äänestämään kansalaisaloitteen puolesta.
