Joukko sympaattisia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä kokoontuu valtuustoksi. Heillä on takanaan kuntalaisten tuki, elämänkokemusta ja tietoa omilta aloiltaan. Heille on annettu valta käsiin päättää yhteisistä asioista. Silti päätösten synnyttäminen on tuskallista, päättämättä jättäminen monesti helpompaa.
Uudelle valtuutetulle Oulunkin kokoisen kaupungin toimintojen hahmottaminen on hankalaa ja opiskelun takana. Myös päätöksenteon prosessien opettelu ottaa aikansa. Tällöin, samoin kuin uusille lautakuntien jäsenille, on organisaatioon perehdyttäminen ja kuntakoulutus tarpeen. Kokeneiden kunnallispoliitikkojen neuvot ja opastus poliittiseen arkeen ovat tarpeen, mikäli kokeneempi kollega malttaa antaa tilaa uudelle tulokkaalle, eikä yritä valjastaa uusia kollegojaan
omien päämääriensä ajureiksi.
Jostain syystä joillain puolueilla on taipumusta nähdä asiat hyvinkin yhdenmukaisina. On masentavaa nähdä kaikkien puolueen jäsenten painaneen samaa nappia jonkin päätöksen kohdalla. Tämä on erityisen ikävää silloin, jos väärältä suunnalta tullut hyvä ehdotus tyrmätään puoluekurin nimissä. Kahdenkeskisissä keskusteluissa saattaa sitten paljastua, että asiassa onkin nähty toisia puolia, on vain jostain syystä äänestetty toisella tavalla. Väkisinkin panee miettimään, millä mekanismeilla päättäjä saadaan äänestämään tietyllä tavalla ja mitkä ovat ne rangaistukset, mitkä ryhmän taholta seuraavat, jos asiasta ajattelee ja vieläpä toimii toisella tavalla. Herää epäilys päättäjän omasta kritiikin puuttumisesta ja omakohtaisesta asioiden prosessoinnista. Ärhäkkäältäkin pässiltä viedään sarvet, kun hän astuu politiikan maailmaan. Ärinää riittää, mutta pusku on poissa.
Sumentaako pullakahvit ja tyyriinä olon tunne poliitikon kyvyn tehdä päätöksiä? Ei kai nyt sentään. Miksi sitten jotkut asiat, kuten koulujen ja urheilukenttien remontit tai resurssien alituinen riittämättömyys opetus-, sosiaali- ja terveystoimessa venyvät valtuustokaudesta toiseen? Poliittisessa
maailmassa kokousten pyörteessä saattaa iskeä harha, että ollaan saatu paljonkin aikaan, mutta saldo istuntokauden jälkeen on hyvinkin niukka. Siksipä kannattaisi vuoden lopussa ynnätä yhteen, mitä saimme aikaan ja mikä jäi kesken.
Päätöksenteon vaikeuteen näyttää kuuluvan se, että mikäli ehdotus ryhmän sisällä tulee väärältä henkilöltä, sitä ei oteta vakavasti. Mikäli ryhmänjohtaja ei aja asiaa ponnekkaasti, haihtuu yksittäisten edustajien valta taivaan tuuliin. Puolueiden välinen yhteistyö asioiden eteenpäin viemiseksi on vaikeaa, kun hyvä tahto katoaa ryhmäkuriin, virkamiesten vahvaan ohjaukseen ja pahimmassa tapauksessa oman edun tavoitteluun. Yhteistyö poliitikkojen välillä kuitenkin kannattaisi, sillä se saattaa lisätä joustavuutta ja avartaa näkökulmia. Pelkkään ystävällisyyteen ja hyvän päivän toivotuksiin yhteistyö ei saisi jäädä. Asioiden ei myöskään saa antaa maata laakereillaan pelkkää kiltteyttään. Poliittisen maailman korrektius ja mukava yhdessäolo loputtomine kokouksineen saattaa hämärtää poliitikon näkökykyä olennaiseen. Viranhaltijoita on poliitikkojen turha syyttää asioiden vallitsevasta tilasta. Viranhaltijat ohjaavat asioita toimialoillaan parhaaksi näkemäänsä suuntaan ja ottavat varmasti vallan poliitikoilta, mikäli nämä itse eivät sitä halua käyttää.
Olipa kysymys kunnanvaltuustosta tai eduskunnasta, demokratia toteutuu parhaiten, kun kansan valitsemat edustajat tuovat rohkeasti esille äänestäjille lupaamansa asiat ja arvot ja taistelevat niiden puolesta.
|
S A D U N KIRJOITUKSIA
Kaleva 25.9.2010
Julkaistu opetusministeriön
verkkosivulla 7.10.Kaleva yleisönosasto elokuu 2010
Forum heinäkuu 2010
Kolumni Forum24 6.8.2009
Kolumni Kaleva maaliskuu 2009
Kolumni Kaleva maaliskuu 2009
Kulttuurikolumni Kaleva 7.12.2008
ÄLKÄÄ PELJÄTKÖ
Kaleva kolumni 30.12.2007
Kaleva 10.2.2008
Kolumni Kaleva joulukuu 2008
Kolumni Kaleva marraskuu 2008
Kaleva 10.2.2008
Kaleva 10.2.2008
Ensijulkaisu
Kaleva kolumni 14.9.2008
Kolumni 29.3.2008
|
