Satu ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa

TYÖ YMPÄRISTÖN, KOULUTUKSEN JA OIKEUDENMUKAISUUDEN PUOLESTA JATKUU – SATU EHDOLLA EDUSKUNTAAN KEVÄÄLLÄ 2019!

Minulla on ilo olla Vihreiden kansanedustajaehdokkaana kevään 2019 eduskuntavaaleissa Oulun vaalipiirissä. Varsinainen vaalipäivä on 14. huhtikuuta.

Vaalipiiristä valitaan eduskuntaan 18 kansanedustajaa. Tavoitteenamme on saada vaalipiiristä kaksi vihreää kansanedustajaa. Tähän on kaikki mahdollisuudet.

Kuntavaaleissa 2017 kaksinkertaistimme vihreiden valtuutettujen paikat vaalipiirissämme. Tältä perustalta on hyvä rakentaa kevään 2019 vaalivoitto vihreille vaalipiirissämme. Ehdokkaamme ovat osaavaa joukkoa, jotka laittavat itsensä likoon ja unohtavat itsensä työskennellessään vihreiden tavoitteiden eteen. Olen yksi heistä, kokeneimmasta päästä.

Maailman tilanne on sellainen, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kääriä hihat ja ryhtyä ponnekkaasti töihin. Ilmastonmuutoksen torjunta, koulutuksen laadun nosto ja eriarvoisuuden poistaminen tarvitsevat tekijöitä, jotka osaavat ja haluavat muuttaa suunnan parempaan. Meillä on vain yksi maapallo. Pidetään siitä tällä vuosisadalla parempi huoli kuin koskaan aiemmin. Turvataan onnellinen lapsuus ja hyvä koulutus lapsillemme, heidän käsiinsä jää tämä sininen planeetta

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Tunnistatko herruustekniikat?

Herruustekniikat 

(Julkaistu Pohjoisen ääni -blogissani , Kaleva 10 / 2018)

Arjen kommunikaatio ei ole aina helppoa. Kommunikaatio voi sujua kaksin paremmin kuin ryhmässä ja joskus toisin päin. Kovaäänisten ja sosiaalisesti lahjakkaiden on helppo hallita tilanteita. Samoin on asian laita, jos ihmisellä on rahaa, valtaa tai ulkonäköä. Menestyjän kavereita haluavat olla kaikki.

Entäpä jos olet fiksu, mutta muuten näkymätön? Entäpä jos olet liian fiksu, ja muodostat siten uhan valtaapitäville? Entäpä, jos äänesi vain hukkuu kovaäänisten alle? Silloin on hyvä tunnistaa muutamia herruustekniikoita, jotka murtamalla otat paikkasi joukossa ja saat äänesi kuulumaan.

Tasa-arvoa aluekehitykseen –opintokokonaisuudessa olemme opiskelleet muutamia herruustekniikoita ja niiden tunnistamista. Tässäpä tekniikoista muutama. Ehkäpä tunnistat niitä ympärilläsi. Kirjoitus perustuu norjalaisprofessori Berit Åsin tutkimuksiin.

Viisi herruustekniikkaa Berit Åsin määrittelemänä ovat seuraavat: 1. näkymättömäksi tekeminen, 2. halventaminen 3. tiedon pimittäminen 4. rankaisu tekemisistä ja tekemättä jättämisistä sekä 5. syyllistäminen ja häpeään saattaminen.

Herruustekniikoiden kohteeksi saattaa joutua kuka tahansa, joka määritellään tekijän asemesta kohteeksi tai toisen omaisuudeksi. Erityisessä riskiryhmässä ovat naiset, lapset ja muuten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Seuraavaksi pureudun lyhyesti kuhunkin tekniikkaan.

Näkymättömäksi tekemistä tapahtuu hyvin usein sosiaalisissa tilanteissa. Kovaääniset ja itsevarmat tyypit valtaavat tilan, ja kun arempi sanoo jotain, häntä ei noteerata, hänen puheitaan ei siteerata ja hänet jätetään yksin ajatuksineen ilman vastakaikua. Tämä reaktio – tai pikemminkin reagoimattomuus – antaa viestin, että sanomasi on yhtä mitätön kuin sinäkin, eikä ansaitse huomiota. Valtaapitävien puhetapa on vallitseva puhetapa ja sen horjuttaminen ei-totutuilla argumenteilla tai huomion kiinnittäminen ei-totuttuun aiheuttaa myös puhetavan horjuttajassa epävarmuutta ja tunteen, että minä olen häirikkö, joka ravisuttaa vallitsevaa tilaa ja aiheutan näin epävarmuutta ja epämukavuutta. Kukaanhan ei halua olla ikävä ihminen! Kuitenkin, asioiden muuttaminen on välttämätöntä etenkin silloin, kun valta-asetelmat ja valtadiskurssit jatkavat tiettyjen ryhmien syrjimistä tai vain yksinkertaisesti jättävät huomiotta näkökulmat, jotka olisivat kaikkien, jopa koko yhteiskunnan, kehitykselle tarpeellisia.

Halventamisen tekniikalla vähätellään ihmisen osaamista. Hänen älyään verrataan kanan älykkyyteen tai vakavaa suhtautumista johonkin asiaan väheksytään kuittaamalla asia, että se on vain ”naisten juttuja” tai ”turhanpäiväistä löpinää”. Ihmisen annetaan ymmärtää, että hänen kiinnostuksenkohteensa ovat turhia. Lasten mielipiteet jätetään huomioimatta, nuoria naisia arvioidaan vain ulkonäön perusteella ja vanhemman naisen sanomaa tulkitaan katkeran vanhan naisen sanomaksi. Pojittelu ja tytöttely vähättelevässä tai halventavassa mielessä on yleistä. Sivistyneessä yhteiskunnassa harva osoittaa suoraan halveksuntaa sanallisesti, mutta elekieli puhuu paljon. Takanapäin halveksiminen lienee yleisempää kuin edessäpäin. Siksikin on syytä tunnistaa tämä herruustekniikka ja puuttua siihen silloin, kun joku halveksuu toista joko tämän läsnä- tai poissaollessa.

Entäpä kuinka monta kertaa olet törmännyt tilanteeseen, että porukka hiljenee sinun astuessa huoneeseen tai vaihtaa lennosta puheenaihetta? Tällöin voi hyvinkin olla kyseessä herruusdiskurssi numero kolme: tiedon pimittäminen. Saat lukea päätöksistä myöhemmin lehden palstalta tai kuulet asiasta sattumalta kahvihuoneessa. Tunnet olevasi koko ajan hieman hukassa, koska et tiedä tarkasti, mihin asiaan toiset viittaavat, koska sinut on pidetty pimennossa. Kaiken maailman saunaparlamentit ja pienten työporukkojen – usein miesten – tapaamiset työajan ulkopuolella pitävät sinut tehokkaasti ulkona asioista, joista on päätetty aivan muualla kuin työpaikalla tai kokouksessa. Onkin tärkeää pitää huolta siitä, että kaikilla on mahdollisuus yhdenvertaiseen tiedon saantiin. Tämä koskee myös sähköistä tietoa, ja on aivan varmaa, että jokaisessa pienessäkin ryhmässä on joku, jolla on hankaluuksia päästä käyttämään sähköisiä tiedonjakamis- ja vaikuttamiskeinoja. Siksi on hyvä varmistaa teknisen tuen saatavuus silloin, kun kommunikaatiosta suurin osa tapahtuu verkossa. Tiedon pimittäminen on vanha ja pirullinen tapa pitää toiset tehokkaasti ulkona siitä, mikä on tärkeää ja mikä sosiaalisesti yhdistää.

Vallan tuttu tunne monessa roolissa olevalle vanhemmalle on jatkuva pieni kalvava syyllisyyden tunne siitä, että olet aina väärässä paikassa väärään aikaan. Jos jäät kotiin hoitamaan lasta, kun sinun pitäisi olla kokouksessa koet syyllisyyttä ja jos taas pyydät jotakuta hoitamaan lastasi saatat kokea olevasi huono vanhempi. Syyllistäminen – herruustekniikoista neljäs – on vahva vallan väline, joka osuu arimpaan kohtaan. Teitpä miten vain on se aina huonosti. Kuitenkin yhteiskunta olisi kovin yksipuolinen ja vajavainen toimiltaan, jos se olisi vain lapsettomien tai työelämästä jo poistuneiden yhteiskunta. Keskustelua tuleekin käydä jatkuvasti, miten tehdä työelämästä ja vaikkapa politiikasta sellainen, että aktiivinen osallistuminen on jokaiselle esimerkiksi pienten lasten vanhemmille mahdollista, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä poisjäämisestään tai mukana olemisestaan.

Viides herruuden mekanismi on syyllistämisen ja häpäisemisen tekniikka. Jos henkilö esittää jotain uudenlaista tapaa toimia, saatetaan esitys saattaa naurunalaiseksi ja sen lisäksi vielä syyllistetään henkilö, että ”eiköhän jätetä ne sukankutomiset kotia” tai ”eihän nyt lasta voi työpaikalle tuoda”. Esitys uudenlaisesta tavasta toimia saa täystyrmäyksen ja henkilö jää itsekseen miettimään, että jopas teinkin huonon esityksen ja samalla nolasin itseni.

Luulenpa, että jokainen meistä arvottaa toisten sanoja ja puhumisia sen mukaan, kuka sanat lausuu. On kuitenkin hyvä tulla tietoiseksi mekanismeista, jotka alistavat toisia ja tekevät toiset näkymättömiksi. Kuitenkin opetamme lapsillemme, että jokaisen mielipide on arvokas. Myös aikuisten maailmassa tulee pitää huolta siitä, että näin myös käytännössä tapahtuu.

Ilokseni tuttavapiiriini kuuluu monia ihmisiä – ja erityisesti nostan nyt esille miehiä – jotka pyrkivät tietoisesti tunnistamaan vallan mekanismeja, jotka ovat rakentuneet maskuliinisen kulttuurin piirissä ja pääsemään eroon niistä. Tunnistan myös käytäntöjä ja tilanteita, joissa herruustekniikoiden käyttö on yleistä, tietoista tai tiedostamatonta. Tekniikoiden tunnistaminen on alku käytännön muuttamiselle demokraattisempaan suuntaan, jossa jokainen henkilö – pieni tai iso, nuori tai vanha – tulee aidosti kuulluksi, nähdyksi, kuunnelluksi ja vakavasti otetuksi.

 

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

6.6.2017

Uusi valtuustokausi alkoi!

Aivan loistavaa! Meillä on uusi dynaaminen valtuustoryhmä, jonka energia tarttuu ja saa ryhtymään töihin aivan kuin olisin ensimmäistä kertaa politiikassa mukana. Kuitenkin, minullakin alkaa jo neljäs valtuustokausi, joka varmaan nuoremmista valtuutetuista tuntuu älyttömän “kokeneelta”. Kuitenkin politiikan ihanin puoli on se, että siinä oppii koko ajan – vielä vuosien jälkeenkin.

Oppiminen ja kova työnteko päällimäisenä mielessä tartun uuteen toimeeni Sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana. Tuntuu aivan mielettömän hienolta alkaa johtaa lautakuntaa, joka on vastuussa lastemme ja nuortemme hyvinvoinnista ja oppimisesta sekä kulttuurimme rikkaudesta ja monimuotoisuudesta tässä kaupungissa ja paljosta muusta! Olen innostunut lähtemään mielenkiintoiselle ja haastavalle neljän vuoden matkalle toisten lautakunnan jäsenten ja sivistyspuolen virkamiesten sekä tietysti aktiivisten kuntalaisten kanssa. Jo nyt on tullut yhteenottoja kaupunkilaisilta, vaikka puheenjohtajuus lyötiin lukkoon vasta eilen illalla.

Tärkeää on tietysti ajan varaaminen luottamustehtävän hoitoon ja aikataulujen  hallinta. Haluan hoitaa luottamustoimeni hyvin, ja siksi olen päättänyt, etten hae muita palkkatöitä Siku-lautakunnan puheenjohtajuutta hoitaessani. Sikun puheenjohtajuudesta maksettava palkka 2750 euroa kuukaudessa miinus verot vastaa kutakuinkin luokanopettajan palkkaa. Koen suurta kiitollisuutta, kun saan mahdollisuuden hoitaa tärkeää luottamustointa kokopäiväisesti. Suurin osa valtuutetuista hoitaa luonnollisesti luottamustointa oman työnsä ohella, ja minäkin olen sitä vuosikausia tehnyt, joten tiedän, että ihmiset, jotka hakeutuvat politiikkaan hoitamaan meidän kaikkien yhteisiä asioita eivät sitä tee todellakaan kokouspalkkioiden vuoksi, vaan useimmat haluavat olla aidosti mukana rakentamassa maailmaa paremmaksi. 

Nyt alan perehtyä Sikun isoihin asiakokonaisuuksiin tapaamalla uuden ja vanhan lautakunnan jäsenet, lukemalla entiset pöytäkirjat ja hallintosäännön ja vierailemalla monessa paikassa, jossa lapsemme ja nuoremme aikaansa viettävät oppien, opiskellen ja vapaa-ajallaan. Kulttuuritoimijoihin tutustuminen on syksyn aikana on asialistalla, samoi  kaupungin yhteisötoimintaan, osallisuuteen ja tasa-arvotoimenpiteisiin perehtyminen. 

Aloitin poliittisen urani Nuorisoasiainlautakunnan puheenjohtajana vuonna 2000. Tästä työstä jäi hyvät ja rakkaatkin muistot. Sen jälkeen hallintokuntia on Sikun alle yhdistetty ainakin neljä, joten nyt on kahden munan kakun sijaan ainakin kahdeksan munan kakku haukattavana ja varmaan vähän leivottavanakin. Odotan innolla työtäni Sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

http://www.vihreatoulussa.fi/valtuustoryhma/valtuustoaloitteet/valtuustoaloitteet-2017/

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kuntavaalit 2017

Huhtikuun 9. päivä valittava kaupunginvaltuusto päättää kouluasioista, varhaiskasvatuksesta, harrastusmahdollisuuksista, rakentamisesta, joukkoliikenteestä ja luonnonsuojelusta kunnan alueella. Kuntapäättäjät osallistuvat myös maakunnalliseen työskentelyyn maakuntavaltuustossa ja maakuntahallituksessa, ja siten vaikuttavat tulevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja laatuun.

Minä haluan, että oululaiset ja Oulussa asuvat voivat hyvin kaikin tavoin. Minulle on tärkeää, että koulujen ja päiväkotien ryhmäkoot ovat pienet ja opettajat ja kasvattajat jaksavat työssään. Koulumatkojen turvallisuus on arvioitava tapauskohtaisesti, lasten ja nuorten turvallisuus ensisijaisena tavoitteena. Olen erikoisluokkien puolella.

Vanhusten laadukas hoito toteutuu parhaiten riittävällä henkilöstöllä. Omaisten on voitava jättää vanhus tai sairas omainen hoitoon luottavaisella mielellä. Omaishoitajien työtä on tuettava kaikin tavoin.

Olen huolissani sekä nuorten, että nuorten perheiden tilanteesta. Oulussa on edelleen vaikea saada matalan kynnyksen palvelua, kun lapsi tai nuori oirehtii psyykkisesti. Tähän on saatava muutos. 

Moni nuori perhe ajatuu väsymykseen ja eroon, kun he yrittävät yksin selvitä arjen haasteista. Kotiin saatavaa apua on lisättävä, ja siitä on tiedotettava neuvoloissa ja päiväkodeissa.

Mielestäni Oulun tulee jatkaa hyvää asuntopolitiikkaa tarjoamalla edullisia vuokratontteja ja turvaamalla kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentaminen keskustaan. 

Ydinkeskustan elinvoimaisuudesta on moni oululainen huolissaan. Pohjoinen pääkaupunki tarkoittaa elävää liiketoimintaa, kulttuuria ja toimivaa joukkoliikennettä. Haluan olla rakentamassa elinvoimaista Oulun, joka houkuttelee ihmisiä tulemaan tänne opiskelemaan ja työskentelemään. Tuen yrittäjyyttä, jolla luodaan elinvoimaa ja uusia työpaikkoja. 

Oulun kaupungin on tehtävä läheistä yhteistyötä yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa. Oulun on pidettävä hyvä huoli edunvalvonnastaan valtakunnallisella tasolla ja harjoitettava kestävää henkilöstöpolitiikkaa. Meidän on pidettävä kiinni osaajista, ja taattava ihmisille työrauha. Myös ulkomaalaisten osaajien perheistä on huolehdittava, sillä moni valitsee asuinpaikkansa sen perusteella, onko myös perheellä hyvä asua. Kansainvälinen koulu tukee ulkomaalaisten asiantuntijoiden hakeutumista pohjoiseen pääkaupunkiin.

Suomen turvapaikkapolitiikka on tällä hetkellä kohtuutonta, ja epäinhimilistä. Kuntatasolla voidaan huolehtia turvapaikanhakijoista tarjoamalla heille kielikoulutusta ja mahdollisuus työntekoon. Tällä hetkellä liikennejärjestelyt eivät tue turvapaikanhakijoiden esikotoutumista, bussivuoroja vastaanottokeskusten ja keskustan välillä on lisättävä, ja matkojen hintaa alennettava ns. hiljaisina tunteina. Tämä alenus koskisi kaikkia kaupunkilaisia.

Sanginjoen ulkometsä on suojeltava. Hietasaaren luonnosta on huolehdittava ja huvipuistolle etsittävä toinen paikka esimerkiksi kaupunkiin johtavien valtaväylien varrelta. Luonto on arvokas asia, joka tuhotaan peruuttamatyomasti väärillä päätöksillä. Kaupungin päättäjien kestävän kehityksen osaamista on lisättävä.

Tasa-arvon ja osallisuuden huomioiminen päätöksenteossa on tärkeää. Päätösten valmistelussa on kuultava nuoria, ikääntyneitä, vammaisia, naisia, miehiä, seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajaryhmiä, ja päätösten vaikutukset arvioitava näiden ryhmien näkökulmasta käsin. Tämä on kaikkien etu.

Olen ehdokkaana kuntavaaleissa, koska haluan antaa aikaani yhteisten asioiden hoitoon ja haluan työskennellä inhimillisemmän ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Olen kokenut poliitikko ja minulla on tietoa, taitoa ja laajat verkostot vaikuttaa asioihin. Haluan  olla mukana tekemässä Oulusta hyvää kaupunkia kaikille asua.

 

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Ranskan Kunnialegioonan ritarin arvonimi

Oli hieno päivä eilen , kun minulle myönnettiin  Ranskan presidentin toimesta Kunnialegioonan ritarin arvo. Ranskan kieli, ranskalainen kulttuuri ja eurooppalaisuus ovat olleet vahvasti mukana elämäni eri vaiheissa, myös kansanedustajan työssä. Eilinen tilaisuus oli arvokas ja samalla lämminhenkinen. Oli hienoa päättää neljän vuoden työ kunniamerkin vastaanottamiseen Ranskan suurlähetystössä. Puheessani korostin kielten ja kulttuurien tuntemisen tärkeyttä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja kansojen hyvien suhteiden edistämisessä.

Yle uutisoi 22.4. http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608http://yle.fi/uutiset/vihreiden_entiselle_kansanedustajalle_myonnettiin_ranskan_kunnialegioonan_ritarimerkki/7947608e

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kymmenen syytä tehdä kehitysyhteistyötä

 

 

Tämän kirjoituksen on laatinut yhteistyössä Jenni Pitko ja kansanedustaja Satu Haapanen. Teeman tiimoilta järjestettiin huhtikuussa 2015 keskustelutilaisuus “10 syytä tehdä kehitysyhteistyötä”, johon kirjoitus pohjautuu.

1. Kehitysyhteistyö on muuttanut maailmaa

Kaiken kehitysyhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on köyhyyden poistaminen. Kehitysyhteistyö onkin muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi monella tapaa. Yhä useampi lapsi on koulussa, ja absoluuttinen köyhyys on vähentynyt noin puoleen: vuonna 1990 äärimmäisessä köyhyydessä eli 47 prosenttia maailman väestöstä ja vuonna 2010 enää 22 prosenttia. Kehitysyhteistyössä on lisätty tasa-arvoa, viety osaamista ja vähennettysyntyvyyttä ja lapsikuolleisuutta. Köyhyyden vähenemisen myötä yksilön kaikkinainen valinnanvapaus eri elämänalueilla kasvaa ja hän voi suunnitella tulevaisuuttaan.

 Myös Suomi on ollut kehitysavun saaja. 40- ja 50-luvuilla UNICEF antoi ruoka-apua 100 000 suomalaiselle lapselle. Suomen antama kehitysapu ylitti saadun avun vuonna 1968, ja Suomi nosti viimeisen kehityslainansa vuonna 1975.

 2. Tasa-arvon edistäminen

 Monissa yhteiskunnissa epätasa-arvo on läpileikkaavaa

[a] niin osallisuudessa kuin perheiden arjessakin. Kehitysyhteistyöllä edistetään tasa-arvotyötä. Tyttöjen ja naisten osallisuutta parantamalla saadaan myös toinen puoli väestöstä mukaan yhteiskuntien kehittämiseen. Kun naiset otetaan mukaan päätöksentekoon, saadaan vahvempi kansalaisyhteiskunta ja edistetään rauhaa. Esimerkiksi Sambiassa Suomen kehitysyhteistyövaroilla edistetään tyttöjen ja naisten voimaantumista opettamalla heille vaikuttamisen taitoja ja vahvistamalla heidän kapasiteettiaan toimia yhteiskunnassa. Sambia on yksi Afrikan köyhimmistä maista, jossa naisten osuus päätöksentekijöistä on noin 5 %.

 Ruohonjuuritasolla suomalaiset kansalaisjärjestöt tukevat kohdemaiden kumppanijärjestöjen kautta esimerkiksi koulutuksia, joissa kerrotaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja näihin liittyvistä oikeuksista.

 3. Eriarvoisuuden vähentäminen maailman lasten välillä

 Kehittyvien maiden lapset ovat yhtä arvokkaita kuin suomalaiset lapset, ja kaikkia maailman lapsia koskevat samat perusoikeudet. Maailmassa on kuitenkin tällä hetkellä 57 miljoonaa lasta, jotka eivät köyhyydestä johtuvien syiden takia käy koulua. Se tarkoittaa joka 10. lasta! Lapsiavioliittojen seurauksena etenkin tyttöjen koulunkäynti jää usein kesken.

 Koulunkäynti lisää tietoa oikeuksista ja vähentää riippuvuutta muista. Koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden saada luku- ja kirjoitustaito sekä ammatti ja vähentää näin eriarvoisuutta. Se myös edesauttaa maiden kehittymistä. Koulunkäynti ja sen tukeminen lisäävät erityisesti tyttöjen mahdollisuuksia elämässä. Kouluissa tuleekin kiinnittää huomiota myös tyttöjen erityisiin tarpeisiin, kuten riittävään sanitaatioon. Raskaana olevia tyttöjä ei saisi erottaa koulusta, kuten monissa maissa tehdään.

 4. Rauhan edistäminen

 Konflikti on aina suuri hidaste kehitykselle, koska se tuhoaa maan infrastruktuuria ja pakottaa tavallisia ihmisiä entistä kurjempiin oloihin joko kotiseudullaan tai pakolaisina. Demokratiaa vahvistamalla ja köyhyyttä vähentämällä vahvistetaan kehittyvien maiden turvallisuutta ja sisäistä rauhaa. Esimerkiksi Suomen kehityspolitiikka on osa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Köyhyyden vähentyminen ehkäisee konflikteja ja tukee hauraiden valtioiden kehitystä vahvemmiksi kansalaisyhteiskunniksi.

 5. Ilmastokestävyyden edistäminen

Ilmastonmuutos on sekä globaali että paikallinen uhka. Ilmastonmuutosta on pyrittävä torjumaan myös kehittyvissä maissa, joissa ympäristötietous ei ole kovin korkealla tasolla. Kouluttamalla paikallisia hallintoja ja toimijoita kestävästä kehityksestä, auttamalla valtioita toimimaan kestävästi sekä tuomalla uusia kestävämpiä elinkeinoja voimme olla edistämässä ilmastokestävyyttä kehittyvissä maissa.

 Energiankulutuksen kasvamisen seurauksena metsiä on hakattu niiden uusiutumistahtia nopeammin. Hiilinieluina toimivia metsiä hakataan huonolla hyötysuhteella varustettuihin uuneihin ja lämmitykseen. Sähköverkkoa pitäisi kehittää, ja myös aurinkoenergialla on todella suuri potentiaali kehittyvien maiden energiantuotannossa. Uusien metsien istuttaminen on kannattava pitkän tähtäimen sijoitus taloudellisessa mielessä, sillä ne muun muassa estävät eroosiota. Se on myös sijoitus koko maailman ilmaston hyväksi.

 6. Osallisuuden ja demokratian edistäminen

 Demokratiaa ei voi viedä, mutta sitä voidaan edistää. Demokratiatuki on tärkeä osa kehitysyhteistyötä. Sen tavoitteena on vahvistaa monipuoluejärjestelmää, tukea naisten ja nuorten osallistumista päätöksentekoon ja auttaa hauraita valtioita kehittämään yhteiskuntaa demokraattisin keinoin. Valtioilla, joissa kansalaiset ovat osallisena päätöksenteossa, on pienempi riski ajautua konflikteihin kuin valtioilla, joissa valta jakautuu epätasaisesti ja on harvojen käsissä. Demokratia luo vakautta, ja siksi sen tukemisella on vaikutusta myös oman maanosamme turvallisuuteen.

 7. Akuutin hädän lievittäminen

 Konfliktialueille ja luonnontuhoalueille tarvitaan aina ensiksi humanitääristä apua, jotta ihmisten elintärkeisiin tarpeisiin voidaan vastata. Akuutin hädän lievittäminen on ensiehto sille, että maan pitkän tähtäimen kehitys voi alkaa. Osa Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta on varattu juuri tähän tarkoitukseen. Erilaiset ilmastoon liittyvät onnettomuudet, kuten tulvat ja myrskyt, ovat suurin äkillinen syy pakolaisuudelle. Tuki katastrofialueille tukee ihmisten mahdollisuuksia jatkaa elämäänsä omalla kotiseudullaan ja kehittää sitä.

 8. Taloudellisen toimeliaisuuden tukeminen

 Kehitysapu lisää taloudellista toimeliaisuutta paikallisesti, ja sen vaikutukset säteilevät myös Suomeen. Tasavertaisessa kumppanuussuhteessa kehittyvän maan kanssa Suomi voi edistää innovaatioiden leviämistä maailmalle. Suomi tekee kauppaa edistävää kehitysyhteistyötä (Aid for Trade), jolla voidaan edistää yrittäjyyden mahdollisuuksia ja tarjota ihmisarvoisia työpaikkoja. Taloudellista toimeliaisuutta tuottavat pienet ja keskisuuret yritykset kaikissa maissa. Erityisesti naisten pyörittämät pienyritykset edistävät paikallisia oloja. Kansainvälisen kauppakeskuksen ITC:n johtaja Arancha Gonzálezin mukaan “naiset sijoittavat 90 prosenttia tuloistaan perheisiinsä ja yhteisöihinsä. Miehillä sama luku on 40 prosenttia. Naisten taloudellisen aseman vahvistaminen kannattaa.” (HS 6.2.2015)

 9. Suomen kehitysyhteistyö on päämäärätietoista ja vaikuttavaa

 Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön pohjana on ihmisoikeusperustainen lähestymistapa, ja sillä on määritellyt painopistealueet. Kehitysyhteistyömäärärahojen käyttöä ohjaa vuoden 2012 kehityspoliittinen toimenpideohjelma. Kaiken Suomen rahoittaman kehitysyhteistyön on lisäksi edistettävä kolmea läpileikkaavaa tavoitetta, jotka ovat eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastokestävyyden vahvistaminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen.

 Kehitysyhteistyötä ei myöskään tehdä mielikuvien varassa, kuten UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki osuvasti toteaa (5.2.2015)

[b]. Kehitysyhteistyötä ovat tekemässä asiantuntijat, jotka arvioivat jatkuvasti työn tuloksia. Ulkoasiainministeriö toimeenpanee vuosittain sekä laajojen kokonaisuuksien että yksittäisten hankkeiden evaluointeja. Evaluoinneista saatavan tiedon perusteella tiedetään, miten kehitysyhteistyö on vaikuttanut tai ei ole vaikuttanut ja mitä voidaan jatkossa tehdä paremmin. Lisäksi tutkimuksella voidaan tukea kehitysyhteistyön suunnittelua.

 Ulkoministeriön teettämä mielipidemittauksen (2014) mukaan 82 % suomalaisista piti kehityspolitiikkaa/kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä. Jatkuva avoimuuden ja läpinäkyvyyden painottaminen kehitysyhteistyössä edesauttaa varmasti kehittyneiden maiden kansalaisten ymmärrystä kehittyvien maiden tilasta. Tämä korjaa myös mahdollisesti vääristyneitä käsityksiä kehitysyhteistyön tehottomuudesta ja edistää positiivista suhtautumista kehitysyhteistyöhön.

 Kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöön tulee aina suhtautua vakavasti. Esimerkiksi Suomen ulkoasiainministeriö otti viime vuonna käyttöön korruptionapin, jota painamalla kuka tahansa voi ilmoittaa kehitysyhteistyövarojen mahdollisista väärinkäytöksistä esimerkiksi ministeriön internetsivujen kautta.

 Suomen julkisen kehitysyhteistyörahoituksen suuruus vuonna 2014 oli 1 102,6 miljoonaa euroa (UM). Suomen kehitysyhteistyömäärärahat kohdennetaan käyttöön eri kanavien kautta, ja kritiikkiä saava

[c] suora budjettituki on nykyään harvinaista; esimerkiksi kahdenvälistä kohdentamatonta budjettitukea annettiin vuonna 2013 kolmelle valtiolle yhteensä 22 miljoonaa euroa. Kaikkien kehittyneistä maista lähtevien rahavirtojen joukosta kehitysapu muodostaa pienen osan. Avun vaikuttavuus pitäisikin muistaa suhteuttaa myös muihin rahavirtoihin. Yksittäiselle suomalaiselle  kehitysyhteistyö maksoi viime vuonna 202 euroa. Kehitysyhteistyön vaikuttavuuteen nähden tämä on pieni hinta..

 10. Emme elä kuplassa

 Suomi on sitoutunut tekemään kansainvälistä yhteistyötä ja nostamaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa kehitysrahoituksensa 0,7 %:iin bruttokansantulosta. Tavoite on valitettavasti osaltamme täyttämättä, kun taas lähinaapureistamme esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tavoitteen saavuttaneet. Käytimme kehitysyhteistyöhön vuonna 2014 0,55 % BKT:stä, joka siis rahallisesti tarkoitti noin reilun 1,1 miljardin investointia. Avun sitominen bruttokansantuotteeseen tarkoittaa, että avun rahallinen määrä vaihtelee vuosittain, vaikka prosentti säilyisi samana.

 Kehitysapu herättää paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kehitysapu on kuitenkin vähintä, mitä voimme tehdä monien heikossa asemassa olevan valtion tueksi. Tarve kehitysyhteistyölle osana äärimmäisen köyhyyden poistamista on edelleen todellinen. Kehitysavun vastustamista on ihmetelty osuvasti: ”Kehitysavun lakkauttamisen vaatiminen sen perusteella, että se ei ole poistanut köyhyyttä Afrikasta, on kuin vaatisi leipäjonojen poistamista sen perusteella, että ne eivät ole lopettaneet kodittomuutta Suomesta.”

 Elämme globalisoituneessa maailmassa. On Suomen edun mukaista kuulua myös jatkossa sivistysvaltiona kansainväliseen yhteisöön, joka sitoutuu politiikallaan ihmisoikeuksien universaaliin edistämiseen. Tällä tavoin edistämme globaalin kehityksen positiivisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä meille kaikille. Keskustelun painopisteen olisikin aika siirtyä kyllä-ei-keskustelusta rakentavaan vuoropuheluun siitä, kuinka kehitysyhteistyön laatua voidaan edelleen jatkuvasti kehittää tutkimukseen ja arviointiiin pohjaten.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Talvivaaralle ei pidä myöntää lupaa purkuputkelle

Talvivaaran kaivos ei voi perustaa toimintaansa ajatukselle laskea jätevetensä Nuasjärveen. Kaivoksen on keskeytettävä malmikasojen kastelu ja muut työt, ja keskityttävä vesien puhdistamiseen.

Kaivokselle on palkattava vesienkäsittelyn parhaat ammattilaiset. Koska käänteisosmoosilaitos on vesimassojen puhdistamiseen liian hidas, on Talvivaaraan nopealla aikataululla hankittava tehokas jätevedenpuhdistuslaitos, joka puhdistaa vedet tehokkaasti ja kokonaan.

Vastaavien ministerien on vierailtava kaivoksella kevättulvien aikaan saadakseen kokonaiskuvan kaivoksen laajoista ongelmista ympäristö mukaanlukien. Kaivoksella ei ole oikeutta pilata ympäristöä enää yhtään enempää, vaan sen on hoidettava velvollisuutensa kuten muutkin yritykset tekevät.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Uuden politiikan aika

Pidän Keskustan ”Suomi kuntoon” -vaaliteemasta. Se on helppo ymmärtää, ja siihen on helppo yhtyä. Suomi tarvitsee kunnon kohotusta taloudellisessa ja asenteellisessa mielessä, eikä maa tule kuntoon, ellei jokainen kanna korttaan kekoon.

Konstit, joilla Keskusta laittaisi Suomen kuntoon tuntuvat vain olevan kovin vanhakantaiset ainakin energiapolitiikassa. Tekoaltaiden rakentamisinto vastoin koskiensuojelulakia ja ydinvoimamyönteisyys ovat kaukana nykyajan toimenpiteistä, joita tarvittaisiin Suomen kuntoon laittamiseksi.

Suomen ja maapallon ongelmat edellyttävät ratkaisuja, joissa toteutuu yhtä aikaa taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys. Kun metsien kasvitaudit ovat selkeästi yhteydessä ilmastonmuutokseen ja vesien puhtaus ruokaturvaan, ei kukaan voi väheksyä ympäristön yhteyttä talouteen ja ihmisen hyvinvointiin.

Kykenevätkö puolueet tarjoamaan kevään vaaleissa toimivia ja kestäviä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Juha Sipilällä on kaikki avaimet käsissään tehdä keskustapuolueesta kaksituhatluvun puolue uusilla avauksilla ja ratkaisuilla.

Sipilä on puhunut hajautetusta energiantuotannosta ja älykkäistä sähköverkoista. Löytyykö puolueesta tilaa Sipilän ajatuksille? Löytyykö puolueista ylipäänsä tilaa uusille ajatuksille ja tavoille tehdä politiikkaa?

Suomessa vallitsevat ulkopolitiikasta, koulutuksesta ja työllisyyden hoidosta varsin yksituumaiset näkemykset, siksi puolueiden näennäiset vastakkainasettelut turhauttavat teräväkatseiset kansalaiset.

Ideologiset erot löytynevät selkeimmin akselilta perussuomalaiset ja muut. Ihmisinä varsin mukavat perussuomalaiset ovat kahlittuja puolueensa negatiivisuuteen etenkin EU:ta, maahanmuuttajia ja luonnonsuojelua kohtaan. Puolueen taipumus jättäytyä päätöksenteossa eri linjoille, marginaaliin, saattaa koitua sen kohtaloksi kevään vaaleissa.

Puoluejohtajana kutsuisin kollegat koolle jo tässä vaiheessa miettimään keinoja, kuinka Suomi saadaan kuntoon. Tarkoituksenmukaisinta pienelle maalle olisi, että jätettäisiin keinotekoinen erileirisyys ja haettaisiin yhdessä keinoja päästä tavoitteisiin, joista vallitsee yksimielisyys.

Lopuksi, pohjoisesta valittavan edustajan on hyvä tunnistaa etelän lasikatot. Vallan piirit ovat melko pienet, ja niissä vaikuttavat toisensa hyvin tuntevat ihmiset. Jotta pääsee ytimeen, on hyvä hahmottaa, missä valta sijaitsee. Pohjoisen on pidettävä yhtä ja pidettävä puolensa.

Ja kun ministerinpaikat tulevat jakoon, on välttämätöntä, että pohjoinen ja Oulu saa omat ministerinsä.

Julkaistu Forum24:ssa 10.01.2015.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

The Nordic region now and in the future

Published in the Helsinki Times on the 27.11.2014.

What is the future Nordic region going to look like? The Nordic region can be seen from several different perspectives. Nordic welfare states share common values such as transparency, equality and democracy. In the Nordic Council, these values become a reality when it gathers annually to discuss health, the environment, citizen’s rights and Nordic security, just to mention a few things.

Security issues were strongly on the agenda when the Council gathered in Stockholm at the end of October. There was a lot of public interest in the speech by the former Defence and Foreign Minister of Norway, Thorvald Stoltenberg. He proposed a new instrument – a Nordic Security and Defence Commission – that would serve as a political tool to react to a rapidly changing security environment. Stoltenberg is not just any old politician. He was the one whose previous proposal for closer co-operation in security and defence policy has been carefully examined by Nordic decision makers and put into force for example by protecting the airspace of Iceland. His prestige has certainly not been diminished by his son Jens’ promotion from Prime Minister of Norway to the Secretary General of NATO. It was therefore no wonder that Nordic politicians were eager to voice their opinions to Stoltenberg despite him formally stepping down from professional politics.

Issues that concern the Sami people are often discussed in the Nordic Council despite them not having permanent representation of their own. They are often consulted but remain the only Nordic nation with no right to participation in plenary sessions. However, the Sami Convention is due to be approved in the near future as well as the ratification of the ILO Convention by Finland on native peoples’ rights. This would be a significant step in strengthening the position of the Sami in the Nordic community.

Could we possible expect to see even closer co-operation between the Nordic Countries and their autonomous areas? Something along the lines of a Nordic federation? This vision has been unveiled but has not yet achieved majority support. Nevertheless, integration in many areas is seen as a desirable goal. For example the Centre Group of the Nordic Council has called for a borderless healthcare system and energy cooperation. The Nordic Council already cooperates on fighting climate change and removing “border barriers”. In addition, the Nordic Youth Council has proposed a common electronic admissions portal for students.

My vision of the Nordic includes the use of natural resources in a sustainable way. The future Nordic is moreover, excepting of peoples differences and celebrates diversity. In the future Nordic people have hope and the opportunities to develop and find a meaningful place in society. In tomorrow’s Nordic everybody feels safe.

Together the Nordic Countries can influence the EU and the international community for example to reduce the usage of unnecessary antibiotics, influence better learning outcomes and improve the work bureaucrats to better serve citizens. By sharing best practices the Nordic Countries can also combat crime and human trafficking.

Together the Nordic Countries are able to protect the frail arctic nature and conserve natural resources for future generations. There has been peace between the Nordic Countries for 200 years. Together we can show that conflicts can be resolved by means of democracy and that people can trust, that their human rights can be guaranteed regardless of who may be in power at that point in time.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti

Kolme sokeaa pointtia

Julkaistu Kalevassa 12.11.2014.

Politiikassa kuurous ja sokeus on vaaraksi. Kuuntelemalla voitaisiin estää monta vahinkoa ja kauas katsomalla tehdä tarkoituksenmukaisia ja toimivia valintoja ja päätöksiä.

Jälkiviisaus on helppoa. Siltä kuitenkin vältyttäisiin, jos yrityksen ja erehdyksen sijaan tehtäisiin ennakolta riittävän tarkka analyysi ja päätösten vaikutusten arviointi. Myös testaaminen olisi hyväksi ennen toimeenpanoa, olipa asia mikä tahansa.

Talvivaaran kaivos olisi saattanut olla menestystarina, jos olisi kuunneltu kansalaisten heikkoja signaaleja. Kun ensimmäiset viestit hajuhaitoista ja marjamaiden pilaantumisesta tulivat kaivostoiminnan aloittamisen jälkeen, olisi kaivoksen omistajien ja viranomaisten pitänyt ottaa tilanne tosissaan. Sen sijaan korvat suljettiin kansalaisten ääneltä ja heidät leimattiin työllisyyden vastustajiksi. Edes lintukuolemat ja työntekijän menehtyminen eivät pysähdyttäneet kysymään, kuinka pahasti metsään mennään.

Ja sinnehän mentiin, täydellä rytinällä. Puolentoista millin suojamuovin rikkoutuminen päästi jätevedet Vuoksen vesistöön. Liuotuskasat yskivät pahasti, ja kaivos on ollut koko ajan tappiollinen. Nyt on edessä konkurssi ja iso siivousurakka. Särkyneistä unelmista puhumattakaan.

Sokea pointti on myös kuntien osallistuminen ydinvoimabisnekseen. Kunnan päätehtävä on huolehtia kuntalaisista myös taloudellisessa mielessä, ja välttää riskibisneksiä. Tähän johtopäätökseen tultiin Kuopiossa, joka luopui Fennovoima-osakkuudestaan. Kuopion kokoomuksen johdolla uskallettiin kysyä, sopiiko vesivoiman yhteisomistuksesta tullut mankala-periaate ydinvoimaan, ja todettiin, ettei välttämättä sovi. Riskit ovat liian suuret, ja loppupelissä tappiot maksaa kuntalainen. Etelä-Savossakin on ydinvoima vaihdettu uusiutuvaan. Mikkelissä on uusittu polttokattila puuperustaiseksi, alettu saneerata vesivoimalaa, ja sijoitettu sekä tuuli- että aurinkovoimaan.

Ja vielä kolmas soppa, jota on keitetty välittämättä ruokailijoista: sote – ja kuntauudistus. Jos alusta pitäen olisi oikeasti kuunneltu kuntia ja kokemuksen ääntä, olisi meillä kuntauudistus valmiina. Kauhan varteen tomerasti tarttuminen ei riitä, täytyy tuntea ainekset, joista hyvä soppa syntyy, ja varsinkin syömämiehet eli kuntakenttä. Nyt on soppa haaleaa ja taitaa jäähtyä kokonaan. Taitaa saada uudet kokit pistää hatun päähän ja uudet padat tulelle.

Tallennettu kategorioihin Kirjoituksia | Jätä kommentti