Kolumni Kaleva maaliskuu 2009
Nuorena ihmettelin, kun reippaanoloiset nuoret miehet olivat eläkkeellä ja taas kuusikymppinen mummuni kävi täyttä häkäätöissä. Ihmettelin sitäkin, miten ikäiseni saattoivat joutua eläkkeelle koulun päätyttyä ja olla toimettomana lopun ikäänsä.
Viime vuosina tuttujen elämänuraa seuratessani olen ihmetellyt sitä, kuinka yhden lääkärintarkastuksen jälkeen ihminen voi käydä läpi niin nopean muodonmuutoksen, että muuttuu rautaisesta ammattilaisesta täysin työkyvyttömäksi eläkeläiseksi. Harmittelen, että niin paljon tietotaitoa häviää nuoremmilta sukupolvilta, kun näiden ihmisten kokemus ja ammattitaito jätetään eläkkeelle jäämisen myötä täysin hyödyntämättä. Ainakin osa heistä voisi ja olisi varmaan halukkaitakin toimimaan vielä vaikkapa kouluttajan tai työnohjaajan tehtävissä.
Eläke yhteiskunnallisessa mielessä näyttää olevan joku sellainen tarpeettomien ihmisten laatikko, minne sijoitetaan tietty määrä ihmisiä kulloistenkin puhaltavien taloustuulten mukaan. Nyt tuuli puhaltaa siten, että eläkeläinen nimitys varataan vastaisuudessa
todella väsyneille kehäraakeille.
Eivät ihmiset ole työelämän heittopusseja ja ainakin Suomessa on totuttu siihen, että ihmisellä on jonkinlainen itsemääräämisoikeuskin sitten, kun työt on kohtuullisessa ajassa tehty. Massaratkaisut eivät istu tähän päivään. Ihmisellä on oikeus halutessaan lukea lehti aamulla rauhassa ja olla hetki elämästä vapaana ilman työelämän paineita.
Toisaalta niiden, jotka haluavat olla vielä työelämässä mukana, pitää saada antaa jatkaa työntekoa, jos vain kykenevät.
Yksilön näkökulmasta eläkkeelle jäänti ei suinkaan ole helppo juttu. Moni kokee eläkeläistermin leimaavaksi muutoinkin kriittisessä elämäntilanteessa, jossa ihminen siirtyy ikänsä myötä roolista toiseen. Tuttu vastikään eläkkeelle jäänyt opettaja kuvasi minulle tilannettaan: “yhdessä yössä tuli minusta, arvostetusta opettajasta unohdettu,köyhä, sairas ja hyödytön eläkeläinen”.
Eläkkeelle siirtymisen myötä ihmisen identiteetti määritellään työelämästä peräisin olevan termin kautta. Olen varma, ettei kukaan nuori eikä vanhempikaan ihminen halua alkaa eläkeläiseksi, vaan mieluummin tulee määritellyksi muista ominaisuuksista käsin kuin siitä, ettei käy palkkatyössä.
Eläkeläinen -termi niputtaa yli kuusikymppiset ihmiset samaan kategoriaan. Elämäntilanteessa, jossa koetaan suuria muutoksia monella tavalla, ei varmasti helpota että lyödään vielä eläkeläisen leima otsaan. Eivät kaikki varmaankaan kärsi eläkkeelle siirtyessään, mutta siitä olen varma, että moni kärsii, jos joutuu pakosta vielä työntekoa jatkamaan, kun on kuvitellut tekevänsä elämällään jo jotain muuta. Ja siitäkin olen varma, että aina löytyy suuri joukko työhalukkaita ja -kyvykkäitä aikuisia ihmisiä, jotka tekevät vielä mielellään ansiotyötä, vaikka saisivat jäädä eläkkeelle tai eläkkeelle jäämisen ohessa. Ei kukkokaan käskien laula, ja on aika kamala näkymä, että meillä on työelämässä iso joukko kuudenkympin päälle olevia ihmisiä, jotka pakosta vielä joutuvat lähtemään työpaikoilleen ja motivoitumaan ansiotyön tekoon, vaikka olisi jo muutakin tekemistä mielessä ja ihan ansaitusti.
