Kulttuurikolumni Kaleva 7.12.2008
« Sinäkin voit olla prinsessa » kertoo prinsessalehden kansi kerran kuussa. Pienille tytöille suunnatuilla monikansallisilla prinsessalehdillä on niin kova menekki, että niitä kannattaa painaa yli rajojen samalla kaavalla kuukaudesta toiseen. Näiden lehtien kuluttajista kasvatetaan tehokkaasti hömppälehtien lukijoita. Naisten muuttumisleikki alkaa jo pienenä. Vai alkaako?
Alle kouluikäisten elämää viime vuosina seuranneena on hämmästyttävää, miten tyttöjen ja poikien maailmat eriytyvät jo synnytyslaitokselta alkaen. Kaupoista on vaikeaa löytää vaatteita, jotka sopivat sekä tytöille, että pojille. Mennyt on maailma, että takki kiersi suvussa lapselta toiselle sukupuolesta riippumatta. Vaikka koti yrittäisi toisin kasvattaa, korostaa kaupallinen maailma entistä vahvemmin tyttöjen ja poikien erilaista roolia kuluttajina. Sukupuolittunut lelusuunnittelu näkyy mainoslehdissä ja joulukalentereita löytyy erikseen tytöille ja pojille. Pienet tytöt valikoivat tarkasti, millaisen puvun syntymäpäiväkutsuille ja naamiaisiin pistävät. Sovinnaisesta roolista poikkeavaa tyttölasta kaihdetaan – tai ainakin hänet vaietaan kaikesta ihailusta. Poikien asuvalikoima on monipuolisempi, mutta sekin hyvin sukupuolittunut: teräsmies, lepakkomies, hämähäkkimies ja Tuomas-veturi.
Kahden pienen tytön äitinä joudun jatkuvasti pohtimaan, miten kasvatan tyttäristäni ajattelevia ja kriittisiä nuoria naisia. Tehtävä ei tunnu helpolta. Kimaltavien prinsessalehtien valta vyöryy lehtitiskeiltä äidin kriittisen silmän yli ja heikkona hetkenä annan vallan niiden houkutuksille.
Prinsessalehtien ongelmanratkaisutehtävät liikkuvat tyyliin: « Mikä näistä puvuista sopii parhaiten yhteen Mulanin hiuskorun kanssa ? » tai « Tee Pocahontasin tukkatesti ». Lehtien pääsanoma on « Sinäkin voit olla prinsessa », jos kasvatat itsellesi pitkät hiukset, jos laitat hiukan kimalletta ja huulikiillettä, jos askartelet tiaran ja tiedät, mikä on Mulanin lemmikkikoiran nimi.
Paitsi, että lahdet aliarvioivat lasten älyä yksinkertaisilla ja pinnallisilla tehtävillään ja latteilla, juonettomilla kertomuksilla, ne viestivät piiloisesti, että arvokas olet vain, jos teet kaikki nämä temput ja muutut muuksi kuin mitä olet. Kaikki rakastavat sinua, kunhan vain olet sydämeltäsi hyvä ja ennen kaikkea ulkoisesti valloittava. Omaa älyä tai kriittistä ajattelua ei prinsessoiden maailmassa välttämättä tarvita. Prinssin katse riittää.
Empaattinen prinsessa saa saduissa ja lehdissä vastaparikseen kateellisen ja ilkeän naishahmon, joka suuntaa kostonsa suoraan prinsessan ulkonäköön ruiskuttamalla hänen päälleen väriainetta ja yrittämällä tuhota tämän mahdollisuudet valloittaa prinssi puolelleen. Jos naiskuvat ovat mitä kärjistetyimpiä, ei pikkutyttöjen lehtien mieskuvatkaan mitenkään miehiä imartele. Prinssi uljaan tehtäväksi jää suudella ja tanssittaa ja levittää viitta vesilätäkköön, jotta prinsessa voi astahtaa kuivin jaloin sen yli. Mielenkiintoisia dialogeja käydään joskus Bellen ja Hirviön välillä, jolloin Hirviö suutahtaessaan lähtee ulos kiukutellen ja ovet paukkuen. Ja prinsessat lepyttelevät, tarjoilevat kakkuja, koristautuvat entistäkin kauniimmiksi ja alkavat suunnitella seuraavia juhlia.
Onneksi kuluttajan ei tarvitse tyytyä pinnalliseen tarjontaan. Suomalainen lastenkirjallisuus on viime vuosina tuonut esiin mitä monipuolisempia ja realistisempia roolihahmoja tytöille ja pojille samaistuttavaksi. Lautapelit eivät sukupuolta katso. Jää pitkäli meidän vanhempien tehtäväksi valita, mitä arvoja antamiemme lahjojen määrällä ja laadulla haluamme lapsillemme välittää. Ja lahjojakin tärkeämpää on kai juhlia edeltävä aika; se että on mukavaa, ja ettei tontut sentään ihan joka paikassa vaani ja täydellistä kiltteyttä vaadi.
