Kolumni Forum24 6.8.2009
Ajellessa pohjoiseen ylitetään Simojoki, jonka kohdalla lukee englanniksi Salmon river. Näillä kulmilla voi nauttia myös poronlihasta, metsämarjoista ja peräpohjalaisesta maalaismaisemasta.
Simo on portti Lappiin. Kunnan nettisivut välittävät kuvaa viihtyisästä paikasta, jossa on hyvä asua ja jonka tulevaisuus tähyääluonto- ja kalastusmatkailun kasvuun. Simojoki.com -sivuilta voi seurata nousevien lohien määrää ja lukea, kuka on pyytänyt minkäkinkokoisen lohen, ja missä on parhaat kalastus- ja melontapaikat.
Vastikään ruuhka-Euroopan kuhinasta saapuneelle peräpohjalaiselle pohjoisten jokien ja veden puhtaus ja runsaus tuntuvat ylenpalttiselta rikkaudelta. Valoisa yö Perämeren rannalla, makkaranpaisto Karsikon laavulla ja häät Vaattunkijoen varrella ovat kokemuksia, joista harva
eurooppalainen pääsee elämänsä aikana nauttimaan. Niinpä ajatus siitä, että Simon Karsikkoon, Lapin portille, nousisi Fennovoiman ydinvoimala tuntuu aivan käsittämättömältä. Lohen kalastus, sienestys ja marjastus ydinvoimalan kyljessä on ajatuksena mahdoton. Kuitenkin Simon kunnan
päättäjät ovat valmiita uhraamaan monisatavuotisen kalastusperinteensä korkeintaan 60 vuotta toimivaan ydinvoimalaan. Suuremman ristiriidan kanssa ei puhtaan luonnon maineella kannuksensa hankkinut Simo voisi elää. Edes Tornion kauniin näkymän pilaava Rajalla- på Gränsen -ostoskeskus ei rumuudessaan vedä vertoja Simon hulluudelle. Mutta mitäpä ei mammonalle lyhytnäköisessä hyödyn tavoittelussa uhrattaisi? Kaupunkisilhuetti tai lohijoki, samapa sille, kunhan raha liikkuu.
Fennovoiman halu rakentaa ydinvoimala ? myös Pyhäjoen ja Ruotsinpyhtään osalta ? osuu ajankohtaan, jolloin työpaikoista on huutava pula ja kunnat kipristelevät talousahdingossa. Jokainen
veroeuro on kunnille tarpeen palvelujen tuottamiseksi. Juuri sen vuoksi mahdollisen ydinvoimalan sijoituspaikkakunnaksi on tunkua. Kukaan ei halua leimautua työllistämisen vastustajaksi. Mutta hyvällä syyllä voi kysyä, montako pysyvää työpaikkaa ydinvoimala lopulta toisi ja toisaalta kuinka monta työpaikkaa ydinvoimalan myötä menetetään. Jos lohi kuolee, menettävät kalastajat ja matkailuyrittäjät elinkeinonsa. Pohjoisen talvimatkailu lumilinnoineen ja jäänmurtajineen kuihtuu lauhdevesien vuoksi sulana pysyvän meren takia. Kalanpoikasten kuolemat jäähdytysvesiputkien aukkoihin ja lohen nousun loppuminen romahduttavat Itämeren lohikannan. Myös siika, taimen, silakka ja muikku ovat vaarassa. Tätä ei Fennovoiman ympäristövaikutusten selvitys ole ottanut huomioon.
Fennovoima lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kunnille, joita se on kosinut sijoituspaikkakunnaksi. TVO:n ja Fortumin tavoin se onhakenut lupaa ydinvoimalan rakentamiseksi, mikäli hallitus ja eduskunta tekevät periaatepäätöksen kuudennesta ydinvoimalasta. Toivon totisesti, että maan johto vetäytyy kaikkinaisilta ydinvoimalakaavailuilta, jotka hidastavat uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa ja energiatehokkuutta . Ydinvoiman ongelmallisuus piilee uraanin louhimisen aiheuttamissa saasteissa, jotka pilaavat ympäristön kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi. Kaivamisen, rikastamisen, kuljetuksen ja ydinvoimalan rakentamisen yhteydessä syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat monikymmenkertaiset esimerkiksi tuulivoiman rakentamiseen verrattuna.
Lupahakemuksen hylkäämiseksi Simon osalta löytyy vahvat perusteet. Fennovoima ei ole kyennyt osoittamaan, mihin se sijoittaisi syntyvät ydinjätteet. Kaavaillun 5 kilometrin suojavyöhykkeen alueella asuu säteilyturvakeskuksen alle 200 vakituisen asukkaan suosituksen sijasta yli 3200 asukasta ja kahdenkymmenen kilometrin turvavyöhykkeelle sijoittuvat Kemin kaupunki, iso sairaala ja Stora Enson tehdas työntekijöineen. Vapaa-ajan asumusten määrää on ympärisövaikutusten
arvioinnissa vähätelty ja todennäköisesti mökkeily Karsikon rannoilla loppuisi kokonaan massiivisten rakennustöiden takia. Ydinvoimalan vaikutukset matkailuun ovat selvittämättä. Väite,että ydinvoimala toisi lisää matkailijoita on kaukaa haettu.
On käsittämätöntä, että pieni kunta voi päättää koko Lapin maineesta ja eurooppalaisen luonto- ja kulttuuriperinnön kohtalosta Peräpohjolan osalta. Aikana, jolloin puhdas ja koskematon luonto on ylellisyyttä ja äärettömän arvokas matkailullinen resurssi on sulaa hulluutta istuttaa ydinvoimala Lapin luontoon. Kukapa haluaisi maistaa ydinvoimalan kupeesta poimittuja mustikoita tai syödä lauhdevedestä noussutta lohta – mikäli se enää edes löytää reittinsä Simojokeen vuonna 2020?
