Lämmin tervehdys eduskunnasta. Olen saanut olla viime päivät mukana hallitusneuvotteluissa koulutuspoliittisen ryhmän jäsenenä. Työ on ollut pitkälti tavoitteiden yhteensovittamista. Kulttuurista, sivistyksestä ja koulutuksesta neuvottelevia on yhdistänyt erityisesti huoli tulevaisuuden osaajista.
Suomi tarvitsee osaajia. Osaaminen ja menestyminen eivät kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan niiden ylläpitäminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Taitajia tarvitaan luovaan talouteen, vihreään energiantuotantoon, kaivannaisteollisuuteen ja metsäalalle. Pulaa on hoitotyön ammattilaisista ja pätevistä opettajista. Tarvitsemme maanviljelijöitä ja rakennusmestareita. Mitään osaamisen aluetta ei pidä vähätellä.
Osaamiseen vaikuttavat monet seikat. Kotien kannustus näkyy parempana oppimisena. Korkea työttömyys on riski lasten koulumenestykselle. Matematiikan osalta on koulussa viihtymisen huomattu vaikuttavan myönteisesti oppimistuloksiin. Täydennyskoulutuksella pidetään ammattitaito hyvänä. Oppijan motivaatio, hyvä ohjaus ja usko tulevaisuuteen ovat nekin tärkeä osa osaamista.
Kuinka saamme tarpeeksi osaajia? Tällä hetkellä jopa 8 000 nuorta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta. Kaikki tukitoimet koulutustakuuta ja tehokasta opinto-ohjausta myöten pitää hyödyntää, jotta jokainen peruskoulun päättävä nuori pääsee kouluun ja koulunsa keskeyttäneiden määrä saadaan laskuun.
Tarvitsemme myös kokeneita mestareita, jotka työtä tekemällä ovat oppineet ammattinsa, mutta joilta puuttuu todistus. Heidän tulee voida näyttää taitonsa ja päästä lyhyemmän kaavan kautta työelämään. Sama koskee maahanmuuttajia, joilla saattaa olla koulutus ja pitkä työkokemus, mutta tutkinnon vastaavuus puuttuu. Näiden aikuisten pääsyä työmarkkinoille tulee helpottaa näyttötutkintojen ja tarvittaessa täsmällisen lisäkoulutuksen avulla.
Koulutuserojen kasvu maan ja kaupunkien sisällä pitää pysäyttää. Suurimmat erot perusasteen oppimistuloksissa löytyvät pääkaupunkiseudun kouluista. Vanhempien taipumus lähettää lapset kouluun ns. hyville alueille on omiaan lisäämään koulutuksellisia ja sosiaalisia eroja lasten ja nuorten välillä.
Erityistä huolta aiheuttaa poikien lukutaito, jossa he ovat tyttöjä jäljessä peräti puolentoista kouluvuoden verran. Pojat maan pohjois- ja itäosissa lukevat vähiten ja heidän lukutaitonsa on heikompi muun maan poikiin nähden. Sen sijaan maaseudun pojat loistavat käsityötaidoillaan.
Osaamisen varmistamiseksi on meidän kyettävä pitämään koko maa korkeakoulutuksen piirissä. Ammatillisen koulutuksen paikkoja on luotava sinne, missä niistä on pulaa. Osaajia ei synny ilman hyviä opettajia. Siksi on varmistettava pätevien opettajien saatavuus maan eri osissa.
Osaamisen hankkiminen on pitkäjänteistä työtä ja perusta sille luodaan kodeissa ja varhaiskasvatuksessa. Laadukas koulutus sekä luovuutta ja moninaisuutta arvostava ympäristö takaa, että pystymme rakentamaan hyvinvointia maahamme ja tarjoamaan osaamistamme kansainvälisiinkin haasteisiin.
