Viikon kuluessa tuli esiin kaksi hyvää uutista, jotka kuuntelin mielihyvin. Vihdoin esitettiin kahden ministerin taholta avaus Suomen nostamisesta rauhanvälityksen mallimaaksi. Olen odottanut tätä avausta lähes parikymmentä vuotta, Namibian itsenäistymisestä lähtien, johon Ahtisaari YK:n erityisedustajana ratkaisevasti vaikutti.
Olen innolla tukemassa ulkoministerien Stubbin ja Bildtin ehdotusta rauhaninstituutin perustamisesta Euroopan Unionille. Tämä instituutti voisi parhaimmillaan reagoida ihmisoikeusrikkomuksiin Euroopan sisällä ja eri maanosissa ja lähettää asiantuntijoita sovittelemaan ristiriitoja. Se voisi kiinnittää huomiota vähemmistöjen asemiin eri maissa ja asettaa painetta hallituksille korjata maidensa ihmisoikeustilannetta. Ensi töikseen se voisi ottaa romanien aseman parantamisen entisissä keski- ja itä-Euroopan maissa, ovathan ihmisoikeusrikkomukset vähemmistöjen kohdalla osa yhteiskuntien rakenteellista väkivaltaa.
Pääministerin kutsuun rauhanvälitystoiminnan kehittämiseksi on eri eduskuntaryhmien nyt tartuttava. Vihreillä on tähän työhön paljon annettavaa, onhan vihreiden kansanedustajien ja vaikuttajien joukoissa erityisen paljon ihmisoikeuksiin ja konfliktintutkimukseen perehtyneitä osaajia.
Olen aina ollut vakuuttunut suomalaisten erityisosaamisesta konfliktien ratkaisussa. Paitsi Ahtisaaren näytöt Namibian, Kosovon ja Indonesian osalta Suomessa on pitkät perinteet rauhan- ja konfliktintutkimuksessa. Lukuisia isoja asiantuntijanimiä tällä alalla riittää. Heidän osaamisensa on nyt syytä antaa konfliktien täyttämän maailman käyttöön.
