Kansanedustaja ja valtuustotyö

Tapasin tänään kaksi rouvaa, jotka sanoivat miettivänsä, ehtiikö kansanedustaja hoitaa valtuustotyötä kansanedustajan työn ohella. Toinen heistä epäili, etteivät kansanedustajat ehdi valtuuston kokouksiin. Kerroin hänelle, että maanantait, jolloin kaupunginvaltuusto kokoontuu, on kotiseutupäivä. Toisin sanoen tuolloin kansanedustajat tekevät työtä kotipaikkakunnillaan ja pääsevät valtuuston kokouksiin.

Ruotsissahan kansanedustajat eivät ole valtuutettuja. Siihen on varmaan perustelunsa. Itse pidän hyvänä kuitenkin sitä, että kansanedustajan kalenteriin on varattu maanantait kotiseututyöhön ja että myös kansanedustajilla on mahdollisuus tulla valituksi valtuutetuiksi. Itselleni se on tärkeää sen vuoksi, että seuraamalla Oulun ja maakunnan asioita pystyn ymmärtämään paremmin valtakunnan päätöksentekoa ja osallistumaan siihen tehokkaammin, kun minulla on hyvä kosketuspinta siihen, mitä kunnassani ja maakunnassani tapahtuu. Kun eduskunta säätää jonkin lain, on minun hyvä tietää, mitä se kunnassa vaikuttaa. Toisaalta pystyn paremmin palvelemaan aluettani, kun tiedän, mitä kaupungissani ja maakunnassani tapahtuu.

Hyvä tuntuma kotipaikkakuntaan on tärkeä säilyttää etenkin tässä ajassa, kun tehdään kauskantoisia kunta ja sosiaali ja terveyspoliittisia ratkaisuja. Oikeastaan kaikella sillä työllä, mitä teen eduskunnassa on yhtymäkohta kuntaan, maakuntaan ja toisinpäin.

On tärkeää, että kansanedustajat voivat osallistua kunnissa tapahtuvaan keskusteluun, josta iso osa käydään valtuustossa. Joka tapauksessa valtaosa kuntapäättäjistä ei ole kansanedustajia, Oulunkin vanhassa valtuustossa yli 90 prosenttia ei ole kansanedustajia.

On tietysti aiheellista kysyä, ahnehtivatko poliitikot liikaa tehtäviä, riittääkö aika kaiken hyvin hoitamiseen  ja voisiko vastuuta jakaa laajemmin. Onkin poliitikkoja, jotka keskittyvät tietyn asian ajamiseen, ja sitten poliitikkoja, jotka ovat kiinnostuneita ja energisiä hoitamaan useampaa teemaa kerrallaan. Vastuuseen liittyen Vihreillä on melko tiukka rotaatiosääntö, jonka mukaan ei ole hyväksyttävää, että hoitaa liian pitkään jotain puolueen sisäistä tehtävää. Pyrimme vaihtamaan ihmisiä tehtävissä ja pitämään huolen, että myös nuoret ja uudet toimijat saavat vastuuta. Itse koen kansanedustajana saaneeni luottamusta, kun vihreiden sisällä olen saanut eduskuntaryhmän 2. vpj paikan, ja tällä hetkellä vedän myös pohjoismaiden neuvoston valiokuntaa ja olen suuressa valiokunnassa kokeneen edustajan vanhempainvapaan ajan.  Nuorena valtuutettuna sain nuorisoasianlautakunnan puheenjohtajuuden, jota pidin kunniatehtävänä ja jota hoidin mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti.

Uuden valtuutetun saattaa olla hyvä miettiä, että laajassa kuntakentässä on ehkä hyvä keskittyä tiettyihin aihealueisiin sen sijaan, että raapaisisi vähän kaikkea. Tukea saa varmasti kokeneilta poliitikoilta ja toivottavasti myös kunnan järjestämästä koulutuksesta valtuutetun vastuulliseen ja vaativaan tehtävään. Luottamustehtävä on arvokas asia. Se on myös matka uuteen ja mielenkiintoiseen. Mutta ennen kaikkea valtuutetuksi tuleminen merkitsee laajaa vastuun kantoa oman kunnan ihmisten terveydestä, koulutuksesta ja kaikinpuolisesta hyvinvoinnista sekä rahoista, joilla nämä ihmisille tärkeät palvelut tuotetaan.

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.