Ranskan Kunnialegioonan ritarin arvonimi

Oli hieno päivä eilen , kun minulle myönnettiin  Ranskan presidentin toimesta Kunnialegioonan ritarin arvo. Ranskan kieli, ranskalainen kulttuuri ja eurooppalaisuus ovat olleet vahvasti mukana elämäni eri vaiheissa, myös kansanedustajan työssä. Eilinen tilaisuus oli arvokas ja samalla lämminhenkinen. Oli hienoa päättää neljän vuoden työ kunniamerkin vastaanottamiseen Ranskan suurlähetystössä. Puheessani korostin kielten ja kulttuurien tuntemisen tärkeyttä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja kansojen hyvien suhteiden edistämisessä.

Yle uutisoi 22.4. http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608e

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kymmenen syytä tehdä kehitysyhteistyötä

 

 

Tämän kirjoituksen on laatinut yhteistyössä Jenni Pitko ja kansanedustaja Satu Haapanen. Teeman tiimoilta järjestettiin huhtikuussa 2015 keskustelutilaisuus “10 syytä tehdä kehitysyhteistyötä”, johon kirjoitus pohjautuu.

1. Kehitysyhteistyö on muuttanut maailmaa

Kaiken kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyö onkin muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi monella tapaa. Yhä useampi lapsi on koulussa, ja absoluuttinen köyhyys on vähentynyt noin puoleen: vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 47 prosenttia maailman väestöstä ja vuonna 2010 enää 22 prosenttia. Kehitysyhteistyössä on lisätty tasa-arvoa, viety osaamista ja vähennettysyntyvyyttä ja lapsikuolleisuutta. Köyhyyden vähenemisen myötä yksilön kaikkinainen valinnanvapaus eri elämänalueilla kasvaa ja hän voi suunnitella tulevaisuuttaan.

 Myös Suomi on ollut kehitysavun saaja. 40- ja 50-luvuilla UNICEF antoi ruoka-apua 100 000 suomalaiselle lapselle. Suomen antama kehitysapu ylitti saadun avun vuonna 1968, ja Suomi nosti viimeisen kehityslainansa vuonna 1975.

 2. Tasa-arvon edistäminen

 Monissa yhteiskunnissa epätasa-arvo on läpileikkaavaa

[a] niin osallisuudessa kuin perheiden arjessakin. Kehitysyhteistyöllä edistetään tasa-arvotyötä. Tyttöjen ja naisten osallisuutta parantamalla saadaan myös toinen puoli väestöstä mukaan yhteiskuntien kehittämiseen. Kun naiset otetaan mukaan päätöksentekoon, saadaan vahvempi kansalaisyhteiskunta ja edistetään rauhaa. Esimerkiksi Sambiassa Suomen kehitysyhteistyövaroilla edistetään tyttöjen ja naisten voimaantumista opettamalla heille vaikuttamisen taitoja ja vahvistamalla heidän kapasiteettiaan toimia yhteiskunnassa. Sambia on yksi Afrikan köyhimmistä maista, jossa naisten osuus päätöksentekijöistä on noin 5 %.

 Ruohonjuuritasolla suomalaiset kansalaisjärjestöt tukevat kohdemaiden kumppanijärjestöjen kautta esimerkiksi koulutuksia, joissa kerrotaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja näihin liittyvistä oikeuksista.

 3. Eriarvoisuuden vähentäminen maailman lasten välillä

 Kehittyvien maiden lapset ovat yhtä arvokkaita kuin suomalaiset lapset, ja kaikkia maailman lapsia koskevat samat perusoikeudet. Maailmassa on kuitenkin tällä hetkellä 57 miljoonaa lasta, jotka eivät köyhyydestä johtuvien syiden takia käy koulua. Se tarkoittaa joka 10. lasta! Lapsiavioliittojen seurauksena etenkin tyttöjen koulunkäynti jää usein kesken.

 Koulunkäynti lisää tietoa oikeuksista ja vähentää riippuvuutta muista. Koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden saada luku- ja kirjoitustaito sekä ammatti ja vähentää näin eriarvoisuutta. Se myös edesauttaa maiden kehittymistä. Koulunkäynti ja sen tukeminen lisäävät erityisesti tyttöjen mahdollisuuksia elämässä. Kouluissa tuleekin kiinnittää huomiota myös tyttöjen erityisiin tarpeisiin, kuten riittävään sanitaatioon. Raskaana olevia tyttöjä ei saisi erottaa koulusta, kuten monissa maissa tehdään.

 4. Rauhan edistäminen

 Konflikti on aina suuri hidaste kehitykselle, koska se tuhoaa maan infrastruktuuria ja pakottaa tavallisia ihmisiä entistä kurjempiin oloihin joko kotiseudullaan tai pakolaisina. Demokratiaa vahvistamalla ja köyhyyttä vähentämällä vahvistetaan kehittyvien maiden turvallisuutta ja sisäistä rauhaa. Esimerkiksi Suomen kehityspolitiikka on osa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Köyhyyden vähentyminen ehkäisee konflikteja ja tukee hauraiden valtioiden kehitystä vahvemmiksi kansalaisyhteiskunniksi.

 5. Ilmastokestävyyden edistäminen

Ilmastonmuutos on sekä globaali että paikallinen uhka. Ilmastonmuutosta on pyrittävä torjumaan myös kehittyvissä maissa, joissa ympäristötietous ei ole kovin korkealla tasolla. Kouluttamalla paikallisia hallintoja ja toimijoita kestävästä kehityksestä, auttamalla valtioita toimimaan kestävästi sekä tuomalla uusia kestävämpiä elinkeinoja voimme olla edistämässä ilmastokestävyyttä kehittyvissä maissa.

 Energiankulutuksen kasvamisen seurauksena metsiä on hakattu niiden uusiutumistahtia nopeammin. Hiilinieluina toimivia metsiä hakataan huonolla hyötysuhteella varustettuihin uuneihin ja lämmitykseen. Sähköverkkoa pitäisi kehittää, ja myös aurinkoenergialla on todella suuri potentiaali kehittyvien maiden energiantuotannossa. Uusien metsien istuttaminen on kannattava pitkän tähtäimen sijoitus taloudellisessa mielessä, sillä ne muun muassa estävät eroosiota. Se on myös sijoitus koko maailman ilmaston hyväksi.

 6. Osallisuuden ja demokratian edistäminen

 Demokratiaa ei voi viedä, mutta sitä voidaan edistää. Demokratiatuki on tärkeä osa kehitysyhteistyötä. Sen tavoitteena on vahvistaa monipuoluejärjestelmää, tukea naisten ja nuorten osallistumista päätöksentekoon ja auttaa hauraita valtioita kehittämään yhteiskuntaa demokraattisin keinoin. Valtioilla, joissa kansalaiset ovat osallisena päätöksenteossa, on pienempi riski ajautua konflikteihin kuin valtioilla, joissa valta jakautuu epätasaisesti ja on harvojen käsissä. Demokratia luo vakautta, ja siksi sen tukemisella on vaikutusta myös oman maanosamme turvallisuuteen.

 7. Akuutin hädän lievittäminen

 Konfliktialueille ja luonnontuhoalueille tarvitaan aina ensiksi humanitääristä apua, jotta ihmisten elintärkeisiin tarpeisiin voidaan vastata. Akuutin hädän lievittäminen on ensiehto sille, että maan pitkän tähtäimen kehitys voi alkaa. Osa Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta on varattu juuri tähän tarkoitukseen. Erilaiset ilmastoon liittyvät onnettomuudet, kuten tulvat ja myrskyt, ovat suurin äkillinen syy pakolaisuudelle. Tuki katastrofialueille tukee ihmisten mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä omalla kotiseudullaan ja kehittää sitä.

 8. Taloudellisen toimeliaisuuden tukeminen

 Kehitysapu lisää taloudellista toimeliaisuutta paikallisesti, ja sen vaikutukset säteilevät myös Suomeen. Tasavertaisessa kumppanuussuhteessa kehittyvän maan kanssa Suomi voi edistää innovaatioiden leviämistä maailmalle. Suomi tekee kauppaa edistävää kehitysyhteistyötä (Aid for Trade), jolla voidaan edistää yrittäjyyden mahdollisuuksia ja tarjota ihmisarvoisia työpaikkoja. Taloudellista toimeliaisuutta tuottavat pienet ja keskisuuret yritykset kaikissa maissa. Erityisesti naisten pyörittämät pienyritykset edistävät paikallisia oloja. Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n johtaja Arancha Gonzálezin mukaan “naiset sijoittavat 90 prosenttia tuloistaan perheisiinsä ja yhteisöihinsä. Miehillä sama luku on 40 prosenttia. Naisten taloudellisen aseman vahvistaminen kannattaa.” (HS 6.2.2015)

 9. Suomen kehitysyhteistyö on päämäärätietoista ja vaikuttavaa

 Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön pohjana on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, ja sillä on määritellyt painopistealueet. Kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä ohjaa vuoden 2012 kehityspoliittinen toimenpideohjelma. Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön on lisäksi edistettävä kolmea läpileikkaavaa tavoitetta, jotka ovat eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastokestävyyden vahvistaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.

 Kehitysyhteistyötä ei myöskään tehdä mielikuvien varassa, kuten UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki osuvasti toteaa (5.2.2015)

[b]. Kehitysyhteistyötä ovat tekemässä asiantuntijat, jotka arvioivat jatkuvasti työn tuloksia. Ulkoasiainministeriö toimeenpanee vuosittain sekä laajojen kokonaisuuksien että yksittäisten hankkeiden evaluointeja. Evaluoinneista saatavan tiedon perusteella tiedetään, miten kehitysyhteistyö on vaikuttanut tai ei ole vaikuttanut ja mitä voidaan jatkossa tehdä paremmin. Lisäksi tutkimuksella voidaan tukea kehitysyhteistyön suunnittelua.

 Ulkoministeriön teettämä mielipidemittauksen (2014) mukaan 82 % suomalaisista piti kehityspolitiikkaa/kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä. Jatkuva avoimuuden ja läpinäkyvyyden painottaminen kehitysyhteistyössä edesauttaa varmasti kehittyneiden maiden kansalaisten ymmärrystä kehittyvien maiden tilasta. Tämä korjaa myös mahdollisesti vääristyneitä käsityksiä kehitysyhteistyön tehottomuudesta ja edistää positiivista suhtautumista kehitysyhteistyöhön.

 Kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöön tulee aina suhtautua vakavasti. Esimerkiksi Suomen ulkoasiainministeriö otti viime vuonna käyttöön korruptionapin, jota painamalla kuka tahansa voi ilmoittaa kehitysyhteistyövarojen mahdollisista väärinkäytöksistä esimerkiksi ministeriön internetsivujen kautta.

 Suomen julkisen kehitysyhteistyörahoituksen suuruus vuonna 2014 oli 1 102,6 miljoonaa euroa (UM). Suomen kehitysyhteistyömäärärahat kohdennetaan käyttöön eri kanavien kautta, ja kritiikkiä saava

[c] suora budjettituki on nykyään harvinaista; esimerkiksi kahdenvälistä kohdentamatonta budjettitukea annettiin vuonna 2013 kolmelle valtiolle yhteensä 22 miljoonaa euroa. Kaikkien kehittyneistä maista lähtevien rahavirtojen joukosta kehitysapu muodostaa pienen osan. Avun vaikuttavuus pitäisikin muistaa suhteuttaa myös muihin rahavirtoihin. Yksittäiselle suomalaiselle  kehitysyhteistyö maksoi viime vuonna 202 euroa. Kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen nähden tämä on pieni hinta..

 10. Emme elä kuplassa

 Suomi on sitoutunut tekemään kansainvälistä yhteistyötä ja nostamaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa kehitysrahoituksensa 0,7 %:iin bruttokansantulosta. Tavoite on valitettavasti osaltamme täyttämättä, kun taas lähinaapureistamme esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tavoitteen saavuttaneet. Käytimme kehitysyhteistyöhön vuonna 2014 0,55 % BKT:stä, joka siis rahallisesti tarkoitti noin reilun 1,1 miljardin investointia. Avun sitominen bruttokansantuotteeseen tarkoittaa, että avun rahallinen määrä vaihtelee vuosittain, vaikka prosentti säilyisi samana.

 Kehitysapu herättää paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kehitysapu on kuitenkin vähintä, mitä voimme tehdä monien heikossa asemassa olevan valtion tueksi. Tarve kehitysyhteistyölle osana äärimmäisen köyhyyden poistamista on edelleen todellinen. Kehitysavun vastustamista on ihmetelty osuvasti: ”Kehitysavun lakkauttamisen vaatiminen sen perusteella, että se ei ole poistanut köyhyyttä Afrikasta, on kuin vaatisi leipäjonojen poistamista sen perusteella, että ne eivät ole lopettaneet kodittomuutta Suomesta.”

 Elämme globalisoituneessa maailmassa. On Suomen edun mukaista kuulua myös jatkossa sivistysvaltiona kansainväliseen yhteisöön, joka sitoutuu politiikallaan ihmisoikeuksien universaaliin edistämiseen. Tällä tavoin edistämme globaalin kehityksen positiivisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä meille kaikille. Keskustelun painopisteen olisikin aika siirtyä kyllä-ei-keskustelusta rakentavaan vuoropuheluun siitä, kuinka kehitysyhteistyön laatua voidaan edelleen jatkuvasti kehittää tutkimukseen ja arviointiiin pohjaten.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Talvivaaralle ei pidä myöntää lupaa purkuputkelle

Talvivaaran kaivos ei voi perustaa toimintaansa ajatukselle laskea jätevetensä Nuasjärveen. Kaivoksen on keskeytettävä malmikasojen kastelu ja muut työt, ja keskityttävä vesien puhdistamiseen.

Kaivokselle on palkattava vesienkäsittelyn parhaat ammattilaiset. Koska käänteisosmoosilaitos on vesimassojen puhdistamiseen liian hidas, on Talvivaaraan nopealla aikataululla hankittava tehokas jätevedenpuhdistuslaitos, joka puhdistaa vedet tehokkaasti ja kokonaan.

Vastaavien ministerien on vierailtava kaivoksella kevättulvien aikaan saadakseen kokonaiskuvan kaivoksen laajoista ongelmista ympäristö mukaanlukien. Kaivoksella ei ole oikeutta pilata ympäristöä enää yhtään enempää, vaan sen on hoidettava velvollisuutensa kuten muutkin yritykset tekevät.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Uuden politiikan aika

Pidän Keskustan ”Suomi kuntoon” -vaaliteemasta. Se on helppo ymmärtää, ja siihen on helppo yhtyä. Suomi tarvitsee kunnon kohotusta taloudellisessa ja asenteellisessa mielessä, eikä maa tule kuntoon, ellei jokainen kanna korttaan kekoon.

Konstit, joilla Keskusta laittaisi Suomen kuntoon tuntuvat vain olevan kovin vanhakantaiset ainakin energiapolitiikassa. Tekoaltaiden rakentamisinto vastoin koskiensuojelulakia ja ydinvoimamyönteisyys ovat kaukana nykyajan toimenpiteistä, joita tarvittaisiin Suomen kuntoon laittamiseksi.

Suomen ja maapallon ongelmat edellyttävät ratkaisuja, joissa toteutuu yhtä aikaa taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kun metsien kasvitaudit ovat selkeästi yhteydessä ilmastonmuutokseen ja vesien puhtaus ruokaturvaan, ei kukaan voi väheksyä ympäristön yhteyttä talouteen ja ihmisen hyvinvointiin.

Kykenevätkö puolueet tarjoamaan kevään vaaleissa toimivia ja kestäviä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Juha Sipilällä on kaikki avaimet käsissään tehdä keskustapuolueesta kaksituhatluvun puolue uusilla avauksilla ja ratkaisuilla.

Sipilä on puhunut hajautetusta energiantuotannosta ja älykkäistä sähköverkoista. Löytyykö puolueesta tilaa Sipilän ajatuksille? Löytyykö puolueista ylipäänsä tilaa uusille ajatuksille ja tavoille tehdä politiikkaa?

Suomessa vallitsevat ulkopolitiikasta, koulutuksesta ja työllisyyden hoidosta varsin yksituumaiset näkemykset, siksi puolueiden näennäiset vastakkainasettelut turhauttavat teräväkatseiset kansalaiset.

Ideologiset erot löytynevät selkeimmin akselilta perussuomalaiset ja muut. Ihmisinä varsin mukavat perussuomalaiset ovat kahlittuja puolueensa negatiivisuuteen etenkin EU:ta, maahanmuuttajia ja luonnonsuojelua kohtaan. Puolueen taipumus jättäytyä päätöksenteossa eri linjoille, marginaaliin, saattaa koitua sen kohtaloksi kevään vaaleissa.

Puoluejohtajana kutsuisin kollegat koolle jo tässä vaiheessa miettimään keinoja, kuinka Suomi saadaan kuntoon. Tarkoituksenmukaisinta pienelle maalle olisi, että jätettäisiin keinotekoinen erileirisyys ja haettaisiin yhdessä keinoja päästä tavoitteisiin, joista vallitsee yksimielisyys.

Lopuksi, pohjoisesta valittavan edustajan on hyvä tunnistaa etelän lasikatot. Vallan piirit ovat melko pienet, ja niissä vaikuttavat toisensa hyvin tuntevat ihmiset. Jotta pääsee ytimeen, on hyvä hahmottaa, missä valta sijaitsee. Pohjoisen on pidettävä yhtä ja pidettävä puolensa.

Ja kun ministerinpaikat tulevat jakoon, on välttämätöntä, että pohjoinen ja Oulu saa omat ministerinsä.

Julkaistu Forum24:ssa 10.01.2015.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

The Nordic region now and in the future

Published in the Helsinki Times on the 27.11.2014.

What is the future Nordic region going to look like? The Nordic region can be seen from several different perspectives. Nordic welfare states share common values such as transparency, equality and democracy. In the Nordic Council, these values become a reality when it gathers annually to discuss health, the environment, citizen’s rights and Nordic security, just to mention a few things.

Security issues were strongly on the agenda when the Council gathered in Stockholm at the end of October. There was a lot of public interest in the speech by the former Defence and Foreign Minister of Norway, Thorvald Stoltenberg. He proposed a new instrument – a Nordic Security and Defence Commission – that would serve as a political tool to react to a rapidly changing security environment. Stoltenberg is not just any old politician. He was the one whose previous proposal for closer co-operation in security and defence policy has been carefully examined by Nordic decision makers and put into force for example by protecting the airspace of Iceland. His prestige has certainly not been diminished by his son Jens’ promotion from Prime Minister of Norway to the Secretary General of NATO. It was therefore no wonder that Nordic politicians were eager to voice their opinions to Stoltenberg despite him formally stepping down from professional politics.

Issues that concern the Sami people are often discussed in the Nordic Council despite them not having permanent representation of their own. They are often consulted but remain the only Nordic nation with no right to participation in plenary sessions. However, the Sami Convention is due to be approved in the near future as well as the ratification of the ILO Convention by Finland on native peoples’ rights. This would be a significant step in strengthening the position of the Sami in the Nordic community.

Could we possible expect to see even closer co-operation between the Nordic Countries and their autonomous areas? Something along the lines of a Nordic federation? This vision has been unveiled but has not yet achieved majority support. Nevertheless, integration in many areas is seen as a desirable goal. For example the Centre Group of the Nordic Council has called for a borderless healthcare system and energy cooperation. The Nordic Council already cooperates on fighting climate change and removing “border barriers”. In addition, the Nordic Youth Council has proposed a common electronic admissions portal for students.

My vision of the Nordic includes the use of natural resources in a sustainable way. The future Nordic is moreover, excepting of peoples differences and celebrates diversity. In the future Nordic people have hope and the opportunities to develop and find a meaningful place in society. In tomorrow’s Nordic everybody feels safe.

Together the Nordic Countries can influence the EU and the international community for example to reduce the usage of unnecessary antibiotics, influence better learning outcomes and improve the work bureaucrats to better serve citizens. By sharing best practices the Nordic Countries can also combat crime and human trafficking.

Together the Nordic Countries are able to protect the frail arctic nature and conserve natural resources for future generations. There has been peace between the Nordic Countries for 200 years. Together we can show that conflicts can be resolved by means of democracy and that people can trust, that their human rights can be guaranteed regardless of who may be in power at that point in time.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kolme sokeaa pointtia

Julkaistu Kalevassa 12.11.2014.

Politiikassa kuurous ja sokeus on vaaraksi. Kuuntelemalla voitaisiin estää monta vahinkoa ja kauas katsomalla tehdä tarkoituksenmukaisia ja toimivia valintoja ja päätöksiä.

Jälkiviisaus on helppoa. Siltä kuitenkin vältyttäisiin, jos yrityksen ja erehdyksen sijaan tehtäisiin ennakolta riittävän tarkka analyysi ja päätösten vaikutusten arviointi. Myös testaaminen olisi hyväksi ennen toimeenpanoa, olipa asia mikä tahansa.

Talvivaaran kaivos olisi saattanut olla menestystarina, jos olisi kuunneltu kansalaisten heikkoja signaaleja. Kun ensimmäiset viestit hajuhaitoista ja marjamaiden pilaantumisesta tulivat kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen, olisi kaivoksen omistajien ja viranomaisten pitänyt ottaa tilanne tosissaan. Sen sijaan korvat suljettiin kansalaisten ääneltä ja heidät leimattiin työllisyyden vastustajiksi. Edes lintukuolemat ja työntekijän menehtyminen eivät pysähdyttäneet kysymään, kuinka pahasti metsään mennään.

Ja sinnehän mentiin, täydellä rytinällä. Puolentoista millin suojamuovin rikkoutuminen päästi jätevedet Vuoksen vesistöön. Liuotuskasat yskivät pahasti, ja kaivos on ollut koko ajan tappiollinen. Nyt on edessä konkurssi ja iso siivousurakka. Särkyneistä unelmista puhumattakaan.

Sokea pointti on myös kuntien osallistuminen ydinvoimabisnekseen. Kunnan päätehtävä on huolehtia kuntalaisista myös taloudellisessa mielessä, ja välttää riskibisneksiä. Tähän johtopäätökseen tultiin Kuopiossa, joka luopui Fennovoima-osakkuudestaan. Kuopion kokoomuksen johdolla uskallettiin kysyä, sopiiko vesivoiman yhteisomistuksesta tullut mankala-periaate ydinvoimaan, ja todettiin, ettei välttämättä sovi. Riskit ovat liian suuret, ja loppupelissä tappiot maksaa kuntalainen. Etelä-Savossakin on ydinvoima vaihdettu uusiutuvaan. Mikkelissä on uusittu polttokattila puuperustaiseksi, alettu saneerata vesivoimalaa, ja sijoitettu sekä tuuli- että aurinkovoimaan.

Ja vielä kolmas soppa, jota on keitetty välittämättä ruokailijoista: sote – ja kuntauudistus. Jos alusta pitäen olisi oikeasti kuunneltu kuntia ja kokemuksen ääntä, olisi meillä kuntauudistus valmiina. Kauhan varteen tomerasti tarttuminen ei riitä, täytyy tuntea ainekset, joista hyvä soppa syntyy, ja varsinkin syömämiehet eli kuntakenttä. Nyt on soppa haaleaa ja taitaa jäähtyä kokonaan. Taitaa saada uudet kokit pistää hatun päähän ja uudet padat tulelle.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Oulun ei ole viisasta säästää opetuksestaan

Julkaistu Kalevassa 1.11.2014.

Suurten yritysten irtisanomisten jälkeen Oulu on satsannut voimakkaasti kasvuyrityksiin ja saanut elinkeinoelämän elvyttämiseksi valtiolta huomattavaa tukea.

Myös kouluissa satsataan tulevaisuuteen. Joka päivä ja iltaisinkin omalla ajallaan opettajat tekevät parhaansa, että lapsemme taustoistaan riippumatta saisivat parhaat eväät elämälleen. Hiljaista pitkäjänteistä investointia lasten kasvatukseen ja opetukseen ei usein osata nähdä tuottoisana sijoituksena.

Kasvava Oulu rakentaa uusia kouluja 70 miljoonalla eurolla, mikä on hyvä asia. Vanhat koulut ovat huonossa kunnossa, ja nuori väestömme tarvitsee koulutiloja. Rakennuksia olennaisempaa on kuitenkin, mitä seinien sisällä tapahtuu. Rakentaminen ei saa viedä resursseja pois opetukselta. Jos murramme säästämisen nimessä vuosien aikana kouluihin rakennetun asiantuntemuksen, emme saa sitä koskaan takaisin. Sen sijaan, että pyrimme keskinkertaisuuteen, tulisi meidän kurottaa entistäkin korkeammalle ja vaalia erinomaisuutta siellä, missä sitä on. Jos Oulun koulu olisi tuote, olisi se liike-elämässä kovaa valuuttaa, kasvun ja mahdollisuuksien ala.

Erikoisluokat tarjoavat lapsille ja nuorille taustoista riippumatta mahdollisuuden saada taito- ja taideaineisiin erikoistunutta, ammattitaitoista opetusta, joka ilman erikoisluokkia ei olisi kaikille perheille saavutettavissa. Tämä ei ole keneltäkään pois, vaan erikoisluokat rikastuttavat koko kaupungin elämää ja auttavat lapsia löytämään vahvuutensa ja samalla tukevat perheitä kasvatustyössä.

Kansainvälinen koulu puolestaan on ainoa vieraskielistä opetusta tarjoava koulu koko Pohjois-Suomessa. Sen rooli kaupunkimme houkuttelevuudessa ulkomaalaisten osaajien tai suomalaisten paluumuuttajien saamiseksi kaupunkiin on kiistaton. Oulun kansainvälinen koulu on yksi Suomen neljästä peruskoulusta, joka on vuosien kovan työn ansiosta onnistunut täyttämään kansainväliset International Baccalaureat -vaatimukset. IB-koulut maailmalla takaavat opetuksen laadun, sillä ne ovat läpäisseet tiukan arvioinnin ja niiden tutkivaa oppimista painottavat opetussuunnitelmat ovat yhteneväiset maasta riippumatta. Oulun kansainvälinen koulu antaa myös oululaislapsille mahdollisuuden opiskella englanniksi omassa kaupungissa, mikä on valtava vahvuus, kun he lähtevät myöhemmin työelämään sekä heidän itsensä, että koko maakunnan kannalta. Koulun toimivuuden kannalta on tärkeää, että sen oppilasmäärää ei lähdetä supistamaan.

Alueellisen tasa-arvon näkökulmasta pidän erittäin tärkeänä, että Pohjois-Suomessa huolehditaan, että lapsillamme ja nuorillamme ovat samanarvoiset mahdollisuudet saada erikoistunutta ja kansainvälistä opetusta kuin Etelä-Suomen lapsilla. Olemme onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että meillä on erityisen pätevät opettajat Oulussa ja maakunnassamme. Annetaan heille mahdollisuus käyttää asiantuntemuksensa lastemme ja nuortemme parhaaksi, olipa kyse erikoistuneista, kansainvälisestä tai ns. tavallisista kouluistamme. Samalla vahvistamme kaupunkimme ja maakuntamme asemaa kansainvälistyvässä ja erityisiä taitoja tarvitsevassa maailmassa.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Pohjoismaisia visioita

http://www.oululehti.fi/edoris?tem=ou_blogi2&blogentryid=1556

Millainen on tulevaisuuden Pohjola? Sitä pohdittiin tällä viikolla monelta kantilta Pohjoismaiden neuvoston 66. täysistunnossa Tukholmassa. Eniten kiinnostusta herätti Norjan entisen puolustus- ja ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin puhe Pohjoismaiden yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Varsinkin hänen ajatuksensa pohjoismaisesta puolustus- ja turvallisuuskomissiosta herätti suurta huomiota.
Stoltenberg ei ole kuka tahansa pohjoismainen poliitikko, vaan hänen viiden vuoden takaiset ehdotuksensa pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämisestä on tarkkaan luettu ja toimeenpantukin esimerkiksi Islannin ilmavalvonnan kohdalla. Hänen arvovaltaansa ei vähennä hänen poikansa Jensin nousu Norjan pääministerin paikalta Naton pääsihteeriksi. Ei siis ihme, että pohjoismaiset poliitikot esittivät innokkaasti hartaat ajatuksensa Thorvald Stoltenbergille, jonka tiedetään olevan edelleen vaikutusvaltainen mies ammattipolitiikasta vetäydyttyäänkin.

Pohjoismaisiin visioihin kuuluu myös saamelaisten toive saada pysyvä edustajanpaikka pohjoismaiden neuvostossa. Tällä hetkellä heitä kuullaan useasti, mutta heiltä puuttuu oikeus osallistua keskusteluihin istunnoissa. Sen sijaan pohjoismaiden itsehallintoalueet Grönlanti, Färsaaret ja Ahvenmaa ovat edustettuina osana Tanskan ja Suomen valtuuskuntia.
Pohjoismaisiin visioihin kuuluu näkemys Pohjoismaisesta liittovaltiosta. Tämä ajatus ei vielä saa enemmistön kannatusta, mutta toisaalta yhdistymistä monilla aloilla pidetään toivottavana päämääränä.
Esimerkiksi neuvoston keskiryhmä, johon kuuluvat muun muassa Suomen keskustapuolue, vihreät ja rkp peräänkuuluttavat rajatonta terveydenhoitoa ja energiayhteistyötä. Yhteistyötä tehdään jo ilmastonmuutoksen torjunnan eteen ja kaikenlaisten rajaesteiden poistamiseksi. Nuorten pohjoismainen neuvosto ehdottaa yhteistä sähköistä valintaportaalia opiskelijoille.

Minun visiooni Pohjolasta kuuluu luonnonvarojen ekologisesti lestävä hyödyntäminen. Tulevaisuuden Pohjolaan kuuluu suvaitsevaisuus ja jokaisen hyväksyntä omana itsenään. Tulevaisuuden Pohjolassa eletään ilman raja-aitoja ja ennakkoluuloja. Tulevaisuuden Pohjolassa jokaisella on toivo ja tulevaisuus eli mahdollisuus kehittyä ja löytää oma mielekäs paikkansa yhteiskunnassa. Huomisen Pohjolassa jokaisella on turvallinen olo.
Olemme jo hyvällä matkalla kohti parempaa, kaikille tasa-arvoista ja turvallista Pohjolaa.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Työtä tarvitaan edelleen Itämeren tilan parantamiseksi, päästöjen vähentämiseksi ja myrkyllisistä arjen kemikaaleista pääsemiseksi. Yhdessä pohjoismaat voivat vaikuttaa turhien antibioottien vähentämiseksi Euroopassa. Yhdessä pohjoismaat voivat vaikuttaa oppimistulosten parantamiseen ja viranomaisten työn tehostamiseen paremmin kansalaisia palvelevaksi. Toistensa hyviä käytäntöjä jakaen ja voimavaroja yhdistäen pohjoismaat voivat kamppailla rikollisuutta, ihmiskauppaa ja prostituutiota vastaan.
Yhdessä pohjoismaat voivat suojella arktista haurasta luontoa ja säästää luonnonvaroja tuleville sukupolville. Yhdessä pohjoismaat voivat osoittaa muulle maailmalle elettyään kaksisataa vuotta toistensa kanssa rauhassa, että konflikteihin löytyy ratkaisuja demokratian keinoin ja että ihmiset voivat luottaa siihen, että heidän ihmisoikeutensa ovat turvattuja huolimatta siitä, kuka maata kulloinkin hallitsee.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Mistä leipää maanviljelijän pöytään vuonna 2015?

http://www.vihreat.fi/blogit/satu-haapanen/mista-leipaa-maanviljelijan-poytaan-vuonna-2015

Eihän CAP-uudistuksen näin pitänyt mennä. Yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan uudistuksen piti vähentää maanviljelijöitä rasittavaa byrokratiaa, eikä ainakaan vaikeuttaa tulon saantia.

Reilulla vuodella viivästynyt CAP-uudistusprosessi on aiheuttanut huolta ja epävarmuutta viljelijöille. Päätöksiä Brysselistä odotellessa myös muu taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt. Viljelijöiden kansallinen tuki on yleisen huonon taloustilanteen vuoksi alentunut ja Venäjän pakotteet ovat kouraisseet etenkin maitotilallisia maidon hinnan laskettua. Sianlihan tuottajat joutuivat ahdinkoon jo aiemmin keväällä Venäjän vientikiellon astuttua voimaan. Viljan hinnan aleneminen laskee sekin tuottajatuloa ja halpatuonti Euroopan Venäjään tarkoitetuista varastoista vaikeuttaa kotimaan tuotteiden menekkiä. Osa kuluttajista onneksi on reagoinut suomalaisen ruoan tuotannon ahdinkoon ja suosinut ostoskorissaan suomalaista. Näin pitääkin tehdä, ja toivottavaa olisi, että myös kunnat hankinnoissaan asettaisivat lähiruoan ja kotimaisen ruoan etusijalle.

Maatalousuudistuksen positiivisia asioita ovat olleet kestävään maatalouteen ohjaava tukiin sidottu viherryttäminen, nuorille viljelijöille maksettava erityinen tuki sekä tuotantoon sidottu tuki, jossa voidaan kansallisesti maksaa enemmän tukea tuotannon mukaan. Positiivista on tuen lakkauttaminen ns. näennäisviljelijöiltä ja sen myöntäminen aktiiviviljelijöille.

Suurta huolta viljelijöiden joukossa sen sijaan aiheuttaa tieto, että vuoden 2015 perustuki eli entinen tilatuki tullaan maksamaan pahasti jälkijunassa – vasta sitten, kun kaikki valvonnat on suoritettu. Uusien tukimuotojen negatiivinen kääntöpuoli onkin valvontojen lisääntyminen, joka viivästyttää maksatusta. Valvontoja suorittavien ELY-keskusten puutteelliset henkilöstömäärät myös hidastavat valvontojen tekemistä ja siten tukien maksatusta. Viljelijää uhkaa ensi vuonna tilanne, että häneltä jää jopa kolmannes palkasta saamatta!

Tilanne olisi karmaiseva kenen tahansa palkansaajan kohdalla, mutta erityisen kirpaisevaa se on maatiloille, joissa täytyy joka tapauksessa ruokkia eläimet ja huolehtia niiden hyvinvoinnista, huoltaa välineet, maksaa isojen investointilainojen erät ja hankkia vielä perheellekin ruokaa ja lämmintä.

Ensi vuosi näyttää ruoan tuottajille kestämättömältä, jos rahat kertakaikkiseti loppuvat niin kuin nyt näyttää tapahtuvan. Kuinka nuoret viljelijäperheet silloin ruokkivat lapsensa?

Maa- ja metsätalousministerin onkin syytä kutsua nopeasti Maatalousviraston ja ELY-keskusten henkilöstö miettimään, miten tukien maksatusta voidaan jouduttaa. Myös talousarviossa on varauduttava vastaamaan viljelijöiden hätään, ellei EU:sta löydy järkevää ratkaisua tilanteeseen. Tilatuen alkuperäinen tarkoitus taata viljelijälle säännöllinen toimeentulo näyttää kokonaan unohtuneen asetuksia laativalta porukalta.

Maksatusten vaiheistus valvontojen välille ja valvontojen muuttaminen riskiperustaiseksi eli harventaminen niiden viljelijöiden osalta, jotka hoitavat hommansa muutenkin hyvin helpottaisi valvontasumaa ja takaisi rehelliselle viljelijälle työrauhan. Ongelma on taloudellistakin vakavampi. Kyseessä on, riittääkö meillä maanviljeliöitä enää tulevaisuudessa, kun ala näyttää näinkin epävarmat kasvonsa, eli loppuuko meiltä kokonaan suomalainen leipä, maito ja liha pöydästä.

EU:n virkamiesten olisi ymmärrettävä taloudellisen ahdingon ja Venäjän pakotteiden keskellä, ettei se enää omilla säädöksillään vaikeuttaisi viljelijän työtä ja tulon saantia. Kotimaassa on syytä varautua tilanteeseen, että viljelijät tarvitsevat rahallista tukea vaikkapa korottoman lainan muodossa siihen asti, kunnes tukiraha eli osa viljelijän palkasta on varmasti viljelijän tilillä. Väärin maksetut tuet voidaan joka tapauksessa periä myöhemmin takaisin, joten parasta olisi, että tuet viljelijälle maksettaisiin säällisesti ajallaan. Turva päivittäisestä leivästä kuuluu viljelijällekin

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Satu’s speech in Bali at the United Nations Alliance of Civilizations Global Forum 29.-30.8.2014

Your excellences, ladies and gentlemen,

My name is Satu Haapanen and I am a member of the Finnish Parliament. I have the pleasure and great honour of representing the Government of Finland and representing the Nordic Council where I work as a vice chairperson of the Citizens’ and Consumer Rights Committee.

The government of Finland has from the very beginning strongly supported the objectives and the actions of the UN Alliance of Civilization to act as a soft power tool to improve the dialogue and cooperation between cultures and religions. Crisis and conflicts in many parts of the world tragically demonstrate that the need for dialogue and cooperation has maybe never been greater than in today’s world. During the last years, Finland has been actively striving to strengthen the standing of mediation in the sphere of international relations and international organizations and supported various mediation and dialogue processes. We therefore, also strongly support the role of the Alliance in conflict prevention and mediation and welcome a more focused discussion on this topic in the Global Forum.

During conflicts, young people unfortunately often pay the highest price and are much too often mobilized to fighting rather than to peace building and mediation. Moreover, security concerns often override other issues such as opportunities for youth. We have not yet fully realized the potential of the predominately young populations in many conflict ridden countries. They can be important agents of change in their societies if given the right educational tools and opportunities to actively participate in peacebuilding and conflict resolution. Finland therefore, welcomes all efforts of the Alliance to seek ways to increasingly incorporate young people in various mediation and peace-building efforts and processes.

Most conflicts today are very complex and involve multiple issues. Religion is rarely the principal cause but it can be a contributing factor to conflicts and instability. At the same time, religion can be invaluable in promoting understanding and reconciliation between the conflicting parties, it can open a window of opportunity and provide a basis for mediation and peacebuilding efforts. Recently, the potential of religion has been increasingly recognized as a positive force in conflict prevention, management and conflict resolution. Although religious leaders or other faith-based actors may not be able to resolve the conflict alone, they can significantly contribute to the official mediation and other more formal methods of settlement.

This is one of the recommendations of the UN Secretary-General’s report from 2012 on mediation which highlights the enhancement of partnerships with religious and traditional leaders and encourages systematic work with them in conflict resolution. Finn Church Aid was invited to coordinate the establishment of the Network for Religious and Traditional Peacemakers. The setting up of the Network, supported by the Finnish Foreign Ministry, has received positive feedback but it has also raised high expectations.
It is clear, however, that the Network can succeed in bringing expected grass-root support to wider mediation efforts only if it receives full support from other international actors and partner organizations. Finland also believes that more can and must be done to fully engage women in conflict resolution and mediation and looks forward to strengthening the participation of women also in the newly established Network.

I would like to tell you also what we have done in the Nordic Council to promote the aims of the Alliance of Civilization. The early initiative to create a regional strategy within the frames of the Alliance of Civilization was proposed as early as in 2011. Now we are at the point the Nordic Council has become a member of the Groups of Friends. We have realized in the Nordic Council that learning from each other’s experiences helps everyone to develop best practices. After joining the Group of Friends, the co-operation between the Nordic countries in the field of human rights can be expected to become even closer and more intense. While no specific finances have been allocated by the Nordic Council to the initiative itself, there has been a strong political recommendation from the Nordic Council to the governments to take part and exchange the experiences from the UNAOC initiative. By joining the Alliance of Civilizations the Nordic Council wants to promote the areas of mediation, human rights and freedom of expression and to encourage the Nordic governments to gather and distribute good practices in the field of intercultural dialogue. As Nordic Countries have long traditions in promoting equity and equality between its citizens, belonging to the group of friends of the Alliance of Civilizations naturally highlights this aspect of Nordic societies.

It is up to – and even a responsibility – of each member of the Alliance of Civilizations to promote the values of the Alliance and to give the contents to these values. Finland is willing and committed to continue the work and co-operation within the Alliance of Civilizations. As we are all respectively concerned about the rising tensions and uncertainty, and witness tragic conflicts in almost every continent, the Alliance’s work is no doubt needed today more than ever before.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti