Maaliskuun eka viikko

Kulunut viikko oli täynnä tapahtumia ja toimintaa. Maanantain aloitti Ilmastonäyttelyn avajaiset kulttuuritalo Valveella. Näyttelyn avasi Taina Pitkänen-Koli ja Oras Tynkkynen. Orasta on todella mukava kuunnella, hän puhuu selvästi ja asiaa. Oras kertoi tietysti ympäristöasioista ja, kun kysyin, että miten pitkien etäisyyksien alueet eli Pohjois-Suomi voidaan huomioida esim. ruuhkamaksuissa, niin hän vastasi, että ruuhkamaksut voitaisiin porrastaa asuinpaikan ja kulutuksen mukaan, niin etteivät joukkoliikenteestä ja keskuksista kaukana asuvat joutuisi eriarvoiseen asemaan.

Ohjelma jatkui vihreiden ja kokoomusnuorten yhdenvertaisuuspaneelilla, jonka Oras alusti. Kuuntelin hetken, mutta sitten lähdin viemään lastani harrastukseen.

Tiistaina olin itse paneelistina Akavan erityisalojen järjestämässä “Arjen hyvinvointi kasvaa kulttuurista”. Hieman “lämpenin” perussuomalaisten Suomi-kuvasta. Ikään kuin heillä olisi oikeus omia “oikea suomalaisuus” itselleen. Minusta on jopa epäisänmaallista ja ihmisiä harhauttavaa uskotella, että olisi suomalaisten edun mukaista irtautua EU:sta tai pitäytyä suomalaiskansallisen kulttuurin vaalimisessa. Mitä siitä tulisi, jos emme enää olisi vuorovaikutuksessa toisten maiden kanssa tai irtautuisimme eurosta. Mitä taloudellemme ja kaupunkäynnillemme tapahtuisi? Jo pelkästään markan valuutanvaihtomaksut söisivät talouttamme, ja mitä tapahtuisi taiteen ja tieteen kehitykselle, jos puuhailisimme vain keskenämme 1800-luvun mestareita ihaillen. No, tärkein anti paneelissa oli sanoma, että kulttuuri voi todellakin lisätä työhyvinvointia ja työpaikoilla tarvitaan kulttuuriosaajia. Hieman minua kyllä harmitti se, että muut puolueet kilvan julistivat olevansa kulttuurin ystäviä, mutta mitä tapahtuu silloin, kun kaupunginvaltuustossa on kyse prosenttitaiteesta: ainoastaan vihreät ja osa vasemmistosta on valmis osoittamaan prosentin investointiin käytettävistä varoista taidehankintaan. Prosenttitaiteen hankinta on Oulun kaupungin linjaus, mutta siitä periaatteesta tunnutaan lipsuvan ainakin tänä valtuustokautena oikein pahasti. Kuitenkin prosenttitaide työllistää taiteilijoita, ja miten tärkeää olisikaan etenkin laitoksissa, että ihmiset saisivat kokea taide-elämyksiä, varsinkin jos yhteys ulkomaailmaan on rajallinen.

Keskiviikkona väittelin perussuomalaisen Matti Kyllösen kanssa kauppapaikoista radion haastattelussa. Tai ei siinä paljoa erimielisyyttä tullut, kun molemmat vastustivat peltomarketteja, molemmat halusimme edistää raideliikennettä ja tuoda markkinoille paikallistuotteita. Minä puhuin kaupan ja kuluttamisen eettisyydestä, siitä, miten kuluttajalle pitäisi selkeämmin viestiä, mikä on tuotteen alkuperä ja missä kytköksissä esim. ydinvoimaan kauppa on muuten mukana.

Torstaina sain yllättäen juontaa Viinivaara-illan. Kirkkotorille oli kokoontunut nelisenkymmentä aktiivia keskustelemaan ja vastustamaan Viinivaaran pohjaveden ottohanketta. Älytön hanke se onkin. Oulujoen vesi on juomakelpoista ja jopa hyvää sekä kaupunkilaisten, että Oulun Veden arvioimana. Silti 8,4 kouluarvosanasta huolimatta alettaisiin pumppaamaan Viinivaaran kallisarvoista pohjavettä yli 27 000 kuutiota vuorokaudessa oululaisten talousvedeksi ts. viisi prosenttia vedestä menisi juomavedeksi ja yhdeksänkymmentäviisi – NIIN 95% – vessojen huuhteluun ja pesuvedeksi. Suot ja kalaisat lammikot kuivuisivat ja happamoituisivat ja Kiiminkijoen veden laatu huononisi huomattavasti. Lähteillä viihtyvät kasvit kuolisivat ja eläimistökin – ainakin kalalajit – katoaisivat tai kärsisivät. Eikö pohjavedenottohanke olekin älytön suunnitelma? Lisäksi se maksaisi nykyisten laskelmien mukaan 73 miljonaa euroa. Sen sijaan, että liikelaitoksia kuten Oulun Energiaa tai Oulun Vettä arvioidaan niiden myyntivoittojen perusteella, pitäisi niiden saada tunnustusta ja määrärahoja energian ja veden ja luonnonvarojen säästön mukaan. Talousarviokriteerit energia- ja luonnonvara-alojen suhteen pitää määritellä täysin uudelleen.

Perjantai olikin kotipäivä, mutta lauantaiaamuna starttasimme veljeni ja muiden ehdokkaiden kanssa kierrokselle Vihantiin, Raaheen ja Ruukkiin. Raahessa oli paljonkin väkeä ja sain käytyä hyviä keskusteluja muun muassa harmaasta taloudesta ja sukututkimuksesta. Vihannissa kävi hurjan kylmä tuuli. Lauantai-iltana juhlittiin poikani 13-vuotissynttäreitä Nallisportissa. Se on kiva paikka.

Sunnuntaina kävin lasten kanssa Nallikarin talvikylässä. Kävimme poroajelulla jäällä. Jää oli täynnä väkeä: pilkkijöitä, hiihtäjiä ja riippuliitäjiä moottorikelkkailijoiden ja poromiesten lisäksi. Talitiaiset lauloivat kotitiemme puissa, kun vielä kotiin tultua söimme ja lähdimme läheiseen pulkkamäkeen. Illalla oli vuorossa Nytkiksen – eli naisjärjestöt yhteistyössä – paneeli, jossa olin yleisön joukossa. Puhuttiin naisten yhteistyöstä, vanhempainkustannusten jakamisesta työnantajien kesken ja päivähoito-oikeudesta. Kyllä: päivähoitoon täytyy olla lapsilla subjektiivinen oikeus ja miesten ja naisten työnantajien täytyy jakaa perhevapaiden kustannukset tasapuolisesti. Tasa-arvolain noudattamista pitää vahvistaa sukupuolivaikutusten arviointia toteuttamalla, naisten palkkoja tarkistamalla ja yhtiöhallitusten sukupuolivääristymää (vain 17% on naisia) kiintiöillä korjaamalla.

Uusi viikko alkaa lasten viemisellä pariksi päiväksi mummulaan Kemiin ja valmistautumalla naisten päivän viettoon Kuhmossa, Sotkamossa ja Kajaanissa. Veljeni lähtee reissulle mukaan, samoin muutama ehdokas.

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.