Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 28.10.
Maanviljelijän ja karjankasvattajan työ on vaativaa ja arvokasta. Onhan kyse meidän jokaisen ruoasta ja hyvinvoinnista. Siksi toivoisi, että suomalainen maatilallinen saisi työrauhan ja pystyisi
keskittymään olennaiseen: puhtaan ja eettisesti korkealaatuisen ruoan tuotantoon. Tästä työstä hänen kuuluu saada kunnon palkka.
Kolumnissani käsittelen maatalousluontomme monimuotoisuutta, koska pidän tärkeänä, että suomalainen maanviljely on siinä edelläkävijänä uuden EU-ohjelmakauden käynnistyessä. Meillä on
monimuotoisuuden edistämisessä parannettavaa, sillä maatalousluontomme monimuotoisuus on heikentynyt kiihtyvällä vauhdilla viimeisten 50 vuoden aikana. Jo 1980-luvulla havaittiin peltolintujen väheneminen. Peltojen piennarkasviyhteisöt ovat köyhtyneet ja heinittyneet torjunta-aineiden käytön yleistyttyä. Niittykasvit ovat taantuneet perinteisen niiton ja laidunnuksen loppumisen ja niittyjen vähenemisen seurauksena.
18 % uhanalaisista lajeista elää maatalousympäristössä. Tämä johtuu paljolti siitä, että suurin osa maatalousympäristön lajeista elää niityillä ja erilaisilla pientareilla, ja vain pieni osa viljellyillä
pelloilla. Niittyjen pinta-ala on pudonnut kuitenkin noin sadasosaan ja pientareiden määrä noin kymmenesosaan aiemmasta.
Ympäristötuilla, joita on ollut käytössä jo vuodesta 1995 lähtien, ei maaseudun luonnon köyhtymistä ole saatu pysäytettyä. Tietoa tarvittavista toimista on riittävästi, mutta ongelmana on ollut
poliittisen tahdon puute. Muut tavoitteet ovat menneet ympäristötavoitteiden edelle ja maatalouden tehostumispaineet toimineet monimuotoisuustavoitteita vastaan.
Muitakin haasteita ympäristötukimuotojen käytössä on ollut. Erittäin suuri haaste on ollut viljelijöiden kiinnostuksen säilyttäminen vapaaehtoisiin ympäristötoimenpiteisiin. Viljelijöitä on kannustettu
tekemään erityisympäristösopimuksia, mutta ovatko tuet olleet riittävän kannustavia? Viljelijä on saanut korvauksen tuen edellyttämistä toimenpiteistä, mutta moni on pitänyt tukea liian
pienenä tuen hakuun liittyvään työmäärään nähden. Paperitöiden määräon valtava ja haasteellinen, ja viljelijät ovat kokeneet tarkastukset stressaaviksi ja aikaa vieviksi. Byrokratian vähentämiseksi pitäisikin uskaltaa luottaa viljelijöiden rehellisyyteen, ja lopettaa epäolennaisuuksiin takertuminen. Tuet tulisi maksaa ajallaan.
Nykyinen ympäristötuen ohjelmakausi loppuu vuonna 2013 ja uuden ohjelmakauden valmistelu on jo alkanut komissiossa. EU:n maatalousuudistuksen viherryttämistoimenpiteet, joista tietoa on vielä
niukasti, pyrkivät maatalousluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen. Uskon, että uusi kausi tuo paremmat eväät viljelijöille monimuotoisuuden edistämiseen. He ovat siinä työssä avainasemassa. Lisäksi toivon, että monipuolisen maaseutuluonnon arvostus kasvaisi, koska myös me ihmiset olemme riippuvaisia luonnon rikkaudesta ja hyvinvoinnista. |
S A D U N KIRJOITUKSIA
Vihreä lanka 16.9.2011
Forum24 13.9.2011
Maaseudun tulevaisuus 3.8.
Kaleva 27.7.2011
- puhe Iijokijuhlassa Pudasjärven Kipinässä 9.7.2011
– meaningfulness and full meaning of development education
Kolumni Maaseudun tulevaisuudessa 6.7.2011.
Julkaistu Forum24:ssä 22.6.
Kaleva 25.9.2010
Julkaistu opetusministeriön
verkkosivulla 7.10.Kaleva yleisönosasto elokuu 2010
Forum heinäkuu 2010
Kolumni Forum24 6.8.2009
Kolumni Kaleva maaliskuu 2009
Kolumni Kaleva maaliskuu 2009
Kulttuurikolumni Kaleva 7.12.2008
ÄLKÄÄ PELJÄTKÖ
Kaleva kolumni 30.12.2007
Kaleva 10.2.2008
Kolumni Kaleva joulukuu 2008
Kolumni Kaleva marraskuu 2008
Kaleva 10.2.2008
Kaleva 10.2.2008
Ensijulkaisu
Kaleva kolumni 14.9.2008
Kolumni 29.3.2008
|
