Forum heinäkuu 2010
Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, kohtaako Saksa vai Espanja loppuottelussa Hollannin. Huikea ottelu on kuitenkin edessä. Maailman parhaat pelaajat näyttävät kuvionsa, ja me katsojat nautimme näkemästämme.
Kesäkuun 28. ratkesi, että vuoden 2013 alusta Oulun joukkueessa etelän metropoleja vastaan pelaa viisi Pohjois-Pohjanmaan kuntaa. Valmentaja Arto Koski koutsasi kunnat sopimukseen. Tästä eteenpäin pallo on pelaajilla ja valmentaminen siirtyy yhdistymishallitukselle.
Tuleeko uuden Oulun joukkueesta Ranskan riitaisan maajoukkueen kaltainen vai yhteen pelaava joukko, jolla vastuullisuus, kumppanuus, yhdenvertaisuus, luottamus ja rohkeus nousevat yli oman edun tavoittelun?
Koski jaksoi painottaa, että kuntaliitos on strateginen, ei tekninen. Hattutemppua hän ei luvannut, sen sijaan kovaa työtä. Uuden Oulun kuviot rakennetaan vaiheittain. Liitoksen tavoitteena on katsoa alueen roolia ja mahdollisuuksia uusin silmin ja synnyttää elinvoimaista talous-, työllisyys-, elinkeino-, maankäyttö- ja ympäristöpolitiikkaa kaikkien yhdistyvien kuntien alueella.
On kyse asenteesta. Jotta vanha väistyisi, ja uusi Oulu pääsisi kohtaamaan tulevaisuuden voimakkaana, tarvitaan analyysia vahvuuksista, väestöennustetarkastelua, tasavertaisten palvelujen peräänkuuluttamista ja uskallusta laatia ennennäkemättömiä visioita.
Kiinnostavimpana kohtana sopimuksessa pidän asukkaiden osallisuuden painottamista. Sopimuksen mukaan yhtenä tavoitteena on palveluprosessien uudistaminen kuntalais- ja asiakaslähtöisesti, jonka vuoksi on tärkeätä saada kaikki asukkaat osallistumaan ja vaikuttamaan elinympäristöjään ja palveluja koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Ennen liitosta Oululla on kova pala purtavana oman taloutensa suhteen. Pala muistuttaa enemmän kaluttavaa luuta kuin kakkua. Ydintä on jäljellä vähän, ja säästöjä pitäisi löytyä. Elokuun valtuustosta on tulossa pitkä.
Yhdistymishallituksen valinnan lisäksi kokouksessa lyödään eteen omistajapoliittiset linjaukset ja Oulun uusi palvelumalli 2020. Näiden linjausten mukaan tullaan syksyllä tekemään edelleen kipeitä ja vähemmän kipeitä säästöpäätöksiä. Lisäksi kokouksessa päätetään osallisuuden ja vaikuttamisen ohjelmasta, joka herättää varmasti vilkkaan keskustelun.
Oululaisessa politiikassa eletään kuumaa kesää. Säästöpallo pomppii sinne tänne. Maaleja syntyy, mutta ne tuntuvat kuntalaisista ennemminkin harhalaukauksilta kuin voittoisilta maaleilta talouskurimusta vastaan.
Pelin logiikka ei ole kuntalaisten vaan virkamiesten ja poliitikkojen hallussa. Nyt pitäisi puhaltaa, ei sentään peliä poikki, mutta joukkuehenkeä kaupunkiin, jotta pääsemme kuiville velkaantumisen suosta. Loppupelissä jokainen haluaa palveluiden pelaavan ja kaupunkilaisten olevan tyytyväisiä.
Auvoinen kesä on harhaa politiikan kentällä. Pohjois-Suomi elää niin monien muutosten aikaa, että historian siipien havina kuuluu laineitten liplatuksenkin läpi.
Vain kuningas-jalkapallo on viekas; vuvuzela -torvet ja lasten jalkkisturnaukset panevat unohtamaan jopa taloushuolet. Kesken työn ja touhun huomaan tuijottavani lumoutuneena pientä valkoista pistettä, joka hädin tuskin vanhan telkkarini ruudusta näkyy. Ja siellä se on – maali!
