Pohjoismaista hyvinvointia puolustettava

Kaleva 27.7.2011

Kaunein kesä vaihtui surun päiviksi viime perjantaina, kun Norjasta alkoi kantautua kauheita uutisia. Murhe tuntuu edelleen syvällä sydämessä. Luonnonkatastrofien armottomuudenkin ymmärtää, mutta silmitöntä tappamista ei ihmisen mieli voi käsittää. Myötätuntomme on kaikkien lapsensa menettäneiden omaisten ja tapauksesta järkyttyneiden puolella.

Mieleen nousee kysymyksiä. Miksi poliisi toimi hitaasti? Miksi tappajan lannoitteiden tilaukseen ei puututtu? Miksi isä ei pitänyt yhteyttä poikaansa? Miksi pohjoismainen rauha ja demokratia ei kelpaa äärioikeistolaisille?

Isku kohdistuu ihmisuhrien lisäksi kipeästi kolmeen pohjoismaiseen perusarvoon: demokratiaan, turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Pohjoismainen demokratia on enemmän kuin enemmistön päätösvalta. Siihen kuuluu yksilön erityisyyden, oikeuksien ja loukkaamattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa. Pohjoismainen kansanvalta nojaa tukevasti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteille. Näitä periaatteita eivät ääriliikkeet allekirjoita. Ne peräävät oikeuksia vain tietylle osalle ihmisiä ja ruokkivat tavoitteitaan vihapuhein ja –teoin. Ihmisoikeudet ne kieltävät älyllisillä perusteluilla syntyperästä, uskonnosta, poliittisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta. Ääriliikettä luonnehtii oikeassa oleminen ja toisinajattelijoiden halveksunta. Poliittisia pelisääntöjä eivät ääriliikkeet allekirjoita.

Pohjoismaissa luottamus ihmisen hyvyyteen on ollut hyvin vahva ja ilmennyt monissa arjen tilanteissa. Luottamukseen on kuulunut mielipiteiden vapaa ilmaiseminen ja kontrollin vähäisyys. Olemme luottaneet, että kukaan ei tule kutsumatta kotiimme tai, että voimme lähettää lapsemme huoletta kouluun, leirille tai naapuriin leikkimään. Olemme ylpeitä siitä, että presidentti kylpee uimahallissa ja ministerit jalkautuvat kansan pariin. Politiikka on ollut turvallinen kanava ilmaista itseään ja arvojaan.

Norjan tapahtumat panevat pohtimaan yhteiskuntamme olemusta ja kysymään, mitä arvoja omalla toiminnallamme edistämme. Vaalimmeko vapautta ja avoimuutta vai vetäydymmekö epäluulon, lukkojen ja turvakameroiden taakse? Hyväksymmekö hiljaa vihapuheen?

Ääriliikkeiden toimiin voidaan puuttua tiukalla valvonnalla ja viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Rajojen sulkeminen ei ole ratkaisu uhkalle, joka nousee yhteisön sisältä. Päättäjien ja auktoriteettien tärkein tehtävä tällä hetkellä on pelkäämättä puolustaa moniarvoista vakaata Pohjolaa. Väkivallan nollatoleranssi, mielen ongelmien hoito, lasten ja nuorten yksinäisyyteen puuttuminen ja tiukempi asekontrolli ovat keinoja väkivallattomaan yhteiskuntaan. Tehtävämme on puolustaa lastemme hyvää tulevaisuutta. Se on vähintä, mitä voimme tehdä heinäkuun 22. päivänä 2011 henkensä demokratian puolesta menettäneiden nuorten muistoksi.

Murhenäytelmän tapahtuessa olin perheeni kanssa Ruotsissa leirintäalueella, joka oli täynnä norjalaisia perheitä. Ihailin nuorten isien ja äitien kärsivällisyyttä pienten lastensa hoidossa. Pohjoismainen hyvinvointi näytti kauneimmat kasvonsa. Perjantai-iltana alue hiljeni, ja lauantaina koko leirintäalue oli vaitonainen. Vain joidenkin nuorten nauru kiiri kaukaa rannalta. Ihmiset itkivät hiljaa teltoissaan ja vaunuissaan.

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.