Maaseudun tulevaisuus 15.2.2012
Vierailin viikonloppuna kummitilallani Rantsilassa sekä pienellä, mutta virkeällä Ketunmaan koululla Limingassa. Lumisten lakeuksien halki ajellessa ajattelin, että näiden nuorten, tulevaisuuteen uskovien ihmisten työtä pitää kaikin tavoin tukea. Aluepoliittisella tuella on merkitystä siellä, missä elinolosuhteet ovat säiden ja pitkien matkojen vuoksi vaativat. Siksi sekä kansallisten ratkaisujen, että Euroopan Unionin aluetukien kirkkaana johtotähtenä pitää olla elämisen mahdollistaminen koko Suomessa ja Euroopassa. Ketunmaan koulun lasten touhua katsellessa vakuutuin, että maaseudun rauhassa lapsen on todellakin hyvä elää.
Suuret tuulet puhaltavat Suomen keväässä. Niitä kutsutaan rakennemuutoksiksi. Rakennemuutos sanana on hirvitys, mutta tarkoitusperä toivon mukaan hyvä. Rakenteita muuttamalla pyritään pysyvämpään ja taloudellisesti, ja toivottavasti myös eettisesti, kestävämpään toimintaan. Rakenteita muuttamalla varmistetaan toiminnan vakaus ja laadukkuus. Tämä koskee niin kunta- kuin ammattikorkeakoulu-uudistusta kuin puolustusvoimain leikkauksiakin. Yhteinen nimittäjä näille muutoksille on rakenteiden muuttaminen paremmin tätä päivää vastaaviksi.
Muutos näyttää huolestuttavalta, jos sen lähtökohtana on rahan vähyys. Tiukka taloustilanne vääjäämättä nopeuttaa muutosta. Kun rahaa on rajallisesti, on se käytettävä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.
Tämän hetkinen taloustilanne vaikuttaa, että joissakin asioissa joudutaan tiukentamaan vyötä. Hallituksen linja on kuitenkin ollut se, että vähäosaisten elämisen mahdollisuuksia tuetaan esimerkiksi perustuloa korottamalla, ja nuorten koulutukseen ja työllistymiseen vastaamalla. Perusopetusta vahvistetaan. Muutosten syyt ovat moninaiset, eikä vähin niistä ole väestörakenteen muuttuminen.
Kaikkien uudistusten lähtökohta pitää olla muutos parempaan. Siltä se ei aina ihmisten mielestä tunnu. Oman alueen varuskunnan lakkauttaminen tuntuu pahalta ja oman ammattikorkeakoulun supistukset ikäviltä. Kuntauudistukseenkaan mukaan lähteminen ei tunnu kaikista helpolta. Onhan se vähän kuin joku tulisi kyselemään, että tehtäisiinkö omakotitalostasi paritalo. Harva siihen siltä istumalta suostuisi, vaikka paritalon hyödyt olisivat moninkertaiset.
Kuntauudistukseen lähdettäessä on hyvä muistaa ruotsin kielen kuntaa tarkoittava kommun – yhteinen – ja kreikan kielen kuntaa tarkoittava demos – ihmiset – sanat. Kunta on ihmisten yhteinen koti. Ihmisten yhteistä kotia uudistettaessa on olennaista pitää mielessä itsemääräämisoikeuden ajatus. Se toteutuu ainoastaan lähidemokratiana suoraan tai välillisesti vaaleilla valittujen valtuutettujen kautta.
Jokaisen kuntalaisen äänen on kuuluttava yhteisistä asioista päätettäessä. Siksi onkin syytä kysyä, mitkä palvelut on järkevää toteuttaa lähidemokratian kautta, ja mitkä voidaan järjestää laajemmalla rintamalla. Paikallisesti päätettävissä olevia asioita, voisivat olla esimerkiksi alakoulu, lähikirjasto ja vaikkapa oma nuorisotalo. Palvelut, jotka voitaisiin siirtää toiselle tasolle – vaikkapa aluekunnaksi kutsutulle – voisivat olla sosiaali- ja terveyspalvelut niiden kalleuden vuoksi, ympäristönhoito, liikennejärjestelyt, maankäyttö ja osa kulttuuripalveluista.
Kaksitasoinen kunta voisi olla yksi ratkaisu ihmisten itsemääräämisoikeuden säilyttämiseksi ja palveluiden kattavaksi järjestämiseksi. Ehdotus kuntauudistukseksi on lähtenyt nyt kuntiin kuulemiskierrokselle. Kiinnostavaa on nähdä, mitä ratkaisumalleja eri kunnat ja kuntalaiset esittävät. Nyt on aika vaikuttaa. Kunta olemme me.
