http://www.kaleva.fi/blogit/pohjoisen-aani/satu-haapanen/129/lohelle-suotuisia-nakymia/3535/
Euroopan unionia moititaan monesta asiasta. Mutta kalakantojen vahvistamisen kannalta Euroopan Unioniin kuuluminen on todennäköisesti hyvä asia. Yhteisillä päätöksillä estetään pienentyneiden kalakantojen kalastus sukupuuttoon, taataan saaliiden oikeudenmukainen jakautuminen ja varmistetaan vesien luonnonvarojen riittävyys ravinnolta rajallisessa maailmassa.
Itämeren lohista yli 90 prosenttia kutee pohjoisen Suomen ja Ruotsin joissa. Suomen joista ainoastaan Torniojoen lohikanta on vahvistunut niin että viime kesänä sieltä saatiin hyviä saaliita. Oleellista on emolohien nousun turvaaminen kutujokiin. Simojoen lohikanta on vielä heiveröinen ja vaatii vahvistamista. Kansallista lohenhoitosuunnitelmaa tehtäessä on tärkeää jokikohtaisesti tarkastella myös Iijoen, Oulujoen, Kiiminkijoen ja Kemijoen mahdollisuudet vahvistaa lohikantoja kalateiden avulla. Lohikantojen säilyttämisessä ja vahvistamisessa on olennaisen tärkeää kieltää sekakantakalastus Itämerellä ja Suomenlahdella ja siirtää kalastuksen painopiste jokisuihin, jotta voidaan varmistaa, ettei heiveröisiä kantoja kalasteta sukupuuttoon.
Euroopan Unioni on saamassa valmiiksi yhteisen kalastuspolitiikkansa vielä kuluvan vuoden, jopa kuluvan kesän aikana. Valtioneuvoston ehdotus Suomen kannaksi, josta päätetään tänään suuressa valiokunnassa, on kalakantoja vahvistava. Maa- ja metsätalousvaliokunta on valtioneuvoston kannalla, mutta painottaa omassa kannanotossaan erityisesti sekakantakalastuksen vähentämistä, virkistyskalastuksen tärkeyden huomioimista ja asiantuntijoiden näkemyksen huomioonottamista kalastuspolitiikassa. On tärkeää, että harmaa kalastus saadaan kuriin, ja kalojen poisheitto kalastusaluksilta kielletään. Tärkeää on myös taata kalastuksen jatkuvuus ammattikalastajille. Paras takuu arvokkaan lohen saamiselle tulevina vuosina ja vuosikymmeninä,on antaa sen kantojen vahvistua rauhassa. Lohikantojen vahvistuminen voi olla vielä mahdollista muissakin joissa kuin Torniojoessa. Tämä vaatii kuitenkin ponnisteluja yhteisen kalastuspolitiikan päättämisen jälkeenkin. On tärkeää, että saaliin poisheitto aluksilta kielletään, että eurooppalaisessa lohenhoitosuunnitelmassa vähennetään merkittävästi lohen kalastusta Itämeren pääaltaalla ja resursseja ohjattaisiin vaelluskalakantojen vahvistamiseksi niiden kutujoissa. Yhtä tärkeää on, että pian valmistuvassa kansallisessa lohenhoitosuunnitelmassa katsotaan kaikki keinot, miten arvokala saataisiin lisääntymään myös heikkojen kantojensa osalta esimerkiksi kutupaikkoja kunnostamalla ja kalateitä rakentamalla. Itämeren yleinen tila vaikuttaa luonnollisesti kalojen hyvinvointiin, siksi meren suojeluun on satsattava voimakkaasti.
Jos kalakantojen vahvistaminen on tärkeää, niin on myös uusien kalamiesten ja – naisten saaminen vesien äärelle. Ammatti- ja virkistyskalastajien joukkoon kaivataan nuoria. Jokaisen papan ja mummun velvollisuus olisikin viedä jälkikasvu ainakin kerran kesässä ongelle tai virvelöimään. On sääli, jos tuhansien järvien, satojen jokien ja pitkän merenrannan maassa kalastustaito ja rakkaus kalastamiseen rapistuu. Myös koulujen ensimmäisinä viikkoina voisi aikaa käyttää kalastuksen jalon taidon opetteluun paikallisten kalamiesten ja -naisten johdolla. Kalassa, hiljaa ongella istuessa tai joen rannalla seistessä mieli lepää ja rauhoittuu. Ei hullumpi kokemus sekään, kaiken maailman melskeen keskellä.
