Kaleva 10.2.2008
Pisa-tutkimukset (2000, 2003) kertovat koululaistemme korkeasta osaamisesta etenkin äidinkielen ja luonnontiedon mutta myös matematiikan alueilla. Suomalaisnuorten tieto- ja taitotaso on hyvää, mutta aivan huippuosaajia on vähän ja toisaalta heikosti suoriutuvia on vähän. Suomalaisten osaaminen näyttää Pisa-tutkimuksen valossa tasaiselta. Jopa heikoimpien koulujen osaaminen Suomessa on eurooppalaista keskitasoa tai sen yläpuolella. Jos pintaa kuitenkin raapaisee, löytyy oppijoiden suoritusten väliltä huomattaviakin eroja.
Kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset pojat pärjäävät eurooppalaisittain erittäin hyvin ja sijoittuvat osaamisen kärkipäähän, mutta tytöt menestyvät keskimääräisesti vieläkin paremmin. Matemaattisessa osaamisessa ei tyttöjen ja poikien välillä ole huomattavia eroja ja myös maan sisäiset erot ovat pienet. Lukutaidoiltaan pojat ovat kuitenkin heikommassa asemassa kuin tytöt, ja tämä ero korostuu etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Poikien riski jäädä keskiarvoltaan lukion vaatiman keskiarvon alapuolelle on kaksinkertainen tyttöihin verrattuna.
Tyttöjen ongelma puolestaan on se, että heidän osaamistaan vähätellään ja he jäävät kouluissa näkymättömiksi poikien viedessä suurimman osan opettajien huomiosta. Hyvin menestyvä poika on nero, mutta hyvin menestyvä tyttö ”vain” ahkera ja kiltti. Äänekäs poika koetaan haasteena, mutta äänekäs tyttö häirikkönä. On vaarana, että lahjakkaat tytöt jäävät vähemmälle ohjaukselle taitojensa kehittämisessä ja he itsekin tyytyvät vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyisivät. Tyttöjen ja naisten hiljainen tieto ja sosiaaliset taidot pitää nostaa paremmin esille yhteiskunnan rakentavina voimavaroina.
Kaupunkien sisällä saattavat arvioinnin erot olla suuria. Jossain koulussa saattaa sama osaaminen saada arvosanakseen seitsemän, kun toisessa koulussa osaaminen arvioidaan yhdeksiköksi. Tämä luo eroja koulujen välille ja eriarvoistaa oppijoita, mitä tulee heidän minäkuvaansa ja mahdollisuuksiin menestyä jatko-opinnoissa. Koulujen antamassa erityisopetuksessa on suuria eroja kuntien välillä ja sisällä. Joissain kouluissa heikoin viidennes jää lähes paitsi erityisopetuksesta, ja joissain kouluissa heikoin viidennes oppijoista saa erityisopetusta lähes täysimääräisesti.
Erityisopetus on vaikutuksiltaan tasoittavaa ja sen vähäisyys kumuloituu myöhemmin kasvavina oppimisvaikeuksina. Joissakin kunnissa tuki- tai erityisopetusta tarjotaan niin vähän, että oppilaan oikeuksien toteutuminen on vaarassa. Paluumuuttaja- ja maahanmuuttajaoppilaiden kohdalla pitää huomio kiinnittää erityisesti kielen taitojen kohentamiseen, sillä puutteellinen kielitaito vaikeuttaa kaikkien aineiden opiskelua ja syrjäyttää oppilaan jatko-opinnoista. Lasten kielen kehitystä – myös suomenkielisten lasten – täytyy tukea pienemmillä ryhmäkoolla ja erityishuomiolla jo päiväkodeissa. Oppilaiden menestys on pitkälti kiinni vanhempien tuesta ja kannustuksesta.
Heikon koulumenestyksen taustalta löytyvät usein lapsesta riippumattomat sosiaaliset ongelmat. Siksi koulun tulee taata turvallinen ja kannustava oppimisympäristö lapsille ja nuorille, joiden kotiolot ovat epävakaat ja toisaalta koulun kautta voidaan jossain määrin tukea myös perheitä. Tällöin jo nyt ylikuormitetuille opettajille tulisi antaa riittävät resurssit ns. opetuksen ulkopuolisen työn tekemiseen.
Opetusministeriön esitys laista pienempien opetusryhmien saamiseksi on tervetullut. Pienemmät opetusryhmät takaavat, että oppilaan erityisvaikeudet voidaan tunnistaa ajoissa ja toisaalta lahjakkaat oppilaat saavat tarvitsemaansa ohjausta. Lisäksi pienemmät opetusryhmät luovat lapselle perusturvaa, joka näkyy hänen kasvussaan tasapainoisemmaksi aikuiseksi. Suomella ei ole varaa kouluttaa yhtään nuoristaan työttömäksi tai syrjäytymisen polulle.
Tasa-arvoinen koulu, jossa huomioidaan erilaiset oppijat, suojelee lasta ja nuorta ja antaa hänelle parhaat edellytykset rakentaa omaa elämäänsä, maatamme ja maailmaamme parempaan suuntaan. Tasa-arvoinen koulu edellyttää panostamista erityisopetukseen, pienempiä ryhmäkokoja, sukupuolisensitiivistä opetusta ja opettajan työmäärän kohtuullisena säilyttämistä.
